Lapsille iso ikäero

Uran mukaan.

Niitä lapsia ei tehdä, niitä saadaan, jos saadaan. Voi kestää, ennen kuin tärppää. Pieni ikäero on tutkitusti haitaksi, koska vanhempi lapsi jää vähemmälle huomiolle liian aikaisin.

Vierailija kirjoitti:

Niitä lapsia ei tehdä, niitä saadaan, jos saadaan. Voi kestää, ennen kuin tärppää. Pieni ikäero on tutkitusti haitaksi, koska vanhempi lapsi jää vähemmälle huomiolle liian aikaisin.

Kyllä niitä tehdään. Osa ihan tekemällä tekee!

Jos lapsia vain saataisiin, ei olisi olemassa hedelmöityshoitoja näin esimerkkinä

Olisikohan joku joka vastaisi kysymykseen

Miksi teitte lapset pitkällä ikäerolla?

Ihmisiä on liikaa.

Uuden vuosituhannen kymmeneen käskyyn kuuluu: älä tee enempää kuin yksi lapsi.

Syntymä on myös kuolemantuomio.

Siksi koska en halunnut lapsia liian pienellä ikäerolla, se ei ole kellekään hyväksi.

Ja sitten meni 8 vuotta siinä yrittämisessä, ja tuli kaksi kerralla, ilman hoitoja. Ikäero yli 14 vuotta, ja erittäin hyvä näin. 

5-6 vuotta on oikein hyvä ikäero, pystyy olemaan kotona vauvan kanssa kun edellinen menee eskariin ja ekalle luokalle, ei tarvi pienen koululaisen olla yksin kotona eikä tehdä pitkää päivää kerhoissa koulun lisäksi.

Koska olemme "tehneet" lapset ns. vauvakuumeessa.  Lapset ovat nyt 6v. 12v. ja 16v.

Meillä lapsilla ikäero lapsilla 5v. En tiedä lasketaanko sitä pitkäksi..mutta vastaan kuitenkin.

Minä olen töissä vakaopettajana, ja olen päässyt näkemään konkreettisesti pienen ikäeron haitat. Sisarukset tappelevat enemmän pienemmälle ikäerolla ja vanhemmat ovat väsyneitä. Ja vanhempi lapsi kärsii (on mustasukkainen) kun yhtäkkiä huomiota pitää jakaa uuden tulokkaan kanssa.

Tiedän että nyt moni pienellä ikäerolla lapsesa saaneet tulevat sanomaan että ei meillä, mutta todellisuus on tuota kuitenkin.

Eli me halusimme että isompi lapsi saa olla rauhassa pieni. Meillä oli aikaa hänelle ja hän olikin jo melkoisen taitava pikkusisaruksen synnyttyä. Meillä oli myös muodostanut niin tiivis vanhempi-lapsi-suhde, että vauvan tulo ei aiheuttanut mustasukkaisuutta, vaan isompi oikein odotti vauvan syntymää.

Meillä oli myös aikaa panostaa pienempään täysillä.

Minulla on 9 v vanhempi veli ja minusta olisi ollut parempi, että ikäero olisi ollut 2-3 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsilla ikäero lapsilla 5v. En tiedä lasketaanko sitä pitkäksi..mutta vastaan kuitenkin.

Minä olen töissä vakaopettajana, ja olen päässyt näkemään konkreettisesti pienen ikäeron haitat. Sisarukset tappelevat enemmän pienemmälle ikäerolla ja vanhemmat ovat väsyneitä. Ja vanhempi lapsi kärsii (on mustasukkainen) kun yhtäkkiä huomiota pitää jakaa uuden tulokkaan kanssa.

Tiedän että nyt moni pienellä ikäerolla lapsesa saaneet tulevat sanomaan että ei meillä, mutta todellisuus on tuota kuitenkin.

