Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Siskon ja veljen välissä diplomaattina ja tuomarina
06.04.2022 |
Meitä on kolme sisarusta: veli ja kaksi siskoa. Olemme kaikki aikuisia, keski-iän molemmin puolin. Elämässä on tullut nyt vaihe, kun vanhemmat ikääntyvät, sairastavat ja tarvitsevat nykyään jo aika paljon apua. Sisarusten kanssa viikoittain näitä asioita sumplimme, soittelemme ja viestittelemme.
Jostakin syystä siskoni ei tule veljen kanssa toimeen. Veli ei ole hänestä ikinä pahaa sanaa sanonut, mutta siskolla tuntuu olevan veljestämme aina jotakin valitettavaa, ilkeitä kommentteja, ruoditaan hänen yksityiselämänsä asioita jne. Esimerkiksi keskusteltuamme jostakin vanhempien asioihin liittyvästä järjestelystä, mielestäni ihan asiallisessa hengessä, sisko saattaa soittaa minulle jälkikäteen ja haukkuu veljemme, että mitä tämä on sanonut tai ehdottanut. Siskolla on jotenkin lähtökohtaisesti pahansuopa asenne veljeämme kohtaan ja piikit pystyssä.
Itse ajattelen, että meidän kolmen sisaruksen pitäisi nyt koittaa pitää yhtä hinnalla millä hyvänsä, sillä tulevaisuudessa vanhemmat tarvitsevat vielä paljon enemmän asioiden hoitajaa ja apua. Olen tahtomattani joutunut tällaisen diplomaatin tai sovittelijan rooliin, ja koen sen hyvin kuormittavana. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?
Kommentit (5)
Kysy siskolta miksi hän käyttäytyy kuten käyttäytyy veljeä kohtaan.
Ehkä on joku hyväksyttävä syy, tai sitten kantaa yhä kaunaa kun veli vei karkkipussin viimeisen karkin joskus alle kouluiän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mitä siskosi sanoo, kun kerrot tuon kaiken hänelle? Ymmärtääkö hän, että edessä saatta olla vielä paljon ongelmia ja tehtävää ja olisi syytä pitää joukkue yhtenäisenä? Oletko ollut selkeäsanainen, että viesti mennyt perille asti?
Vierailija kirjoitti:
Kysy siskolta miksi hän käyttäytyy kuten käyttäytyy veljeä kohtaan.
Ehkä on joku hyväksyttävä syy, tai sitten kantaa yhä kaunaa kun veli vei karkkipussin viimeisen karkin joskus alle kouluiän.
No näin olen ymmärtänyt, että katkeruus kumpuaa jostakin todella kaukaa lapsuudesta ja on juurikin osastoa "Isä vei aina sitä jalkapalloharjoituksiin, mutta ei koskaan minua jumppaan" -osastoa. Ymmärrän, että tuollaiset asiat voivat tuntua pahalta, mutta ihmettelen ettei ihminen ole näitä vielä viisikymppisenä ja itsekin jo aikuisten lasten äitinä käsitellyt tai suhteuttanut mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
No, mitä siskosi sanoo, kun kerrot tuon kaiken hänelle? Ymmärtääkö hän, että edessä saatta olla vielä paljon ongelmia ja tehtävää ja olisi syytä pitää joukkue yhtenäisenä? Oletko ollut selkeäsanainen, että viesti mennyt perille asti?
En ole sanonut suoraan, että lopeta veljen mustamaalaaminen. Olen koittanut diplomaattisesti hymähdellä ja ohjaillut keskustelua takaisin oikeille raiteille asiakysymyksiin. Ehkä sitten pitäisi sanoa suoraan. Tosin siskoni ja hänen äkkipikaisen luonteensa tietäen en usko, että siitä välttämättä seuraisi mitään kovin hyvää ja rakentavaa.
Alue: Aihe vapaa
Aivan normaalia. Itse olen 9 lapsisesta sisas sarjasta nuorin.Aina ollut sen syntipukki ymm. Mikään ei riittänyt.Tein nin tai näin,aina värin päin. Nyt on enemistö kuollut ja itse irti yrittänyt päästä koko suku viimeset 23 vuotta. Kiiti riitti olla se syntipukki kaikessa. Luoja kiitos vanhemmat on jo iki -unessa.Ei samoja huolia suruja kuin teillä.