yli 1v:n yöimetys

En jaksanut koko ketjua edes lukeakaan mutta taikaa haluan kiittää kiinnostavista linkeistä. Imetän 17kk ikäistä lapsen tarpeen mukaan. Aamulla klo 5-6 eka imetys mutta nyt kun hampaita tulee niin tissuttelee (:D) neljästä lähtien. Rasittava vaihe mutta eipä tuo kivuttomasti menisi vaikka huutaisi neljästä puoli seitsemään. Pian ne hampaat sieltä taas putkahtaa. Oma kroppa tarvii kyllä kovasti energiaa ettei vallan laihdu pois. En valita kylläkään, ruoasta kun tykkään.



Tulipa lurinat...

Vaikka kuinka kaikki puhuvat imetyksen puolesta ja niistä hyvistä asioista, niin ei tulisi mieleenikään imettää enää yli 2v ikäistä lasta. Tiedän että saan vihat päälleni mutta musta on jotenkin luonnotonta antaa tissiä sellaiselle, joka jo kävelee ja puhuu kuin iso lapsi! Kaikki taplaa tyylillään, mutta kyllä tissi ja imettäminen kuuluvat vauvaikään alle 1v, tämän iän jälkeen jos imettää en näe mitään järkeä! Jotenkin tuntuu kuvottavalta ajatus 2,5v lapsen tississä riippumisesta..

Minä YÖimetin pari tuntia sitten meidän hyvin herkkää 3,5v. tytärtä. Ja miksikö? Noh, eihän siihen mitään kummempia syitä tarvitse muuta kuin, että ko. lapsella on edelleen sellainen TARVE (jonka tuo hyvin selkeästi esiin aivan itse) ja minulla hänen äitinään myös EDELLYTYKSET tällä erää VASTATA hänen tarpeeseensa eikä minkään sorttista ongelmaa asian kanssa.



Mutta tunnustetaan, ettei tämä meilläkään enään yleistä ole - kaukana siitä. Nyt lapsella on ollut tosi rankat pari viikkoa takana. nuhaa, on/off tarhailua, allergiaoireita, yöllisiä hengenahdistuskohtauksia, tärinää, eroahdistuskausi ja lapsi on poikkeuksellisen huonosti, aivan todella surkeasti nukkunut, juossut ympäri huushollia yöt, voinut selkeästi pahoin (ja itsekin puhunut pahasta olostaan) ja tehnyt myös muiden perheidemme vuorokausista unettomia omalla levottomuudellaan (myös 2,5 kk ikäisen pikkuveljen).



Ehkä olen ällöpehmosoftismamma, mutta en minä raaski tissiä olla antamatta pyynnöstä sellaiselle pikkuihmiselle, joka aivan samalla tavalla kuin 2, 5kk vauva unissaan (edelleen) sen tissin kimppuun itse hyökkää tilaisuuden tullessa, käpertyy samalla tavalla kainalooni kuin pikku vauva ja aivan samalla tavalla unissaan syö niin nälkäänsä kuin henkiseen ja fyysiseen läheisyyden tarpeeseensa. - Uskon, että kyseiset taidot/refleksit katoavat sitten kun niitä ei enää tarvita.

Tuota pientä tuhisijaa, kun pimeässä katseli rupesi harmittamaan kovasti, kun on tuolta vissiin vähän liikaa tullut viime aikoina vaadituksi ja oltua vähän liiankin tiukkana : (.Noh, nyt se likka onneksi ensimmäisen kerran pariin viikkoon tuolla tuhistaa sikeästi onnellinen hymy naamallaan : ).



- Tiina -

Se on hassu juttu, kun näin pienellä asialla kuin parilla kertaa antamalla muksulle yöllä tissiä, olemalla lähellä ja heräämällä hänen kanssaan kainalokkain saa suuria ihmeitä aikaan.



