Lue keskustelun säännöt.
Miksi monet eivät osaa puhua muusta kuin itseensä liittyvistä asioista?
20.09.2015 |
Miksi monet ihmiset on rasittavaa keskusteluseuraa kun eivät osaa/pysty puhua mistään muusta kuin aiheista, jotka liittyvät jotenkin itseen? On aihe mikä tahansa, kaikessa on löydyttävä jokin yhtymäkohta itseen/sukulaiseen/tuttavaan, jotta asiasta tulee minkäänlaista keskustelua ja silloinkin lähinnä päädytään puhumaan kyseisestä henkilöstä eikä enää itse asiasta.
Johtuuko tämä siitä, että ei ole tietoa oikein mistään asiatasolla, siitä että ei ymmärretä asioita laajempina kokonaisuuksina ja ilmiöinä vai siitä, että kuvitellaan ihmisten olevan kiinnostavampia kuin asioiden? Ei minua ainakaan enää kiinnosta sen kummemmin keskustella esim. työttömyydestä yhteiskunnallisena ilmiönä ja ongelmana kun joku alkaa länkyttää jonkun serkunkumminkaimansa työttömyydestä ja mitä sen mieskin ja kuinka ne lapsetkin ja se niiden talokin blaablaa. Ja tähän samaan henkilötason jaaritteluun mikä tahansa aihe useimmiten menee ja menettää samalla kiinnostavuutensa ja keskustelumerkityksensä.
Kommentit (13)
[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 15:05"]
Samaa olen ihmetellyt..varsinkin naiset ovat tuollaisia valitettavasti.
[/quote]
Nimenomaan. Ei kyllä aina jaksaisi mitään minuuttitolkulla kestävää taukoamatonta monologia jostakin naapurin lissusta tai siskonpojasta jos kommentoi vaikkapa työttömyyden lisääntymistä tai Suomen taloustilanteen uusimpia käänteitä. Vielä lisättynä pitkillä selostuksilla asian vierestä mm. lissun vaihtuvasta hiusväristä ja siskonpojan autonrassausharrastuksesta - typerää kuunneltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa ihmisistä on kiinnostuneempia ihmisistä kuin ilmiöistä. Jokin ilmiö muuttuu kiinnostavaksi vasta sitten, kun se koskee naapurin Lissua, siskonpojan kumminkaimaa tai jotain muuta henkilön tuttua tai tutuntutuntuttua.
Ihan kuin tämä ketju olisi uusinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuntenut satoja naisia, mutta en yhtä ainoaa, joka olisi ollut mielenkiintoista älyllistä seuraa. Narsistinen, loputtoman itsekeskeinen sukupuoli, jonka syvin olemus tiivistyy itsensä ihasteluun peilin edessä. En olisi missään tekemisissä heidän tyhjänpäiväisten kotkotustensa kanssa, jos väliin ei kokisi pakottavaa tarvetta käydä tyhjentämässä naiseen pussejaan.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 16:25"]
Olen tuntenut satoja naisia, mutta en yhtä ainoaa, joka olisi ollut mielenkiintoista älyllistä seuraa. Narsistinen, loputtoman itsekeskeinen sukupuoli, jonka syvin olemus tiivistyy itsensä ihasteluun peilin edessä. En olisi missään tekemisissä heidän tyhjänpäiväisten kotkotustensa kanssa, jos väliin ei kokisi pakottavaa tarvetta käydä tyhjentämässä naiseen pussejaan.
[/quote]
ja mistäs tässä ketjussa taas olikaan puhe... Sinustako :-D?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa olen ihmetellyt..varsinkin naiset ovat tuollaisia valitettavasti.
Kyllä tuo minuakin joskus tympii mutta ei kannata olla liian ehdoton. Ihminen om kiinostunut lähinna itsestään ja pyörii itsensä ympärillä. Kai se on luonnollista. Jos sattuu täydellinen egoisti vastaan, parempi lopettaa keskustelu, koska ei siitä tule mitään. Suurin osa pystyy jotenkin eläytymään toisen ihmisen asemaan, eli on empatiakykyisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ai vaikka jos puhutaan avaruusmatkoista niin aina joku alkaa puhumaan omasta matkapahoivoinnista :D
Joo ihmettele siinä sitten jotakin peraa ja pirkkoa, joita et ole koskaan edes nähnyt että voi sentään että niilläkin oikeen sellaista no ohhoh. Ja jos et ihmettele ja teeskentele kiinnostunutta nevöhöörd-ihmisten asioista, kiukutellaan.
Useinhan nämä ihmiset ovat niitä, joilla on aika suppeat ympyrät muutenkin eikä tosiaan osata käsitellä asioita kokonaisuuksina ja monilta kanteilta. Kaikki mikä poikkeaa ns. perustaviskansan olemisista ja tekemisistä, on äimisteltävää ja jotenkin "väärin" vaikka se ei olisi muilta pois. Esimerkkeinä tulee mieleen vaikkapa vapaaehtoinen lapsettomuus, yhteiselo ilman avioitumista tai uusi ökyauto taviksilla.
Aika paljon tätä asennetta on vähän koulutetuilla ihmisillä, koulutuksenhan on ihan todistettukin lisäävän suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä laajemminkin kuin sille etäisyydelle mikä omasta ikkunasta näkyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 15:07"]
Kyllä tuo minuakin joskus tympii mutta ei kannata olla liian ehdoton. Ihminen om kiinostunut lähinna itsestään ja pyörii itsensä ympärillä. Kai se on luonnollista. Jos sattuu täydellinen egoisti vastaan, parempi lopettaa keskustelu, koska ei siitä tule mitään. Suurin osa pystyy jotenkin eläytymään toisen ihmisen asemaan, eli on empatiakykyisiä.
[/quote]
Vaikka olisi kuinka empaattinen, on hankala keskustella esim. työttömyydestä Suomen taloustilanteen kannalta ihmisen kanssa, joka jankuttaa kaiken aikaa vävypoikansa työnsaantiongelmista eikä tajua, että se on aivan eri asia kuin Suomen taloustilanne. Jos vävypoikaa ei huvita tehdä sitä tai tätä duunia mitä saisi siksi että on sentään oikein peräti dippainssi mutta ei vaan niihin hommiin kelpaa, se lienee vävypojan oma ongelma ja työttömyytensä on oma valinta, sitäkö olisi voivoteltava?
Yleensä hyvin suppeissa ympyröissä eläneet ihmiset tuppaavat puhumaan vain itsestään ja omista asioistaan. Juuri se elämänpiirin pienuus saa aikaan sen, että he eivät yksinkertaisesti osaa puhua mistään abstraktimmista ja yleismaailmallisemmista asioista. Tapasin keväällä erään koulun soveltuvuuskokeissa naisen, joka oli ollut neljätoista vuotta kotona ja jonka puheenaiheet olivat lähestulkoon pelkkää minä-minä-minä -osastoa. Jatkuvaa vaahtoamista ja tilitystä siitä, kuinka verottaja, sossu ja työkkäri kohtelevat juuri HÄNTÄ epäoikeudenmukaisesti, vaikka HÄN on tiikeriäiti ja HÄN kyllä näyttää niille, että HÄN pääsee tähän kouluun. Omien sanojensa mukaan vuodatti samat asiat myös kokeiden opettajahaastattelussa. Ja niin edelleen. Ihan hauska nainen muuten mutta pidemmän päälle todella raskasta ja yksioikoista seuraa. Hän ei muuten tullut valituksi tähän kyseiseen kouluun.