Eikö yhteiskunnan kuulu pitää heikoimmista, kuten kehitysvammsisista, huolta?

Tämä yhteiskunnan huolehtiminen liittyy vain hyvinvointivaltioihin. (Suomihan ei kohta ole enää sellainen.)

Mä suosittelen kaikille tutustumista ihan tähän oman maan historiaan.

Meillä vaikuttaa olevan valtava määrä ihmisiä, jotka luulevat, että yhteiskuntamme on aina ollut tällainen. Näinhän asia ei suinkaan ole, vaan se on pikkuhiljaa rakennettu huolehtimaan kansalaisistaan ja heidän hyvinvoinnistaan.

Ei siitä ole hirveän kauaa, kun au-lapset, orvot tai köyhien perheiden lapset myytiin kunnan toimesta huutolaisiksi. Se, joka tarjoutui vähimmällä summalla ottamaan lapsen, sai. Monen kohtalo oli karmea. Samoin vanhusten hoitoa ei voinut parhaalla tahdollakaan kutsua hoidoksi, lähinnä se oli epäinhimillistä .Koulutus ei ollut mikään itsestäänselvyys, se oli varattu lähinnä varakkaiden lapsille.

Kehitysvammaiset suljettiin laitoksiin, joiden olot olivat epäinhimilliset, samoin tehtiin mielisairaille. Suomessa esiintyi eräänlaista maaorjuutta jopa 1900-luvun puolelle saakka. 

Samoin työntekijöiden olot ovat olleet lähinnä orjuuttavat. (Siksi ihmettelenkin suuresti tätä ay-liikkeen mustamaalausta).

En ole kehitysavun kannattaja. Historia on osoittanut, että kehitysavulla ei ole saatu mitään hyvää aikaan, lähinnä pahaa. 

Suomessa kuoltiin paljon nälkään katovuosina 1800-luvulla. Ilmaiseksi ei saatu mistään ruokaa. Snellmann nuukaili valtion rahoja. Tilasi sitten lopulta ruokaa, mutta.liian myöhään, satamat olivat ehtineet jäätyä.

Täällä on kuoltu nälkään ja on ollut sisällissota ja sota naapurin kanssa. Itse ollaan selvitty. Marshall-apukin oli lainaa, jonka maksoimme takaisin. Sotalapsetkin palautuivat. Jos joku harva jäi, niin lähinnä se Ruotsin perhe halusi adoptiolapsen

Jokaisen maan pitää itse selvittää asiansa. Väliaikaista apua toki pitää antaa sinne paikan päälle.

Niinpä. Mutta kun pistämme pikkuisen Suomen rahat jakoon Afrikkaan, lopputulos on 5,5 miljoonaa köyhää lisää. Hei me tienataan tällä!