Eli: aivan kuin joku olisi käynyt vaihtamassa yön aikana lapsemme toiseen! Meillä on iloinen, hyvin nukkunut livertelijä, joka kirmaa täällä ympäri huushollia, pusii ja halii kaikkia muita ja ilmoittaa kuinka kovasti rakastaa meitä! - Aivan eri likka kuin parina viimeisenä viikkona! Eikä mitään, käkkänkkilyjä, uhmailuja, raivoamisia, itkutteluja.. ; )



Pst.Tämän pituinen ja pidempikin imetys on lajillemme ominaista.



- Tiina -

Esikoista yöimetin 1v2kk ikään asti. Aloitin työt tytön täytettyä 1v, ja koska jouduin heräämään aikaisin, olin todella väsynyt jatkuviin yöheräilyihin (n. 5x / yössä). Siksi lopetin yöimetykset. Nukkumaanmenoimetys jäi silti vielä jäljelle, ja jatkui 1v10kk ikään asti.



Kuopus täyttää kohta 1v. Esikoisen kohdalla ajttelin, että yöheräilyt oli jollain tavalla omaa vikaani, ja asia tulisi korjaantumaan nyt kuopuoksen kohdalla. Määrätietoisella unikouluttamisella! Ja taas " kävi" näin: olen nähnyt kovasti vaivaa, kouluttanut ja retkahtanut ja taas kouluttanut, mutta läpiyön nukkujaksi tästä pojasta ei vieläkään ole. Tällä hetkellä yöherätyksiä on lukematon määrä, yöt menee tyyliin vasen-oikea-vasen-oikea... kello yhteen asti pysyn yleensä laskuissa, sitten loppuyö menee samaan rataa puolihorroksessa. Ja 75% perheestä on tyytyväisiä, (mies, esikoinen, kuopus... vain äitiä jurppii kun pitää olla tuttina). Alkuyöstä minusta vielä löytyy päättäväistä tahtoa ja luonteen lujuutta, paijailen pikku-kitisijän hellästi takaisin uneen, mutta sitten alkaa se rankempi vaihe, jossa pikku-paijailut ei enää tepsi, poika alkaa huutaa hysteerisenä, esikoinen herää ja mies huuta että anna nyt s-tana sitä tissiä! Ja se siitä unikoulusta, silläkin kertaa.



Mainostanpa tässä Hussin sivuja, heillä on hyvä artikkeli vauvojen unesta. http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649



Täällä joku (se jolla oli jäänyt ISOT päälle) kirjoitti että vauva kärsii yöheräämisistä. Tämän artikkelin (ja oman kokemuksen) mukaan vauva ei ole se joka kärsii, koska heräämiset ajoittuvat kevyen unen vaiheeseen, jolloin kaikki vauvat käväisevät unen ja valveen rajamailla. Ainut joka kärsii on se äiti-polo, jonka syvän unen toistuvat imetyssessiot keskeyttää. (Tai no: välillisesti tietysti vauvatkin kärsii, koska jokainen pikku kullanmuru ansaitsisi virkut vanhemmat.)

Kyllä mullakin tyttö 2,5v pyytää välillä tissiä kun syötän pikkuveljeä 6kk, mutta ei mulle tulisi siitä huolimatta mieleenikään antaa sitä sillä se on VAUVOJEN ruokaa ei pikkulasten. Pikkulapset juokoon maitonsa mukista, voihan sitä läheisyyttä antaa lapselle muutenkin kuin tissiä tarjoamalla, eikö? Kyllä meidänkin tyttö nukkuu välillä yöt äitin kainalossa ja välillä siinä syötän toisessa kainalossa nukkuvaa veljeä. Mutta en suinkaan tarjoa tissiä isosiskolle, vaan vettä janoon yöllä :)

Karkkimaalta haluaisin kysyä voiko alle 1-vuotiasta kävelevää ja puhuvaa lasta imettää? Kyllä... kaikki lapset kehittyvät ajallaan ja eri tavoin. Toiset puhuvat 2-vuotiaana ja toiset aiemmin, toiset kävelevät 9 kk iässä ja toiset vaikka 1,5 vuotiaina. Toiset vauvat syövät rintaa pidempään omasta halustaan ja toiset äidit antavat sen jatkua ilman suurempaa meteliä.