Eli me halusimme että isompi lapsi saa olla rauhassa pieni. Meillä oli aikaa hänelle ja hän olikin jo melkoisen taitava pikkusisaruksen synnyttyä. Meillä oli myös muodostanut niin tiivis vanhempi-lapsi-suhde, että vauvan tulo ei aiheuttanut mustasukkaisuutta, vaan isompi oikein odotti vauvan syntymää.

Meillä oli myös aikaa panostaa pienempään täysillä.

Isossa ikäerossa on myös se hyvä puoli, että kumpikin voi olla kuin ainokainen. Emme isoveljen kanssa ole olleet koskaan missään tekemisissä, koska minun synnyttyä hänellä oli jo oma teinielämänsä.

Veljeni on 62v ja minä 50v

No kuten aiemmin joku kirjoitti, emme ole koskaan tapelleet, kun hädin tuskin tunnemme toisiamme

Kyllä minä teen vielä yhden lapsen, nyt on on taas hyvä hetki töiden ja talouden osalta nuorin lapsi on nyt 15v. Mitä se kenellekään kuuluu ? Pienet lapset on ihania mutta ei silloin kun niitä on liikaa samaan aikaan.

Puolensa ja puolensa. Minulla on kaksi lasta lyhyellä ikäerolla. Heidän ollessa pieniä, ikäero oli liian lyhyt. Oli raskaampaa kuin jos ikäero olisi ollut pidempi. Nyt taas kun he ovat teinejä, ikäero on oikein hyvä, koska he ovat ystäviä keskenään.

Toivon itse lapsille 2,5-5v ikäeroa. Pelkään sitä että liian pienellä ikäerolla minusta ei riitä kummallekkaan, enkä halua mennä paria ekaa vuotta aivan zombina vaan nauttia vauva-ajastakin.

Tarkoituksella ikäero 6vuotta ja on mainio!

Siksi 6 vuotta, että se tuntui luonnolliselta :)

Pienellä ikäerolla lapset elävät lapsuuttaan yhdessä. Voivat olla samaan aikaan päiväkodissa, alakoulussa, yläkoulussa, elävät samaa elämänvaihetta. Tapelleet yhdessä mutta myös ovat leikkineet yhdessä!

Vanhempien jaksamisen kannalta isompi ikäero on parempi. 

Koska kärsin hyvin vaikeasta raskauspahoinvoinnista esikoisen raskaudessa (sairaalahoitoa tipassa monta kuukautta), joten ei tehnyt mieli käydä samaa läpi heti uudestaan. Kehon ja mielen piti antaa toipua, piti henkisesti ja taloudellisesti valmistautua samaan koitokseen toisessa raskaudessa ja esikoisen piti olla riittävän iso, että kestäisi sen, että äiti on pitkiä aikoja petipotilas. Toisilla se raskausaika on yhtä helvettiä eikä todellakaan mitään onnellista aikaa. 

Monesti ajatellaan että pieni ikäero tarkoittaa läheisiä sisaruus suhteita. Itse olen aina ollut hyvin läheinen 8 vuotta nuoremman sisaruksen kanssa ja alle 2 vuotta nuoremman kanssa en ole juurikaan tekemisissä. Luonteet vaikuttaa enemmän kuin ikäero.

Meillä ikäeroa isommilla 3v ja keskimmäisellä ja kuopuksella 7v. Osin tarkoituksella luonto äiti vaan venytti vähän lisää. Paljon läheisempiä ovat tuo isomman ikäeron kaksikko. Pienemmän ikäeron kaksikko vain tappelee. Sukupuoletkin menee tasan vertailuun kun vain keskimmäinen on tyttö.

Ei 6 vuotta edes ole hirmu iso ikäero loppupeleissä. Aika pieni se 6v vielä on kun sisarus syntyy ja siitä sit yhessä vauhdilla kasvetaan. Pienempi oppii hyvin leikkimään isomman johdolla. Vähemmän mustasukkaisuutta. Paljon hyviä puolia tässä ikäerossa. :)