Mitä teette jos joku yrittää kovasti tutustua

Olen miettinyt pitäisikö välttää näitä ihmisiä, joista ei tykkää kuin vähän. Vievät aikaa kumminkin muihin kavereihin tutustumiselta.

Olen kohtelias mutta pidän etäisyyttä, joka kertoo että ei kannata kauheasti enempää yrittää. Useimmat tajuavat varsin hienovaraisistakin vinkeistä että tuota ihmistä ei nyt kiinnosta, harvalle täytyy suoraan paukauttaa päin naamaa tai alkaa totaalisesti vältellä.

Hiukan huonosti ymmärrän kysymystä, mutta tutustun jos siihen on mahdollisuus, joskus joutuu sanoaan että nyt ei ole aikaa tms.

Olisi sivistymätöntä jos olisin töykeä tällaista ihmistä kohtaan.

Annan tutustua. Sitten ollaan tuttavia. Ei tutustuminen tarkoita sitä, että tässä nyt sitoudutaan loppuelämäksi. Varsinkin, jos kyseessä on ihminen jonka oma sosiaalinen elämä on selvästi murroksessa uuden elämäntilanteen, muuton, menetyksen tai pettymyksien vuoksi, niin tiedän että on tosi tärkeää saada uusia tuttavia. Niiden avulla jaksaa sitten taas rakentaa sen sosiaalisen elämänsä itsensä näköiseksi ja ylläpitää positiivista minäkuvaa itsestään sosiaalisissa tilanteissa. Todennäköisesti olen vaan sellainen tietty tukikeppi siinä tilanteessa, ja tuttavuus tosiaan jää tuttavuuden tasolle. 

Minä en muuten jaottele ihmisiä ensisijaisest sen mukaan, paljonko heistä pidän. Jaottelen ihmiset sen mukaan, ovatko he empaattisia ja yhteiskuntaan sitoutuneita vai epäempaattisia ja yhteiskuntaan sitoutumattomi. Ekasta ryhmästä mulle kelpaavat kavereiksi kaikki luonteenpiirteistä välittämättä, koska arvostan sitä ettei niin kovasti olla aina vaan sitä omaa napaa ronkkimassa vaan mietitään asioita laajemmin ja toimitaan yhdessä asioiden puolesta. Toisesta ryhmästä ei vaan näitä ihmisiä hirveästi aina jaksa, he yleensä ottavat enemmän kuin antavat.

6

Jos joku vaikkapa pyytää puhelinnumeroa, annan sen ja jos on kiirettä, en vain sovi tapaamista. Yksinkertaista.

Olen itse sellainen, että tykkään vaihtaa numeroja lasten kavereiden vanhempien kanssa, harrastuskavereiden vanhempien kanssa ja pitää yllä suhdeverkostoa. Pidän verkostoa yllä ihan siitä syystä, että järjestän kolmelle lapsellemme vuosittain isot synttärit ja myös muutaman harrastukseen liittyvät tapahtumat, on mukavaa lähettää kutsu tekstarilla vanhemmillekin pelkän paperisen sijaan. Joskus tulee jotain muuta asiaa, ihan harrastukseen liittyen..

Itselläni on todella suuria vaikeuksia saada aika riittämään kaikkien ystävien tapaamiseen, joten tämä tutustumisyritykseni ei todellakaan merkitse sitä, että se vanhempi tai muu tuttava olisi hyvinkin oman tyyliseni ja etsisin ystävää tositarkoituksella. Suurin osa on mielestäni kaikkea muuta kuin potentiaalista ystävämateriaalia, toinen puhuu vain itsestään, yhdeltä ei saa suunvuoroa, toinen puhuu pelkkää puutaheinää jne. Silti näiden ihmisten kanssa on tarpeellinen ja mukava verkostoitua. Ei siihen kuole!

Kohtelen kuten muitakin, kohteliaasti mutta pitäen rajat selvinä. En esim. ota facebook-kaveriksi tai anna puhelinnumeroa (ellei sille ole syytä, silloinkin otan miel. toisen numeron) ketään, jonka kanssa en tahtoisi olla yhteydessä. Tämä taktiikka toimii työelämässä ja siviilissä, miesten ja naisten kanssa.

Tiedän, että olen luultavasti menettänyt joitakin ihmisiä jotka olisivat tuoneet hyvää elämääni, mutta olen perusluonteeltani introvertti (vaikkakin sosiaalinen) ja vaikka pidänkin ihmisistä, en jaksa suurta määrää ihmiskontakteja vaan kaipaan paljon omaa tilaa.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 12:12"]

Joku semmoinen, joka on ihan kiva muttei varsinaisesti oman tyyppinen kaveri.

[/quote]Yritän myös tutustua häneen. On tärkeää ystävystyä juuri erilaisten ihmisten kanssa. En halua rakentaa ympärilleni vain samanlaisten ja samanmielisten lintukotoa. Joillakin, varsinkin nuorilla naisilla, on se taipumus, että kavereiden pitää olla samaa genreä kuin itsekin. Toisentyylisiä vältetään kuin ruttoa. Kyse on varmaankin epävarmuudesta, tarpeesta vahvistaa omaa minuutta ympäröimällä itsensä juuri oikeanlaisilla ihmisillä, joista voi peilata kuka minä olen.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 12:45"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 12:12"]

Joku semmoinen, joka on ihan kiva muttei varsinaisesti oman tyyppinen kaveri.