Tuli mieleen, että tuo iän mukainen määritelmäkin siitä kenelle rintamaito sopii ja kenelle ei on hyvin keinotekoinen. Mutta maailmaa on helpompi jäsentää kun määritellään asioita. Mutta eipä ole tullut mieleen arvostella äitejä, joiden lapsukaiset eivät opi " ajallaan" puhumaan tai kävelemään. Johan jokainen opus ilmoittaa missä iässä tietyt asiat on saavutettava.

Enhän minä mitenkään arvostele lapsia ja heidän kehitystään, nyt ymmärsit väärin. Sanoin vain että lapsi tuntuu jo niin isolta jos sekä kävelee että puhuu, oli sitten alle vuoden tai ei. Lapset kehittyvät eri tahtiin, tiedän sen, mutta ei mielestäni imetys kuulu enää yli 2v tarpeeseen. Keskustelu oli imettämisestä, ei lasten kehityksestä! Ja tässsä vain oma mielipiteeni..

laiska kun olin niin mikäpä ettei. Olen muutenkin pehmeän tyylin kannattaja, mitä turhaa stressiä. Meillä on perhepeti ja poika nukkui vieressä, maitoa mulla on tullut aina todella hyvin. EIHÄN lapsi rintaa ENÄÄ tietenkään nälkäänsä tarvinnut, opittu tapa. Mutta en jaksanut kuunnella sitä ' pientä kitinää' ja siihen vaivaan oli helppo vain antaa rintaa. Kerran yössä ja aamulla toisen kerran. Nukuin itsekin paremmin syöttäessä (maidossa on jotain ' unilääkettä' vauvalle sekä äidille). =)



Päätin kesällä että lopetan (hieman haikenana tietty) mutta kun kuulostelin että taitaa olla meidän poika jo aika vanha tohon yöimetys sessioon niin kait se vaan on luovuttava.. Noin kuukauden sen jälkeen itki öisin ja hys hys rauhoittelu auttoi itkuun ja poika halusi painaa päänsä rintaani vasten. Nukahti siihen. Nyt on nukkunut reilun kuukauden HERÄÄMÄTTÄ öisin enää lainkaan. Poju on 1v 7kk.

Vielä päivisin saa kerran rintaa. =)

Kyllä monin paikoin imetys ja kehitys - kuten myös päinvastoin - kulkevat käsikädessä. Konkreettisin asia varmasti on se, että lapsilla saattaa hyvinkin eri tahtiin ruuansulatuselimistö valmistua/sopeutua(ja muukin osa kroppaa) noille sapuskoille. Eli yhtälailla, kun kaikki muksut eivät rupea kävelemään saman ikäisinä (tai samana vuotena syntyneet edes samana vuotena ja sitä pidetään normaalina), ei välttämättä kaikille lapsille kiinteät ruuat tai edes muiden eläinten maidot passaa samassa iässä.



Juuri tämä meidän 3,5v. tissitakiainen elävä esimerkki tästä asiasta. Likka kyllä rupesi kävelemään tukia vasten 6kk iässä, tuitta 8kk, juoksi 10 kk, puhumisen aloitti 7kk etc.(herra jestas, yleisten kriteereiden mukaan olen näemmä imettänyt taaperoa/leikki-ikäistä jo kolme vuotta. hyi kauhea!), mutta elimistö sieti muuta ruokaa kuin tissimaitoa vasta 9kk iässä. Eli täysimetys 9kk ja sitten osittaista, joskus tarpeen tullen täyttäkin tuon jälkeen. Ja jokainen päivä (ja yö) tarpeen tullut - tavalla tai toisellal. Minä en ihmettele muiden muksuja jotka tässä iässä istutetaan rattaisiin, laitetaan vaippoihin (jos ei muuten niin autoreissuja varten, vaikkei lapsi itsekään haluaisi) tai kaupassa juoksevat kumisuussa (niin se tutti siis, joka eräällä n. 4v. likalla pari viikkoa sitten kans kaupassa suussa oli..).



