Äidin kuolemasta tulee marraskuussa jo 10v..

Eilenillalla ihan yllättäen tuli itku, välillä, edelleen, suru ja ikävä iskee kuin hyökyaalto päälle, äiti oli ja olisi niin ylpeä lapsistani. Tuntuu ihan liian pahalta se etten voi soittaa äidille ja kertoa jostakin lapsiini liittyvästä, en voi "ylpeillä" äidille omista aarteistani. Ettei voinut kauempaa olla mummona, piti kuolla niin hiton nuorena (47v) :´(