Onko täällä naisia jotka ei oo kodin hengettäriä luonteeltaan?
Itse olen sellainen ja samoin tyttäreni. Mutta asutaan niin pienissä kodeissa ettei onneksi haittaa kun kaiken saa nopeasti siivottua.
Kommentit (27)
Inhoan siivoamista. Onneksi on mies, joka siivoaa ja pesee pyykit, ja palkattu siivooja käy kerran kuukaudessa tekemässä perusteellisemman siivouksen. Sen sijaan pidän kyllä viherkasvien ja puutarhan hoidosta, ruoanlaitosta ja joskus leipomisestakin.
Joopasejoo. Eli mies tekee omat hommansa ja vielä teidänkin hommat.
Vierailija kirjoitti:
Joopasejoo. Eli mies tekee omat hommansa ja vielä teidänkin hommat.
Sä nyt et tee kenenkään hommia, et edes omiasi.
Vierailija kirjoitti:
Joopasejoo. Eli mies tekee omat hommansa ja vielä teidänkin hommat.
Mitkä ”teidän” hommat? Koetko oikeasti, että naisen vastuulla tulee olla ruuanlaitto, huushollaus ja emännöiminen 😅
No en ole käytännön talousihminen, enkä innolla siivoile koko ajan, Mutta olen lämpimän ilmapiirin osaaja ja siinä mielessä kodinhengettäryys luontuu multa oikein hyvin. Tykkään myös että kämpässä/kodissa on jotenkin nätisti.
Ei ole perhettä.
Tykkään laittaa ruokaa, en tykkää siivota. En kyllä taida tietää ketään muutakaan naista joka siitä erityisesti tykkäisi. Yritän vaan pitää yllä sellaista perussiisteyttä, ettei koskaan tarvitse alkaa mihinkään suursiivoukseen.
En ole luonteeltani tippaakaan kodinhengetär mutta inhoan niin paljon sotkua ja arkiasioista syntyvää hankaluutta, kuten hukassa olevat tavarat, likaisina olevat vaatteet jne, että pakotan itseni siivoamaan kerran viikossa, pesemään säännöllisesti pyykkiä ja yrittämään pitää perusjärjestystä yllä. En siis nauti niistä hommista mutta en siedä sitä sotkua ja hankaluutta mikä tulee jos ei niitä tee.
Koko kodin hengetär -ilmaisu on täysin turha. Jokainen perheenjäsen on vastuussa kodin ilmapiiristä.
Vierailija kirjoitti:
Joopasejoo. Eli mies tekee omat hommansa ja vielä teidänkin hommat.
Mitä ne miesten ja naisten omat hommat on? En kyllä näin kerrostalossa keksi oikein mitään perinteisiä "miesten hommia". Molemmat inhotaan siivousta, mutta kun on pakko siivota niin tehdään molemmat osamme.
En ole kodinhengetär. Pidän kotia siistinä koska olen täällä päivisin ja mies ei ja tykkään siististä kodista. Siivooja käy kerran viikossa. Mutta en kokkaa enkä emännöi. En tiedä myöskään mitä “miesten töitä” kerrostalossa olisi. Lapset vievät roskat ja renkaat vaihdatetaan huoltoliikkeessä.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä taida tietää ketään muutakaan naista joka siitä erityisesti tykkäisi.
Etkö? Minä kyllä tiedän montakin!
Siksi koen itseni ihan epänormaaliksi, kun tuntuu siltä, että "kaikki muut" tykkää siivota, mutta minä en.
Vierailija kirjoitti:
No en ole käytännön talousihminen, enkä innolla siivoile koko ajan, Mutta olen lämpimän ilmapiirin osaaja ja siinä mielessä kodinhengettäryys luontuu multa oikein hyvin. Tykkään myös että kämpässä/kodissa on jotenkin nätisti.
Ei ole perhettä.
Jos olisin suhteessa, niin kotihommat menisi puoliksi. En ryhtyisi kotitalouskoneeksi tietenkään. Mutta olen ajatellut, että saman talouden alle muuttaminen ei ole kannatettavaa, joten ei olisi ongelmaa.
Suhde olisi ok ja rakkaus, mutta parasta ehkä asua omassa taloudessa kunkin vaan, ja välillä voi päikseen vierailla. Jos oikein vakava suhde, niin voisi miettiä muuttamista etäisyyden kannalta lähempiin osoitteisiin, mutta omiin.
Näin säilyisi rauha jne, mutta olisi kuitenkin läheisyyttä ja lempeä.
Ilmoittaudun joukkoon. Keittiö, etenkin hellan ääressä häärääminen, on epämukavuusalue numero 1. Vihaan siivoamista. Pyykkäys ym. tekstiilihommat ovat "ihan jees". Leivon joskus, mutta tarvitsen siihen inspiraation. Esim. toisinaan leivon lapsen synttäreille kakun itse, toisinaan ostan valmiina, ilman minkäänlaista omantunnontuskaa.
Kritiikkiä on tullut lähinnä anopilta. Mieskin on huomautellut joistakin jutuista joskus. Siihen olen aina sanonut, että en ole samanlainen kuin äitisi. Mies on todennut siihen aina: "Onneksi." Ja asia on sillä kuitattu.
En ole tippaakaan. Enkä jaksa siivota paljoa.
Mitä ne miesten hommat on kerrostaloissa?
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaudun joukkoon. Keittiö, etenkin hellan ääressä häärääminen, on epämukavuusalue numero 1. Vihaan siivoamista. Pyykkäys ym. tekstiilihommat ovat "ihan jees". Leivon joskus, mutta tarvitsen siihen inspiraation. Esim. toisinaan leivon lapsen synttäreille kakun itse, toisinaan ostan valmiina, ilman minkäänlaista omantunnontuskaa.
Kritiikkiä on tullut lähinnä anopilta. Mieskin on huomautellut joistakin jutuista joskus. Siihen olen aina sanonut, että en ole samanlainen kuin äitisi. Mies on todennut siihen aina: "Onneksi." Ja asia on sillä kuitattu.
Miksi pitää alentaa miehen äitiä? Ihan turhaa sheimausta.
Naisella useinkaan se, että ei tykkää siivoamisesta, ei tarkoita sitä, että ei siivoa. Monilla miehillä, myös perheellisillä, se usein tarkoittaa. Eli jos kumpikaan ei tykkää siivoamisesta, silloin siivoaminen kaatuu naisen tehtäväksi todella usein, varsinkin lapsiperheessä.
[/quote]
Miksi pitää alentaa miehen äitiä? Ihan turhaa sheimausta.[/quote]
Miksi ei voisi vaan todeta että minä olen mitä olen, miksi pitää verrata toisiin naisiin (tai kehenkään ihmiseen)?
On. Ei vaan ole mun juttu.