Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko töissä käyvä, kouluttautunut ja hyvätuloinen, mutta kaveriton ihminen syrjäytynyt?
08.04.2022 |
Jos ei ole kavereita tai ei ole koskaan ollut parisuhdettakaan tai mitään tapailuja eikä oikeastaan mitään muutakaan ihmissuhteita. Vanhempiin sekä sisaruksiin etäiset välit ja työt on etänä niin ei työkavereiden kanssakaan juttele muista kuin työasioista.
Lasketaanko syrjäytyneeksi?
n29
Kommentit (21)
On. Jos työt lähtee alta niin sitten tuolla ihmisellä ei ole mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen parisuhteessa, työssä, oon välit perheeseen mitä ei yhtään ystävää. En koe olevani syrjäytynyt.
Mulla ei oo kavereita, ainoastaan perha ja mies asuu ulkomailla. En käy edes töissä. Juttelen silti puhelimessa joka päivä mieheni kanssa. En tiedä olenko syrjäytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole syrjäytynyt tällä hetkellä, mutta ei ehkä aivan tasapainossakaan. Riski syrjäytymiselle on suurempi kuin sellaiselle, jolla on läheisempiä ihmissuhteita.
Mielestäni kyllä. Sosiaalinen turvaverkko on isompi asia kuin taloudellinen, koska rahan puolesta yhteiskunta tukee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikemminkin erakko - tai sitten yksinäinen.
Olen sinua pari vuotta sinua vanhempi mies ja hyvin samanlaisessa tilanteessa elämässä. Olen koulutukseltani DI, ansaitsen erittäin hyvin rahaa IT-alalla ja käytän vapaa-aikaani esimerkiksi salilla käyntiin, lukemiseen ja matkusteluun. Kavereita minulla ei oikeastaan ole ja vanhempien kanssa juttelen noin kaksi kertaa vuodessa. Parisuhteesta ei ole tietoakaan enkä ole koskaan ollut naisen kanssa. En kuitenkaan koe itseäni syrjäytyneeksi.
M33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sinua pari vuotta sinua vanhempi mies ja hyvin samanlaisessa tilanteessa elämässä. Olen koulutukseltani DI, ansaitsen erittäin hyvin rahaa IT-alalla ja käytän vapaa-aikaani esimerkiksi salilla käyntiin, lukemiseen ja matkusteluun. Kavereita minulla ei oikeastaan ole ja vanhempien kanssa juttelen noin kaksi kertaa vuodessa. Parisuhteesta ei ole tietoakaan enkä ole koskaan ollut naisen kanssa. En kuitenkaan koe itseäni syrjäytyneeksi.
M33
Miehelle tuollainen erakoituminen varakkaana ja koulutettunakin on luonnollisempaa kuin naiselle, koska naiset ovat luonnostaan sosiaalisempia kuin miehet. Lisäksi olet kuitenkin yhteyksissä vanheempisi silloin tällöin eli tämä ihmissuhde kuitenkin on vielä elämässäsi. Eli en tiedä onko tilanteesi täysin verrattavissa aloittajaan.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kyllä. Sosiaalinen turvaverkko on isompi asia kuin taloudellinen, koska rahan puolesta yhteiskunta tukee.
Mies ei voi saada sosiaalisesta turvaverkkoa jos ei ole taloudellista turvaverkkoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On. Jos työt lähtee alta niin sitten tuolla ihmisellä ei ole mitään
Meinaat, että kouluttaunut ihminen ei voi löytää uusia töitä?
En tiedä, mutta mitä väliä asialla on? Olennaista varmaan, oletko tyytyväinen tilanteeseen vai haluaisitko että sinulla olisi ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen työtön, huonosti kouluttautunut, köyhä ja niuķkaystäväinen. En ole syrjäytynyt. Mikä on syrjäytyneen määritelmä?
Ei todellakaan lasketa jos ei ole taloudellisia, päihde, tai mielenterveysongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen työtön, huonosti kouluttautunut, köyhä ja niuķkaystäväinen. En ole syrjäytynyt. Mikä on syrjäytyneen määritelmä?
Syrjäytyminen tai sosiaalinen syrjäyttäminen (ekskluusio, marginalisointi) viittaavat prosessiin, joka tuottaa koulutukseen, työmarkkina-asemaan, elintasoon, terveyteen, sosiaalisiin suhteisiin ja elinympäristöön liittyvää yhteiskunnallista huono-osaisuutta. (Wikipedia)
Mulla ei ole välejä hulluihin narsistivanhempiin, ei ole sukua, ei ole ystäviä. Olen akateeminen ja hyvässä työssä ylintä johtoa. En nyt sanoisi olevani syrjäytynyt.
Et ole. Nykyään on paljon ihmisiä, joilla ei ole ystäviä tai on "ystäviä", mutta tuntee valtavaa tyhjyyttä heidän seurassaan.
Itse olen muuttanut useampaan kertaan töiden ja opiskeluiden perässä. Innokkuus hankkia yhä uudelleen uusia ystäviä uusilta paikkakunnilta on vähentynyt muutto muutolta.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta mitä väliä asialla on? Olennaista varmaan, oletko tyytyväinen tilanteeseen vai haluaisitko että sinulla olisi ystäviä.
Ystävyyssuhteita voi hyvin muodostua aikuisenakin. Sulla on moni perusasia hyvin. Voisitko ajatella treffailua tai sellaisia kaveritapahtumia?
Syrjäytymiseen liitän omissa mielikuvissani vahvasti näköalattomuutta, apeutta ja ehkä kevyttä yhteiskuntavastaisuutta.
Elämässä on monia erilaisia vaiheita ja yksinäisyys koskettaa monia. Laitan tähän yhden linkin, ehkä vastaavia voisi löytyä sun asuinseudulta?
https://www.helsinkimissio.fi/yksinaisyys
Alue: Aihe vapaa
Mielestäni kyllä. Mutta ei, jos ajatellaan syrjäytymisen olevan kokonaisvaltainen asia.