[/quote]Yritän myös tutustua häneen. On tärkeää ystävystyä juuri erilaisten ihmisten kanssa. En halua rakentaa ympärilleni vain samanlaisten ja samanmielisten lintukotoa. Joillakin, varsinkin nuorilla naisilla, on se taipumus, että kavereiden pitää olla samaa genreä kuin itsekin. Toisentyylisiä vältetään kuin ruttoa. Kyse on varmaankin epävarmuudesta, tarpeesta vahvistaa omaa minuutta ympäröimällä itsensä juuri oikeanlaisilla ihmisillä, joista voi peilata kuka minä olen.

[/quote]

Totta, joillakin se oma minuus vaatii sitä, että ihmisten välille tehdään selvät rajat; nämä ovat kuten minä, nämä eivät ole kuten minä. Se kertoo siitä, että ne omat rajat on vielä melko hauraat. Tähän usein liittyy myös tiukat sukupuolinormit; näin käyttäytyy nainen, näin käyttäytyy mies, ja näitä rajoja ei ylitetä. 

Monet kasvavat tästä sitten iän myötä ulos, kaikkihan ei. Mut ihan oman itsensä kannalta kannattaa tosiaan olla avoin ihmisiä kohtaan. Mitä enemmän joku tuntuu kyseenalaistavan omalla olemuksellaan sitä omaa tapaa olla ja elää, sen parempi. Joku juttu voi omissa aivoissa liikahtaa niin että näkee maailman hetken vähän eri tavalla. Ystäväksihän ei kaikkien kanssa kannata eikä voikaan alkaa, mut aina voi tutustua.

Miten pidätte kohteliasta etäisyyttä? Entä miten pitää fiksusti etäisyyttä uuteen ihmiseen, johon on muodostunut jo läheinen ja ahdistavan kiinteä suhde? Siis epäterve suhde, jossa toinen takertuu.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 13:07"]

Miten pidätte kohteliasta etäisyyttä? Entä miten pitää fiksusti etäisyyttä uuteen ihmiseen, johon on muodostunut jo läheinen ja ahdistavan kiinteä suhde? Siis epäterve suhde, jossa toinen takertuu.

[/quote]

Fiksut ihmiset eivät päästä tuollaista suhdetta muodostumaan. Itselläni on eräs ystävä jonka tärkeyttä mietin jatkuvasti. Ihan siitä syystä, että tällä ihmisellä on tapana ottaa rajusti kantaa kaikkeen pukeutumisesta syömiseen.

Sanon aína oman mielipiteeni ja kerron, että on mukavaa kun olet löytänyt kuitenkin oman tapasi toimia, se sopii sinulle. Olen siis alentuva. Se toimii ja saa hänet tuntemaan olonsa typeräksi.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 12:45"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 12:12"]

Joku semmoinen, joka on ihan kiva muttei varsinaisesti oman tyyppinen kaveri.

[/quote]Yritän myös tutustua häneen. On tärkeää ystävystyä juuri erilaisten ihmisten kanssa. En halua rakentaa ympärilleni vain samanlaisten ja samanmielisten lintukotoa. Joillakin, varsinkin nuorilla naisilla, on se taipumus, että kavereiden pitää olla samaa genreä kuin itsekin. Toisentyylisiä vältetään kuin ruttoa. Kyse on varmaankin epävarmuudesta, tarpeesta vahvistaa omaa minuutta ympäröimällä itsensä juuri oikeanlaisilla ihmisillä, joista voi peilata kuka minä olen.

[/quote]

Totta, joillakin se oma minuus vaatii sitä, että ihmisten välille tehdään selvät rajat; nämä ovat kuten minä, nämä eivät ole kuten minä. Se kertoo siitä, että ne omat rajat on vielä melko hauraat. Tähän usein liittyy myös tiukat sukupuolinormit; näin käyttäytyy nainen, näin käyttäytyy mies, ja näitä rajoja ei ylitetä. 

Monet kasvavat tästä sitten iän myötä ulos, kaikkihan ei. Mut ihan oman itsensä kannalta kannattaa tosiaan olla avoin ihmisiä kohtaan. Mitä enemmän joku tuntuu kyseenalaistavan omalla olemuksellaan sitä omaa tapaa olla ja elää, sen parempi. Joku juttu voi omissa aivoissa liikahtaa niin että näkee maailman hetken vähän eri tavalla. Ystäväksihän ei kaikkien kanssa kannata eikä voikaan alkaa, mut aina voi tutustua.

[/quote]

Ymmärsin, että tässä tarkoitetaan vähän syvällisemmin. Minusta on järkevää ja tervettä valita samanlaisia ihmisiä ystäviksi.. samanlaisia syvällisellä tasolla, ei pinnallisella (olemme imetysmammoja, hipstereitä, kantoliinalaisia, karppaajia).

Itse pidän rauhallisista ja luotettavista ihmisistä, enkä voi sietää ihmisiä jotka tietävät kaiken tai jotka ovat kovin hyökkääviä kanssakäymisessään. Olen melko kiltti ja satuttaisin itseni turhaan jos joutuisin olemaan liikaa tekemisissä vaikka jonkun hyökkäävän, pomottelevan besserwisserin kanssa. Luonteeseeni ei vain sovi muiden ojentaminen tai nolaaminen vaikka tietäisin miten sen voisi helposti tehdä. Onkin siis parempi hankkiutua omanlaiseen seuraan.