Näkymätön äiti
Olen sairauslomalla masennuksen vuoksi. Lapsi on sosiaalisin perustein osa-aikaisessa päivähoidossa. Välillä on parempiakin jaksoja, kun tuntuu, että olisi jotain toivoa paremmasta. Silloin jaksan yrittää olla "normaali". Nyt taas tuntuu, etten oikeastaan ole edes olemassa. En jaksa yrittää enää, millään ei ole enää väliä. Mitä maailma muka tekee tällaisella hyödyttömällä taakalla? Kaikki, mitä teen, on turhaa. Yrityksistäni solmia hstävyyssuhteita, olen hyvin yksinäinen. Tiedän näyttäväni kamalalta. Olen ylipainoinen ja ruma. Ei ihmekään, että olen syrjäytynyt. Miehen kanssa menee hyvin haaleasti, emme ole kiinnostuneita toisistamme. Ne voimat, mitä minulla on, keskitän lapseeni, että hänen olisi hyvä olla.
pohdin syitä, miksi minun pitäisi elää. En oikein näe syitä siihen. Kaipaisin sellaista parviälyä, mikä on Nyt tai ei koskaan -ohjelmassa pohtimaan plussia ja miinuksia elämän ja kuoleman välillä.
Kommentit (8)
Jos on tehnyt lapsen, on PAKKO elää. Sulla ei ole oikeutta pilata sun lapsen elämää. Oman elämän voi pilata, ja sitä voi selitellä sairaudella. Lapsen elämää ei saa pilata, se on sitten jo itsekkyyttä.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 11:20"]Tulisitko sä vaikka kahville meille? Leivoin korvapuustejakin.
[/quote]Mä tuun! Tekee hirveästi mieli pullaa!
Minkäkokoisella paikkakunnalla asut? Useimmilla isoilla paikkakunnilla on vertaistukiryhmiä mitä erilaisimpiin asioihin, sieltä voi löytää uusia tuttavuuksia, jos ystävän saaminen tuntuu tässä vaiheessa liian suurelta toiveelta. Olo paranee pikku hiljaa ulospäin avautumalla, kuitenkin omat rajansa tuntien. On hyvä, että huolehdit lapsestasi, mutta on väärin häntä kohtaan, jos hän on ainoa asia johon keskityt.
Minusta itsemurha on huono ratkaisu joka tapauksessa ja varsinkin, jos et ole vielä kaikkia keinoja yrittänyt. Ylipainokin on hoidettavissa oleva ongelma, ensin täytyy vain suuntautua pois omasta masennuksesta, jättää se taakse. Kyllä se onnistuu, mutta se vaatii pitkäjänteisyyttä ja oveluutta. Masennus ei taltu yhdellä tai kahdella keinolla. Sinun pitää iskeä eri suunnista ja eri keinoin, sekä fyysisin, psyykkisin että sosiaalisin. Masennus on saanut sinut uskomaan, että elämäsi on arvotonta. Olet propagandan uhri.
Näkymätön äiti kiittää kaikkia kannustaneita ja lempeästi harteista ravistelleita. Mulla oli aamupäivällä henkisesti loppu olo. Olin todella alamaissa. Jouduin lähtemään asioille ja itkin mennessäni. Kotoa pois lähteminen kuitenkin auttoi pääsemään pahimman hetken yli, ja se, että jouduin kääntämään ajatukseni muualle.
Olen yrittänyt olla aktiivinen ja olla sosiaalinen, mutta välillä näköjään väsähdän yrittämiseenkin. Vertaistukiryhmä oli hyvä ajatus, yritän katsella sellaista.
ja tosiaan, lapseni on se asia, joka on saanut minut jatkamaan päivästä päivään, ja se ajatus, että hän jäisi ilman äitiä. Se ajatus tuntuu kamalalta. En halua tehdä sitä hänelle.
ja sinä, joka kutsuit kahville: lämmin kiitos. Jo ajatus tuntui hyvältä.
Hoidetaanko masennustasi kunnolla? Onko sinulla asianmukainen lääkitys? Oletko käynyt terapiassa? Jos asiat eivät ole noin, niin hakeudu kiireimmän kaupalla vastaanotolle ja kerro rehellisesti, miten sinulla menee ja pyydä tarkistamaan lääkityksesi. Sinä olet lapsesi ainoa äiti, sinua tarvitaan. Jos jaksaisit joka päivä lähteä liikkeelle edes puoleksi tunniksi, niin aika pian huomaisit, miten mielesi virkistyy. Sivutuotteena saattaisi jopa paino pudota, eellei sitten painosi ole kertynyt halpojen, mutta lihottavien mielialalääkkeiden ansiosta. On olemassa sellaisiakin lääkkeitä, jotka eivät lihota. Ne ovat kalliimpia tietenkin.
Kysy naapuria lenkille tai vaikka kahville? Mene vaikka terveyskeskuksen laboratorio aulaan istumaan hetkeksi, ja juttele vanhuksille? Askartele, leivo, siivoa, käy haistelemassa ulkona syksyä ja ennen kaikkea: hae apua jos koet olevasi masentunut. Toivon sinulle voimia katsoa hankalan ajan yli, lapsesi ja myös itsesi vuoksi.
Toivottavasti saat tarvitsemaasi tukea elämään!
Kuulostat aika jännittävältä ja kiinnostavalta ihmiseltä. Kannattaisko alkaa elää tätä elämää?