absoluuttinen sävelkorva

Käsite ei ole mitenkään absoluuttinen, absoluuttiselle sävelkorvallekin on monta määritelmää. Mutta joo, sen voi saada verenperintönä, tai sitten treenaamalla.

Mummollani kuulemma oli ja epäilen, että 6-vuotiaalla pojallani voisi olla. Kannattaisiko laittaa johonkin oppiin ja minne? Itse en ole yhtään musikaalinen.

Veljelläni on se, ha samoin oli Sibeliuksella. Se taitaa olla synnynnäinen ominaisuus.

Jos soitat vaikka pianon koskettimella yhden sävelen, henkilö tietää heti, mikä sävel se on, siis onko C vai Cis vai A vai...

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:38"]

Mummollani kuulemma oli ja epäilen, että 6-vuotiaalla pojallani voisi olla. Kannattaisiko laittaa johonkin oppiin ja minne? Itse en ole yhtään musikaalinen.

[/quote]

Minua kiinnostaa että mistä päättelet (epämusikaalisena henkilönä) että pojallasi voisi olla ABS. sävelkorva?

Kansankielessä absoluuttinen sävelkorva menee yleensä iloisesti sekaisin suhteellisen sävelkorvan kanssa. Ensimmäistä ei oikeastaan tarvitse mihinkään, jos ei harrasta musiikkia kohtuullisen vakavasti, eikä sen "puute" todellakaan estä vakavampaakaan harrastusta. Jälkimmäinen taas on ehdoton edellytys sille, että pystyy esim. laulamaan puhtaasti ja yleinen se onkin. Melkein kaikilta jonkinlainen sellainen löytyy, sitä nimittäin tarvitaan jopa siihenkin että pystyy tajuamaan onko sävel vireinen vai epävireinen.

Suhteellinen sävelkorva tarvitaan siihen että voit vaikkapa laulaa laulun Ukko Nooa. Tänään aloitat D:stä, huomenna C:stä, ylihuomenna Eb:stä ja se menee joka kerta puhtaasti.

Absoluuttisesta sävelkorvasta voidaan puhua, kun sinun Ukko Nooasi alkaa joka kerta C:stä etkä tarvitse siihen äänirautaa. Tai pyydettäessä voit aloittaa sen vaikkapa A:sta. Taidon voi kyllä oppia vaikka sen kanssa ei syntyisi, mutta se vaatii lukemattomia tunteja musiikin parissa. Esim. kapellimestareille tarpeellinen taito, samoin oopperalaulajille ja sooloviulisteille.

Absoluuttinen sävelkorvahan ei sitten vielä tarkoita musikaalisuutta. Musiikki on muutakin kuin soivien äänien tunnistaminen. Se on myös rytmiä, tunnetta ja teemoja. 

Musiikki on hyvä harrastus, lapsi kannattaa kyllä laittaa oppiin, mutta äidin arveleman sävelkorvan perusteella ei kannata kasata paineita mihinkään suuntaan vaan antaa lapsen nauttia musiikaalisuudesta. Se tuottaa parhaan "tuloksen".

Enpä ole ikinä törmännyt tuollaiseen että absoluuttinen ja suhteellinen sävelkorva menisivät sekaisin. En ole koskaan kuullut jonkun väittävän että kun joku laulaa puhtaasti, se tarkoittaisi että hänellä on absoluuttinen sävelkorva.

Sen sijaan olen kansankielessä törmännyt hyvä lauluääni = laulaa puhtaasti.

Lapsi on oppinut laulamaan puhtaasti jo pienenä. On myös ollut soittotunneilla, mutta olivat liian pitkäveteisiä vilkkaalle kaverille. Sitten veteli soittimella täysin harjoittelematta omalla vuorollaan. Soitti myös korvakuulolta itse kappaleita ja esitti omia biisejä :). Mietin, että pitäisikö kokeilla jotain toista soitinta vai mikä olisi lapselle paras oppimismuoto?

Ja en aio mitenkään painostaa. Mahdollisuuden haluaisin tarjota kykyjen käyttöön sikäli, mikäli osaisin.

Tutullani on absoluuttinen sävelkorva, kuulemma ärsyttävää kun kuulee monista biiseistä pienetkin epävireydet mistä tavallisella tallaajalla tai edes hyvän sävelkorvan omaavalla ihmisellä ei ole mitään hajua.

Itse tunnistan kuuntelemistani biiseistä sävellajit ja yksittäiset sävelet. Ja tunnistan pianon äänet, muista soittimista välillä vaikeampi tunnistaa. Mut en kauheesti kehuskele absoluuttisuudella, kun ei se ihan kaikessa toimi täydellisesti.

.