Perhekuntoutus: huostaanoton valmistelua

lokakuunliike :D :D hullu, jonka lapset huostattiin ihan aiheesta.

Lienee niin että kunnilla on varaa laittaa perhekuntoutukseen vain todella toivottomia tapauksia joilla arvellaan olevan vain vähän toivoa - eikä sitten olekaan.

Voi kuule :D Monet eivät suostu perhekuntoutukseen tai jättävät sen kesken. Yleensä näissä tapauksissa lapsi pitää ottaa huostaan, koska ei tuonne "pääse" ilman vakavia ongelmia, päihde- tai mielenterveys- yleensä. Perhekuntoutuksessa katsotaan, onko vanhemmilla edellytyksiä ja sitoutua jatkoon. Jos ei, niin mitä vaihtoehtoja on? Ja juu, jotkut ovat sitä mieltä, että "aiheettomasti otetaan". Ja niin edespäin. Ihan aiheettomasti ei niitä yhteiskunnan varoja ruveta tuollaiseen käyttämään, kallista lystiä se on! Mutta jätänpä aiheen tähän, kun samaa keskustelua on käyty muutamasti tässä jo, varmaan haulla saa niitä katsella ettei tarvii toistaa samoja asioita enää.

Mielenterveysongelmatkaan eivät aina ole syy huostaanotolle... jos lapsi ei saa säännöllistä arkea, vanhemmat makaa sängyssä aamuisin jaksamatta nousta ja pyöritellään tuntikausia piirrettyjä, ei jakseta ulkoilla, tehdä ruokaa, siivota ollenkaan... niin sitten se on.

Minä oon ollut perhekuntoutuksessa lapseni kanssa, sen jälkeen kun lapsi otettiin kiireellisesti sijoitukseen mennessäni hakemaan häntä päiväkodista päihtyneenä (puhalsin alle promillen, mutta kuitenkin). Päiväkoti ilmoitti sossuille, koska olin avoimesti kertonut mm. masennuksestani eron jälkeen. Lapsi sijoitettiin 30 päiväksi, ja silloinen sossu käytännössä pakotti mut suostumaan perhekuntoutusjaksolle (3kk) uhkailemalla, että lapsen sijoitusta voidaan jatkaa muuten. Ja muksu oli ihan hädissään siellä ja kamala äiti-ikävä, vaikka kävin joka päivä katsomassa. Suostuin, kun en muuta siinä tilanteessa osannut, kaipasin lasta ja hän minua, ja se oli ainoa tapa saada olla taas yhdessä.

Itse perhekuntoutuksesta mulla on vaan positiiviset kokemukset. Siellä oli ihanaa henkilökuntaa, jotka oikeasti perehtyi meidän perheen asioihin, eivätkä tuominneet tuntematta. Auttoivat missä voivat (mun kohdalla lähinnä sos.pelot, ja silloinen tulehtunut tilanne / oikeustappelu tapaamisista lapseni isän kanssa, joka mua ahdisti suunnattomasti). Saimme ns. hyvät paperit sieltä, jossa vanhemmuuttani ja mun ja lapsen keskinäistä suhdetta kehutaan. Kritiikkikin on asiallista, ja sellaista, jonka voin myöntää, ja niihin kohtiin meitä on pyritty auttamaan. Lastani ei otettu huostaan, meille ei osastojakson jälkeen tullut edes perhetyö, koska eivät katsoneet sitä tarpeelliseksi (itseäni se ei edes olisi haitannut, päinvastoin toivoin sitä)

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 14:43"]Mielenterveysongelmatkaan eivät aina ole syy huostaanotolle... jos lapsi ei saa säännöllistä arkea, vanhemmat makaa sängyssä aamuisin jaksamatta nousta ja pyöritellään tuntikausia piirrettyjä, ei jakseta ulkoilla, tehdä ruokaa, siivota ollenkaan... niin sitten se on.
[/quote]

Jos sängystä ei jaksa nousta ylös, niin sillon uidaan jo melko syvissä vesissä.

Lokakuun liike. Yhtä luotettava kuin mv...

Perheitähän voi tukea vaikka maailman tappiin asti, mutta kun tuki ei auta, vaan vanhemmat jatkaa edelleen vahingollista linjaa, niin minkäs sille voi? Kuntoutukseen pääsy on mahdollisuus, mutta motivaatio kuntoutumisesta lähtee ihan perheistä.

Kiinnostaa kokemukset perhekuntoutukseen. Kuka ollut ja jos uskallat kertoa missä?

Perhekuntoutus on avohuollon tukitoimista "järein", sitä käytetään silloin kun mitään muuta vaihtoehtoa (avohuollon puolella) ei enää ole. Perhekuntoutus on myös ihan _järkyttävän_ kallista touhua, puhutaan kymmenistä tuhansista euroista/perhe. Arvatenkin siis tilanne on se, että perhekuntoutukseen pääsevät vain ne kaikkein surkeimmassa tilanteessa olevat, eli käytännössä ne, joilla seuraava askel olisi huostaanotto (joka sekin on todella, todella kallis prosessi).

Perhekuntoutuksen tarkoitus on nimenomaan ehkäistä huostaanottoa, mutta jos perhekuntoutus keskeytetään, siihen ei motivoiduta tai ei saada toivottuja tuloksia, voi huostaanotto olla aiheellinen perhekuntoutuksesta huolimatta.

Mä olen myöskin ollut lasteni kanssa perhekuntoutuksessa, ei päihdeongelmia vaan ihan yleisesti ongelmia.

Jouduimme muuttamaan toiselle paikkakunnalle tähän laitokseen, saimme sieltä "kodin" ja jouduimme ravaamaan kaiken maailman ryhmissä jotka tukevat vanhemmuutta, lisäksi "kotona" kävi sossut kuten oikeassakin kodissa. Oli palavereja yms.

Olimme siellä vuoden, jonka jälkeen pääsimme kotiin. Olisimme varmaan päässeet jo puolen vuoden jälkeen, mutta lapsella lukuvuosi kesken. Ei siellä kovin monia huostaanotettu, vaan pääsivät kotiin kun olivat valmiita. Kaikenlaisia ongelmia ihmisillä oli siellä, mutta harvalla päihdeongelmia. Töissä ei saanut käydä, ei sieltä vieraalta paikkakunnalta varmaan kovin helposti töitä ois saanutkaan, mutta piti siis olla 24/7 siellä, toki kaupungilla yms käytiin normaalisti, aivan normaalia arkea elettiin, mutta vieraassa kodissa, emme edes ottaneet kaikkia huonekaluja sinne.

Elämäni paskinta aikaa, pelko huostaanotosta, vaikka kukaan ei kertonut minulle missään vaiheessa perusteellisia syitä, että miksi jouduimme sinne.