En jaksais enää. Tuntuu että palan loppuun.
Olen opiskelija ja puolitoistavuotiaan totaaliyksinhuoltaja, tuntuu että tää kaikki on liikaa ja kaatuu mun päälle. Mulla ei ole sinänsä koulutehtäviä kovinkaan paljoa kouluajan ulkopuolella, mutta opiskelen luovalla alalla ja tehtävät vaatii täydellistä keskittymistä ja inspiraatiota. Aikaa niiden tekemiseen jää vaan lapsen mentyä nukkumaan. Lapsi on juuri aloittanut päiväkodissa, joten on iltaisin älyttömän väsynyt, enkä pääse tekemään mitään lapsen ollessa hereillä. Kaikki kotityötkin pitäisi hoitaa siis klo 20 jälkeen. Tiedän normaalitilanteessa pystyväni pyörittämään tätä härdelliä, mutta nyt jostain syystä tuntuu että voimat loppuu kesken. En tiedä miksi en vaan jaksa mitään ja kaikki velvollisuudet ahdistaa. Pelkään että palan loppuun enkä valmistu ollenkaan.
Kommentit (4)
Loppuunpalamisen oireet kannattaa mun mielestä ottaa vakavasti. Valmistumisen viivästymisestä ei sen sijaan välttämättä kannata stressata. Monet painaa äärirajoillaan ihan liian pitkään ja sitten kun ne ei enää jaksa yhtään mitään, kestää toipuminen paljon kauemmin.
Siis puhun omasta kokemuksesta. Poltin itseni loppuun opiskellessa ja töitä tehdessä ja olin useamman VUODEN tekemättä mitään sen jälkeen, kun romahdin. Luulen, että pari kuukautta löysempää olisi riittänyt, jos olisin ottanut itseni vakavasti ajoissa.
Miksei isä ole kuvioissa? Ei kai siinä auta kun kärsiä tai laittaa opiskelut jäähylle ja palata astialle kun on lapsen kannalta parempi hetki
Ei ole todellakaan helppoa olla taaperon äiti ja samalla yrittää todenteolla panostaa opintoihin ja vielä olla yh.Onko aivan mahdoton ajatus ottaa opiskelut vähän löysemmin niin pitkään kun lapsesi vielä Sinua tarvitsee niin intensiivisesti kuin taaperot tarvitsevat? Kyse ei kuitenkaan viimekädessä ole niin hirveän pitkästä ajasta, ja kuitenkin niin ratkaisevasta teille molemmille.
Koeta saada lapsesi isovanhempien hoitoon. Vaikkapa viikonlopuksi. Nukut pitkään ja teet rästihommat koulusta.