Onko täällä naisia jotka ei oo kodin hengettäriä luonteeltaan?
Itse olen sellainen ja samoin tyttäreni. Mutta asutaan niin pienissä kodeissa ettei onneksi haittaa kun kaiken saa nopeasti siivottua.
Kommentit (27)
Miksi rajaat hengettäryyden siivoamiseen? En siivoa, mutta leivon, sisustan ja koristelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaudun joukkoon. Keittiö, etenkin hellan ääressä häärääminen, on epämukavuusalue numero 1. Vihaan siivoamista. Pyykkäys ym. tekstiilihommat ovat "ihan jees". Leivon joskus, mutta tarvitsen siihen inspiraation. Esim. toisinaan leivon lapsen synttäreille kakun itse, toisinaan ostan valmiina, ilman minkäänlaista omantunnontuskaa.
Kritiikkiä on tullut lähinnä anopilta. Mieskin on huomautellut joistakin jutuista joskus. Siihen olen aina sanonut, että en ole samanlainen kuin äitisi. Mies on todennut siihen aina: "Onneksi." Ja asia on sillä kuitattu.
Miksi pitää alentaa miehen äitiä? Ihan turhaa sheimausta.
Miten on turhaa sheimausta? Anoppihan siinä katsoi aiheelliseksi HUOMAUTELLA ettei nainen ole tarpeeksi “kodinhengetär”?
Jos joku muu käyttäytyy huonosti, voi silti itse käyttäytyä asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaudun joukkoon. Keittiö, etenkin hellan ääressä häärääminen, on epämukavuusalue numero 1. Vihaan siivoamista. Pyykkäys ym. tekstiilihommat ovat "ihan jees". Leivon joskus, mutta tarvitsen siihen inspiraation. Esim. toisinaan leivon lapsen synttäreille kakun itse, toisinaan ostan valmiina, ilman minkäänlaista omantunnontuskaa.
Kritiikkiä on tullut lähinnä anopilta. Mieskin on huomautellut joistakin jutuista joskus. Siihen olen aina sanonut, että en ole samanlainen kuin äitisi. Mies on todennut siihen aina: "Onneksi." Ja asia on sillä kuitattu.
Miksi pitää alentaa miehen äitiä? Ihan turhaa sheimausta.
Millä tavalla alennan? Mieheni äiti on erilainen kuin minä, ja mieheni on joutunut tähän asiaan hiukan totuttelemaan, mutta loppupeleissä on tyytyväinen siihen, että minun vahvuuteni on erilaiset kuin hänen äitinsä vahvuudet. Hänen äidilleen tämän tosiasian hyväksyminen on tuottanut enemmän vaikeuksia.
Kysymys on outo. En yleensä määrittele itseäni sen perusteella mitä EN ole. Olen olematta hyvin monia asioita eikä se kerro mitään minusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaudun joukkoon. Keittiö, etenkin hellan ääressä häärääminen, on epämukavuusalue numero 1. Vihaan siivoamista. Pyykkäys ym. tekstiilihommat ovat "ihan jees". Leivon joskus, mutta tarvitsen siihen inspiraation. Esim. toisinaan leivon lapsen synttäreille kakun itse, toisinaan ostan valmiina, ilman minkäänlaista omantunnontuskaa.
Kritiikkiä on tullut lähinnä anopilta. Mieskin on huomautellut joistakin jutuista joskus. Siihen olen aina sanonut, että en ole samanlainen kuin äitisi. Mies on todennut siihen aina: "Onneksi." Ja asia on sillä kuitattu.
Miksi pitää alentaa miehen äitiä? Ihan turhaa sheimausta.
Millä tavalla alennan? Mieheni äiti on erilainen kuin minä, ja mieheni on joutunut tähän asiaan hiukan totuttelemaan, mutta loppupeleissä on tyytyväinen siihen, että minun vahvuuteni on erilaiset kuin hänen äitinsä vahvuudet. Hänen äidilleen tämän tosiasian hyväksyminen on tuottanut enemmän vaikeuksia.
Menet mukaan vertailuun. Itse en koskaan vertaile itseäni sukuni tai mieheni suvun jäseniin. Jokainen on mitä on, ja hyvä niin.
Olen mielelläni kodin hengetär, siitä nauttivat minun lisäkseni näköjäs mieheni ja kaikki muutkin, joten Hengetär-hahmo sopii minulle hyvin, enkä koe olevani orja tai tähän pakotettu.
Miten on turhaa sheimausta? Anoppihan siinä katsoi aiheelliseksi HUOMAUTELLA ettei nainen ole tarpeeksi “kodinhengetär”?