Ja siitä kumista puheen ollen. Ihme, kun kukaan ei niistä älämölöä nosta? Mikä sen tekee luonnollisemmaksi/tarpeellisemmaksi kuin tissistä imemisen, saati " isommalle lapselle" ? Just osallistuin (taas)vauvapuolella erääseen keskusteluun, jossa joku luontevasti puhui tutintarpeesta.. ja rupesin miettimään, että enpä ole hirveästi (ihme ja kumma) kuullut puhuttavan tissintarpeesta - vaikka niitä nisäkkäitä ollaankin.. ja se alkuperäinen luomutuote ja sen imemisen tarve lapsilla kait todellisen tarpeen vuoksi syntynyt?!; )



- Tiina -

Toivon sydämestäni, että noin ison lapsen imetyksestä ei jää traumoja hänelle ainakaan sitten isompana. Miten luulet esim pedofiilien perustelevan toimiaan - sillä muun muassa, että lapsi itse haluaa. JNE



Ja kyllä meilläkin olisi rallatteleva poika, jos toimisin hänen mielihalujensa pohjalta. Mutta meidän vanhempien on pistettävä rajat ja luotava turvallisuuden tunnetta rakastavina auktoriteetteina. Imetys on täysin luonnollista ja yksilöllistä, mutta kuten kaikessa muussakin, on meidän vanhempien ymmärrettävä missä raja milloinkin kulkee. Miten selität tyttärellesi isompana että imetit häntä vielä lähes neljä-vuotiaaksi, vai milloin ajattelit lopettaa? Hän ei ole enää vauva, eikä edes taapero. Onko sinun vaikea hyväksyä tuota yhtälöä. Tottakai hänellä alkaa olla enemmän omaa tahtoa ja vaatimustaso vain nousee, mutta mielestäni et voi olla huomaamatta, kuinka hienoa on, kun hän kasvaa ja kehittyy. Miksi annat ihan muuta viestiä?



Oikeasti toivon, että ymmärtäisit lapsen parasta.

Maanmainio:

Imetys on täysin luonnollista ja yksilöllistä, mutta kuten kaikessa muussakin, on meidän vanhempien ymmärrettävä missä raja milloinkin kulkee. Miten selität tyttärellesi isompana että imetit häntä vielä lähes neljä-vuotiaaksi, vai milloin ajattelit lopettaa?

Milloin imetys lakkaa olemasta luonnollista ja muuttuu perverssiksi ja äidin mielihalun toteuttamiseksi? Voisivatko viisaammat kertoa? Kulkeeko se vuoden iässä, koska Suomen Lastenlääkäriliitto suosittelee vuoden pituista imetystä, vai kahdessa vuodessa, koska sen pituista imetystä suosittelee Maailman Terveysjärjestö? Jos vuoden iässä, niin onko katsottava, että Maailman Terveysjärjestö suosittelee perverssiä ja lasta vahingoittavaa toimintatapaa? Ja toisaalta senkin suosituksen sanamuoto kuuluu muistaakseni " vähintään kahden vuoden ikään asti" - voisi siis päätellä, että WHO:n mukaan pitempikään imetys ei olisi pahitteeksi? Ja nyt otetaan aikaa siihen, milloin ensimmäinen asianepätuntija heittää klassisen " WHO:n suositus koskee kehitysmaita, joissa ei ole muuta ruokaa tarjolla" -argumentin: yy, kaa, koo...

Jos minä imettäisin lastani nelivuotiaaksi, mitä tuskin tulen tekemään, niin luulenpa, että joko asiaa ei tarvitsisi hänelle koskaan sen kummemmin perustella, tai sitten perustelisin että äiti imetti sinua nelivuotiaaksi, koska halusit sitä eikä äidilläkään ollut mitään sitä vastaan.