taas yksi kurja , edellisiä toistava päivä melkein takana
taas yksi päivä, jota ei kohta enää muista, kun ei siinä ollut mitään hienoa ihmeellistä tai erilaista
lapset on nukkunu jo 2 tuntia , mikä ihana rauha.. mikä puuduttava, tylsistyttävä tyhjä ja kolkko . mikä riemu siitä että kohta saa painaa pään tyynyyn ja toivottavasti uneksia ihanasta ja kivasta , mikä on tuolla jossain tai on jo ohittanut minut
uneksin sinusta menetetty minä , joka ennen nauroit ja unelmoit
nyt ei ole naurua tai unelmia
missä ovat ne onnen hetket , millainen on tulevaisuus ?
kuka näkee , missä olen , mitä teen koska lähden, minne meen
mikä on tulevaisuuteni , itken sua , menneisyyteni
ketä voin kiittää
mr
Kommentit (3)
Varsinkin näinä viikkoina kun mies on iltavuorossa.. Ollaan koko päivä pojan kanssa kaksin.
Tässä vielä extrana harmittaa se, että huomenna on pojan ensimmäiset synttärit, eikä kukaan pääse kylään, eikä meillä ole mitään hauskaa tekemistä (joo kyllähän sitä voi kahdestaankin jotain tehdä).
Ei sillä, että lapsi nyt sitä jotenkin kunnolla tajuaisi, mutta kuitenkin.
Noh näitä päiviä on aina silloin tällöin. Minä olen päässyt jo suurimman menneisyyden kaipuun yli.
Ehkä tää tästä lähtee nousuun...