Äidilläni on joku järjetön pakkomielle lastenlasten pituuksista. On aina selittämässä mitä on sanottu että

Ilmeisesti. Oma äiti on 158 ja aina mun lapsia tavatessa ääneen ihmettlee, miten ovat niin pitkiä, esikoinen (kasvunsa jo kasvanut) on 183, keskimäinen, jolla on vielä kavua aika paljon edessä 180 ja kuopus, joka ei ole edes kunnon kasvupyrähdyksessä vielä on 165. Poikia siis toki kaikki. Ei olla miehen kanssa mitään hujoppeja itsekkään, minä 162 ja mies 178, jotenkin noi penskat vaan tuntuu venyvän...

Hän ei voi vaikuttaa lastenlastensa pituuteen millään tavalla, joten käske hänen pitää turpansa kiinni, varsinkin jos hän puhuu pituusongelmista lastesi kuullen. Sinun pituutesi on hänen syytään/ansiotaan.

Koomista. Tuollaiset pakkomielteet ovat aika säälittäviä. Jotkut isovanhemmat eivät halua, että lapsenlapset opiskelevat pitkälle, toiset tuijottavat painoa, kolmannet pituutta. Jokin ongelma siellä on taustalla.

Toisten ihmisten pituuskasvun kommentointi on kiusaamista. Lapset eivät mahda mitään sille, jos he kasvavat isoäidin mielestä liikaa tai liian vähän.

Ihmettelen että mitä väliä niillä pituuksilla on kun jokainen on yksilö ja hyvä sellaisena. t.ap

Meilläkin sirppana 3 luokkalainen, reilusti lyhempi kavereitaan. Kuulema sanotaan pätkäksi koulussa ja mummikin ( anoppi) päivitteli lapsen kuullen, kun sukulaislapsi paljon pidempi joka on vuoden nuorempi.

Onhan lapsi harmissaan, kun sanotaan lyhyeksi, tottakai. Oma äitini 170 cm ei ole koskaan arvostellut lasten pituuksia.

Jännä homma muuten, että pituuden arvostelua ei pidetä minään ei aatella että se voisi loukata, mutta jos muuta ominaisuutta arvostellaan niin jo leimahtaa paskamyrsky.

Meidän suvussa kommentoitiin aina pituuksia kun olin lapsi, ja kommentoidaan edelleen. Kovasti haluaisin tietää mikä siinä on syynä. Tuntui vielä olevan niin, että mitä pidempi niin sen parempi. Itsehän taas en haluaisi olla mikään pitkä nainen, ja olen tyytyväinen että jäin n.168-169cm pitkäksi. Ei olisi haitannut, vaikka pari senttiä olisi jäänyt tulemattakin.

Jäit 168-169cm pituiseksi naisena? Jäit? Tuohan on monta senttiä yli suomalaisten naisten keskipituuden.

Koko elämäni oon saanu kuulla pituudestani, koska oon lyhyt - 152cm. Näin aikuisena oon voinut todeta ihmettelijöille, että sillä ei oo mitään merkitystä, en oo koskaan ikinä jääny mistään paitsi pituuteni tähden.

Vierailija kirjoitti:

Jäit 168-169cm pituiseksi naisena? Jäit? Tuohan on monta senttiä yli suomalaisten naisten keskipituuden.

Just hyvä pituus naiselle!, ei tod näk tarvi lyhennellä housujakaan tuon pituisena? Itse vaan 160 cm vaan eipä tuo ole haitannut vielä tähän ikään.

On se kummaa vouhotusta joillakin milloin kenenkin pituudesta. Eiköhän se elämä vielä opeta, mikä on oikeesti tärkeetä... 

Antakaa äitien puhua ja jutella, se on heille tärkeää kanssakäymistä.

He ovat saaneet erilaisen kasvatuksen omassa kodissaan kuin te, ja muistelevat sitä, mitä heidän äitinsä on puhunut heille, kun he saivat lapsensa eli teidät.

Ei ne äidit ja anopit pahaa tarkoita, se on vaan vanha tapa puhua ja neuvoa lastenkasvatuksessa nuorempia.   Suomessa on muutenkin olemassa erittäin vahva neuvomis kuluttuuiri lähes kaikessa kanssakäymisessä läheisten ja ystävien kanssa.

Mitä se haittaa, mitä äiti eli lasten mummi puhuu, hänhän on niin läheinen, että sairasta suuttua ja katkaista välejä sellaisten takia.

Ja millaiset välit teillä itsellänne oli äitiinne jo lapsena tai nuorena,  sekin vaikuttaa siihen, miten helposti ärsyynnytte ja vihastutte äidin sanomisista.

Ennen se tarkoitti että lapsia on varaa ruokkia kunnolla jos kasvavat pitkäksi.