Oon niin väsynyt...
Mä oon niin väsynyt tähän elämään, mä en tiedä kuinka kauan mä jaksan enää tätä. :'( Oon alkanu vakavasti miettimään itsemurhaa vaihtoehdoksi. Sillonkin kun ei ahdista, ni silti mietin vaan itsaria, se pyörii mielessä kokoajan. Eihän se oo mikään ratkaisu ja kaikkien mielestä h*lvetin itsekäs teko ym, mut pitäskö mun sit elää vaan läheisten takia? En mä jaksa niistäkään enää välittää... Eivät nekään kiinnitä mitään huomioo koskaan siihen kun näkevät että mulla on ihan v*tun pahaolo...
Oon vaan niin h*lvetin väsynyt tähän elämään...
Kommentit (5)
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 16:35"]
Kenenkään ratkaisu ei ole itsemurha! Älä tee sitä!
[/quote]Kaunis ajatus, mutta ymmärrän hyvinkin, että juutalainen keskitysleirillä saattoi tulla toiseen loppupäätelmään, jos oma lapsi oli jo kaasutettu.
Itsekin mietin itsemurhaa juuri eilen tältä kantilta: miksi se olisi väärin? Mikä velvollisuus kellään on elää toisten ihmisten takia? Läheisille itsemurha on hirvittävä teko tietysti, itsekäs ja julma. Mutta entä kun epäonnea on ollut tarpeeksi?
Itselleni sattui yhtenä vuonna syöpä, ero ja työpaikan konkurssi, eli meni terveys, kumppani ja työpaikka. Siitä vielä selvisin. Uusi suhdekin löytyi. Mutta tänä vuonna olikin ohjelmassa toimeentulotuelle tippuminen, kumppani petti ja jätti ja minut raiskattiin. En aio lisää tällaisia vuosia todellakaan jäädä odottamaan. Elämä ei ole reilua eikä sen tarvitsekaan olla, mutta jos pelin säännöt on liian epäreilut, kohtuuttomat, voi pelin kyllä halutessaan lopettaa.
Sinä tarvitset apua. Sano edes se läheisillesi.
Luulisi että ymmärtävät jos kerrot tarvitsevasi apua.
Ihan ensiksi sinun pitäisi hakeutua päivystävän lääkärin vastaanotolle. Ongelmasi kuulostaa akuutilta ja on päivystysasia.
Tsempit sinulle.
Yritä jaksaa.
Kenenkään ratkaisu ei ole itsemurha! Älä tee sitä!
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 16:33"]
Sinä tarvitset apua. Sano edes se läheisillesi.
Luulisi että ymmärtävät jos kerrot tarvitsevasi apua.
Ihan ensiksi sinun pitäisi hakeutua päivystävän lääkärin vastaanotolle. Ongelmasi kuulostaa akuutilta ja on päivystysasia.
Tsempit sinulle.
Yritä jaksaa.
[/quote]
En mä haluu mihinkään päivystykseen mennä... Kukaan ei tajua sitä syytä että miks mä en jaksa enää, vaikka kaikki sen tietää...
Terapeutti väitti että se ei voi olla pelkästään tässä syynä. Pah! Miten se voi tollein sanoo, on nähny mua varmaan n.10 kertaa, joka kerta se on sitä, ku lätistään jotain täysin turhanpäivästä, paitsi viime kerralla se vähän muutti toimintaansa, eikä lätissy tyhjänpäivästä. Joka kerta ku nään sitä, ni edelleenkii puolen vuoden tuntemisen jälkeen on niin hiton vaikeeta puhua sille mistään. En vaan pysty luottamaan niihin sen vertaa että voisin sanoo mitään... Aina ne kysyy itsetuhoisista ajatuksista, jos sanon että niitä on kokoajan ja oon miettiny itsaria, ni soittaaks ne mulle poliisit viemään päivystykseen? En jaksa enää kertaakaan mitään päivystysrumbaa...
Ehkä nyt saa muuta ajateltavaa ku ostin sellasen värityskirjan. En mä tästä enää piristy. Kukaan ei tajua tän ongelman laajuutta, kaikki varmaan kuvittelee sen olevan tekosyy jokaiseen asiaan, koska se on jatkunut niin monta vuotta...
-alkup.