Lue keskustelun säännöt.
Kun poikaystävä ei ole koskaan sanonut rakastavansa... :(
30.09.2015 |
Hän ei koskaan puhu tunteistaan minua kohtaan. Kertaalleen aika äskettäin on sanonut välittävänsä minusta, mutta mitään muuta ei ensimmäisen seurusteluvuoden aikana ole irronnut. Kehuu kyllä usein, kohtelee huomasvaisesti ja hyvin ja on sanonut olevansa onnellinen kanssani ja onnellinen siitä, että on tavannut minut. Mutta ei koskaan ouhunut rakastamisesta. Olen itse sanonut "rakastan sinua" pari kertaa, mutta vastaukseksi olen silloinkin saanut vain rutistuksen tai suukon. Onko suhteemme tuhoon tuomittu? Tuhlaanko vain aikaani?
Kommentit (10)
Ei ole sanonut koska ei tunne siten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä olette? Se ensimmäinen kerta voi olla haastava sanoa, mutta kyllä se on todistettu juttu, että rakkautta vannovat ja päivittäin suukottelevat parit pysyvät pidempään yhdessä. Yksi hyvä juttu on, jos voitte puhua asiasta. Ei tunteita tarvitse hävetä. Kysyt hyvässä tilanteessa, että rakastaako hänkin sinua ja voit kertoa, että tunnet kyllä olosi rakastetuksi ja olet kyllä valmis odottamaan, kunnes hän itse on valmis sanomaan. Haluat vain varmistuksen siitä, ettet kuvittele.
VIERAILIJA 30.09.2015 klo 18:4710/11
Olemme vähän päälle kolmekymppisiä. En aio asiasta kysyä, sillä mielestäni rakkaudentunnustus ei ole minkään arvoinen, jos se täytyy miehestä väkisin puristaa. Ja en tietenkään niin tyhmä ole, ettenkö itsekin osaisi epäillä, että mitä luultavimmin mies ei rakasta minua, kun ei kerran ole sitä sanonut. Juuri siksihän minun on paha olla ja koen tarvetta keskustella. Selvyys tosin taisikin jo tulla asiaan, ikävä kyllä. Ap
En mäkään ole miehelleni sanonut rakastavani häntä, vaikka rakastankin. Jos ap haluat kuulla mieheltä juuri nuo sanat, kysy. Jos hän osoittaa muuten rakastavansa sinua niin eikö se riitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä tuli mieleeni eksä, joka sanoi minulle ihan suoraan, ettei koskaan tule sanomaan mulle "rakastan sua". Lauseen "olet rakas" häneltä sain kuulla kerran, lauseen jatkuessa "...mutta en voi luvata sulle, että muistaisin aina ees sun nimen". Nimeni on erikoinen ja olimme tuossa vaiheessa seurustelleet kuitenkin "jo" kaksi kuukautta. On ihan syystä ex. Löysimme kuitenkin tahoillamme ihmiset, joita rakastamme. Ehkä teitäkään ei ole tehty toisillenne?
Mä olen nainen mutta mun on todella vaikeaa kakistaa noita sanoja suustani. Ne vaan juuttuu kurkkuun. Ekan ja ainoan kerran olen tässä parivuotisessa suhteessa onnistunut saamaan tuon ulos oli n. vuoden kohdalla pimeässä huoneessa :D Rakastan silti miestäni enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Onneksi hän näyttää tajuavan sen urpoudestani huolimatta. Epäilen, että tällä on tekemistä sen kanssa että lapsuudenkodissakaan ei koskaan noin sanottu vaikka rakkautta selvästi tunnettiin. Joten mikset kysyisi mieheltäsi, onko hänen vaikeaa saada sanottua, vai eikö vaan ole vielä valmis sanomaan? Parisuhteessa voi hyvin puhua tälläiset asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on kyllä lapsuudenkodissaan varmasti kuullut "minä rakastan sinua", koska hänen äitinsä sanoo sen edelleen usein sekä miehelle että jopa minullekin. Eli siitä ei ainakaan hänen kohdallaan luulisi olevan kyse. Jotenkin vaikuttas, että mies on sitten vain valmis kuitenkin olemaan kanssani muista syistä, vaikkei rakastakaan minua. AP
Kuinkahan kauan miehiltä noin keskimäärin menee, ennen kuin saavat tuon sanotuksi? Kyllähän sitä kaikenlaisia tarinoita kuulee väliltä heti-ei ikinä, mutta lienevät molemmat ääripäät aika harvinaisia?
Toisaalta, olen itse tunnustanut rakkauteni molempina kertoina tilanteessa, jossa olen joko lohduttanut häntä tai olemme keskustelleet jostakin ongelmasta. Hänen reaktionsa on ollut siis ehkä luontevampi kuin se, että hän olisi sanonut rakastavansa takaisin. Mutta olisihan hän sen voinut jossain muussa tilanteessa sitten ihan itse sanoa, jos tuntisi niin, eikö? :/