Mikähän mussa on vikana..?

Sulla on vikaa korvien välissä. Opi hyväksymään itsesi, niin et peilaa omia itseinhon tunteitasi vastaantulijoiden katseisiin. Välität muiden mielipiteistä heti vähemmän, kun tajuat, ettei muut ole susta kiinnostuneita ollenkaan.

No se olisi mahtavaa jos ei toiset välittäisi minusta ollenkaan! Inhoan olla huomion keskipisteenä... Vaikka vaan yhdenkin henkilön.
Ap

Miten opin hyväksymään itseni?
Ap

Mikä sussa on sitten vikana? Omasta mielestäsi? 

Olen jotenkin huono olemaan muiden seurassa. En ole tarpeeksi hyvä. En koskaan pyydä ketään minnekkään, etten saa pakkeja. Ja jos joku on pyytänyt minut jonnekkin, perun viime tipassa jollain tekosyyllä, ettei kaveri tajua että olenkin ihan tyhmä ja tylsä. Porukalla voin tavata ihmisiä joskus, mutta usein sekin on kiusallista jos kiinnitetään liikaa huomiota minuun, tai kysellään kaikenlaista. En haluaisi että minulta kysellään. Elän ihan tavallista ja tylsää elämää...
ap

Yritän ihan kauheasti kun tapaan ihmisiä, olla hauska ja mielenkiintoinen. Ja en jaksaisi pitää sellaista roolia jatkuvasti. Olen oikeasti surumielinen ja hiljainen. Haluaisin olla toki iloinen ja kupliva. Mutta en ole, ja feikkaaminen kuluttaa..
ap

Älä sitten pidä roolia tai feikkaa. Ei "tylsä" ole kaikkien mielestä tylsä. Joskus ajattelin samoin, koska en tykkää baareilusta ym., mutta tajusin sen olevan typerää. En itse edes halua seuraa ihmisistä, joita kiinnostaa ihan erilaiset asiat, joten mitä väliä mitä sellaiset tyypit ajattelee.. Ennen masennuin vaikka kaupassa käydessä, kaikki muka katsoivat pahasti ja ahdisti. Enää ei kiinnosta, ei kukaan mua tuijottele, ja jos niin tekeekin, niin yleensä vaan hyvällä, jos "uskallan" huomata..

Minkä ikäinen olet? Koita keskittyä hyviin asioihin itsessäsi, niitä varmasti löytyy. 

Samanlaisia mietteitä minullakin. Kavereita ei juuri ole koska en uskalla ehdottaa kenellekään mitään etten vaikuttaisi tungettelevalta. Jos pyydetään jonnekin, kieltäydyn tai perun viime tipassa koska pelkään että kaikki huomaavat miten tyhmä olen jos juttelevat kanssani pidemmän aikaa. Työkavereiden kanssa olen ehkä läheisin koska heidän kanssaan eniten aikaa vietän, mutta sielläkin kynnys ehdottaa jotain tekemistä työn ulkopuolella on korkea edellämainituista syistä. Jos joskus satun jonkun kanssa juttelemaan enemmänkin ja omia ajatuksiani paljastamaan, koen kamalaa häpeää pari seuraavaa päivää koska olen ihan varma että nyt minua aikakin pidetään typeränä ja omituisena.

Täydet sympatiat sulle nro.9 ♡
Olen jo aikuinen ihminen. Monta lasta. Luulisi olevan tämä jo hallinnassa. Vaan kun ei ole.
ap

Sama täällä. Ikää jo 30+, teininä sanottiin aina että kyllä se siitä ohi menee mutta eipä ole mennyt ei...