Lue keskustelun säännöt.
Vuokralla asuva lapsiperheellinen, koetko epäonnistuneesi elämässä?
26.09.2015 |
Kun lapsillesi ei jää edes asuntoa perinnöksi. Koetko olevasi huono ihminen?
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koen. Mutta en vuokra-asuntoni takia vaan muutoin.
Määrittele onnistuminen. Jos ainut kriteeri onnellisuudesta ja elämästä jota lapsilleen pystyy antamaan, on asunto, niin ei mulla muuta.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 15:17"]Outo ajattelutapa, mitä yrität osoittaa? T: omistusasunnossa asuva, suunnitellaan muuttoa vuokralle, 2 lasta
[/quote]
Meillä 3 lasta ja suunnitelmat täysin samat!
Multa jää aika paljon muuta perintöä kuin joku homeinen kämppä nukkumalähiössä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipähän tarvi lasten tapella perinnöstä :)
:D Meinaatko ap, että kun lapseni sitten kuudenkymmenen vuoden päästä alkavat myydä tätä meidän aivan tavallista taloa, joita on sata tusinassa, he kyynel silmässä, kiitollisina, ajattelevat kuinka ihanaa on, että meidän rahat meni suurinpiirtein kaikki tähän heidän lapsuutensa ja nuoruutensa aikana? Me asutaan omassa rauhallisuuen ja turvallisuuden sekä tilan vuoksi, ei siksi että tämä olisi ensisijaisesti taloudellinen investointi.
Jos mun lapset on jo siinä vaiheessa päässeet itsekin eläkkeelle mutta eivät ole saaneet elämässään aikaiseksi mitään ja odottelevat vaan vanhempiensa kupsahtamista ja perintöä, niin joo, tunnen itseni epäonnistuneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo ajattelutapa sinulla. En koe epäonnistuneeni!
En, koska meillä on myös omistusasunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Mulla on suunnitelmissa saada opinnot päätökseen, päästä oman alan töihin ja kyetä ottaa lainaa jolla ostaa oma talo. Tehtiin vain asiat eri järjestyksessä kuin nykymaailmassa on hyväksyttävää.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 15:14"]Kun lapsillesi ei jää edes asuntoa perinnöksi. Koetko olevasi huono ihminen?
[/quote]
Onko aloittaja katkera vanhemmilleen, että asuttu vuokrakämpässä ja jäänyt perinnöttä. Nyt sit koittaa saada levitettyä huonoa omaatuntoa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe. Ykköstavoitteeni elämässä ei ole se, että mulla olisi kuollessa paljon omaisuutta, enkä sellaista ajattelutapaa halua istuttaa myöskään lapsiini. Outo kysymys.
En, enemmän mulla jää rahaa kun ei tarvi itse maksaa esim remontteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:lle tiedoksi, että suurin osa ihmisistä präjää IHAN OMILLAAN, esim. omat vanhempani koittavat saada omia vanhempiaan käyttämään rahansa/omaisuutensa NYT kun ovat elossa, sen sijaan että miettivät jälkikasvuaan (joilla kaikilla menee hyvin, eli perintö ei ole todellakaan tarpeen).
Miksi pitäisi kituuttaa, jos voi ELÄÄ niillä rahoilla? Miksi jättää perintöä sellaisille jotka pärjäävät ja joilla on varaa ostaa ns. kaikki mikä on tarpeellista?
Saavat lapset tapella vuosikymmeniä vanhasta hometalosta, jonka viereen on rakennettu moottoritie ja joutuu maksamaan kymppitonneja perintöveroa, hmmm...
En todellakaan. Välttyväthän meidänkin 4lastamme perintöriidoilta, kun pitäisi myydä asunto pian realisoidakseen omaisuutta, jotta selviää perintöveroista. Uskon, että arvostavat paljon enemmän sitä, että ollaan tarjottu rikas ja mielenkiintoinen lapsuus. Ollaan matkusteltu paljon ja asuttu ulkomailla. Mieluummin laitan ylimääräiset rahat osakkeisiin kuin asuntoon.
Miksi kokisin? Lapsille jää perinnöksi joka tapauksessa mökki saaressa. Jos ei siis myydä sitä pois ennen sitä. Saattaa niinkin käydä.
En. Olen maksanut lapsille hyvät harrastukset ja koulutuksen ja he työllistävät itsensä valitsemallaan alalla. Jätän perinnöksi rahaa enkä seiniä ja tavaraa riesaksi.
Meillä kans vanhemmat maksoivat hampaat verillä omakotitaloa. Kolme lasta. Kun piti saada se talo. äiti vielä kysyi, että lunastaakseen joku sen pkeleen talon kun he joutuvat muutamaan yms. Puhui kuin jostain kartanosta! Meitä oli 5 hlö ja 2 makkaria. Minä ja pikkusysteri nukuttiin jossain käytävällä. Yksi wc.
Talo oli ulospäin upea mutta erittäin huonosti suunniteltu.
Ei se talo mitään onnea tuo kun siihen lisätään vielä hirveät vanhemmat. Perheonnesta muistan, että kuusivuotiaana olisin halunnut, että naapuri olisi ollut mun äiti...eli nauti lapsistasi, välitä heistä. Se on sitä oikeaa elämää joka kantaa lastasi.
Outo ajattelutapa, mitä yrität osoittaa? T: omistusasunnossa asuva, suunnitellaan muuttoa vuokralle, 2 lasta