Kertokaa minulle perheelliset äidit, mistä kaikesta jään paitsi kun en löydä ikinä miestä ja saa lapsia?

Tuohan lapset paljon iloa, mutta myös murhetta. Läpi elämän sitä on lapsistaan huolissaan, toki iloinenkin. Itselläni puhkesi autoimmuunisairaus synnytysten jälkeen. Joskus olen miettinyt että jos olisin tiennyt etukäteen, olisinko halunnut lapsia. Mutta kun et voi verrata ja tietää millaista se elämä olisi lapsen kanssa, ei kannata kiusata itseään sillä. Ja sinullahan on vielä toivoa ikäsi puolesta.

Jäät paitsi roikkutisseistä, laskeumista ja monista huolirypyistä. Sekä muutaman vuoden unettomuudesta. Myös suurimmasta rakkaudesta mitä voi tuntea.

Voithan poiketa Serbiassa. Saatat saada molemmat. Maasta löytyy tarvittaessa 90e/insemnaatio tarjoavia klinikoita.

Tinder auki!

Jatkuvasta rahanmenosta, huolesta, syyllisyydestä, unen- ja oman ajan puutteesta. Maailman suurimmista rakkaudesta.

Ole vain onnellinen ja nauti elämästäsi. Kadun lasten hankkimista. Käytä rahaa ja aikaa itseesi.

Et jää paitsi mistään lasten suhteen (näin koen itse), mutta läheinen parisuhde on munva asia, jonka itse halusin ja sain vasta 4-kymppisenä. Mutta jokaisen on selvitettävä nämä asiat itsensä kautta eli kuuntele omia sisäisiä toiveitasi.

Vierailija kirjoitti:

Et jää paitsi mistään lasten suhteen (näin koen itse), mutta läheinen parisuhde on munva asia, jonka itse halusin ja sain vasta 4-kymppisenä. Mutta jokaisen on selvitettävä nämä asiat itsensä kautta eli kuuntele omia sisäisiä toiveitasi.

*mukava

Jäät paitsi sellaisesta rakkaudesta mitä on vain lapsen ja äidin välillä. Vaikka on huolia,murheita välillä, suurinta on rakkaus,syvää ja niin aitoa. Paljon enempi heistä on iloa ja onnea kuin murheita.

Vielä enemmän toivonsa menettänyt 37-vuotias lukee täällä myös...

Et mistään. Ihan paskaa koko perhe-elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vielä enemmän toivonsa menettänyt 37-vuotias lukee täällä myös...

Täällä toinen samanlainen

Eipä tule huolta siitä, jättääkö mies perheensä jonkun sivusuhteen takia. Erotilanteet sattuvat lapsiin ja vaikuttavat heidän loppuelämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Jäät paitsi roikkutisseistä, laskeumista ja monista huolirypyistä. Sekä muutaman vuoden unettomuudesta. Myös suurimmasta rakkaudesta mitä voi tuntea.

Rakkaus lapseen on jotain ainutkertaista, ja lasten lasten kanssa kokemus on huikea. Omaan kokemukseen perustuen täytyy kyllä sanoa, että kaksi lasta tehneenä ei ole laskeumia, ei roikkutissejä, ei ainuttakaan raskausarpea (odottaessani painoni nousi liki 3, söin varalta viiden edestä 😂), paino palasi lähtölukemaan helposti, koska imetin molempia vuoden.

Olet nyt 67 v kolmen pienen mummu, luulisi, että nuo laskeumat ja roikkutissit jo näkyisivät vähitellen kun kuopuskin on täyttänyt 40 v.

Jäät paitsi elämän tarkoituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä enemmän toivonsa menettänyt 37-vuotias lukee täällä myös...

Täällä toinen samanlainen

Ja täällä teitä 10v vanhempi..

Jäät paitsi siitä tunteesta kun sydän pakahtuu onnesta. Lasten kanssa on niin paljon hauskoja ja onnellisia hetkiä jolloin vian haluaisi pysäyttää ajan ja jäädä siihen hetkeen ikuisesti. Mutta toisaalta sitä odottaa aina mielenkiinnolla tulevaa ja sitä miten lapsi taas kasvaa ja kehittyy.

Jäät tietysti myös paitsi niistä kiukutteluista ja yövalvomisista, mutta kun vaakakupissa on rakkaus lasta kohtaan ja huonosti nukuttu yö niin kyllä se rakkaus painaa miljoona kertaa enemmän.

Lapsen voi tehdä ilman miestäkin.

Vierailija kirjoitti:

Jäät paitsi siitä tunteesta kun sydän pakahtuu onnesta. Lasten kanssa on niin paljon hauskoja ja onnellisia hetkiä jolloin vian haluaisi pysäyttää ajan ja jäädä siihen hetkeen ikuisesti. Mutta toisaalta sitä odottaa aina mielenkiinnolla tulevaa ja sitä miten lapsi taas kasvaa ja kehittyy.

Jäät tietysti myös paitsi niistä kiukutteluista ja yövalvomisista, mutta kun vaakakupissa on rakkaus lasta kohtaan ja huonosti nukuttu yö niin kyllä se rakkaus painaa miljoona kertaa enemmän.

Uskomaton kirjoitus. Miten voit sanoa, että henkilö, jolla ei ole lapsia, jää paitsi tunteesta kun sydän pakahtuu onnesta? Minulla on ollut niitä tunteita useita elämäni aikana. Enkä ikinä voisi väittää, ettei joku toinen niitä voi kokea, vain koska elää erilaista elämää kuin minä. Miten joku äiti voi olla noin lapsellinen?

Vierailija kirjoitti:

Jäät paitsi roikkutisseistä, laskeumista ja monista huolirypyistä. Sekä muutaman vuoden unettomuudesta. Myös suurimmasta rakkaudesta mitä voi tuntea.

Suurin rakkaus mitä voi tuntea voi toteutua muuhunkin kuin omaan lapseen. Tuo on vain yleinen harhaluulo.