Miten jotakuta voi kiinnostaa kokkaaminen, siis ihan innostukseen asti? Kertokaa te, jotka olette innostuneita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään ihan siitä tekemisestä, pilkkomisesta ja kuorimisesta ja kun minulla on paljon aikaa, ei haittaa vaikka ruoan tekemisessä menee aikaa paljonkin. Usein aloitan päivällisvalmistelut aamusta ennen aamiaistakin. En minä aina onnistu, joskus menee pieleen, mutta suurimmaksi osaksi teen hyvää ruokaa. 

Huh, kunpa oppisinkin nauttimaan pilkkomisesta ja kuorimisesta. Mielestäni tuo on tylsääkin tylsempää puuhaa.

No osta sitten erilaisia kasvissekoituksia pakastealtaasta. Koska ne on käsitelty heti tuoreeltaan pakastettavaksi, ne ovat monesti korkealaatuisempia kuin ne jääkaapin vihanneslaatikon pohjalta löytyneet nahistuneet juurekset ja homehtumispisteessä olevat kasvikset.

Se on mun terapiahetki ja menen johonkin ihmeen euforiseen flow tilaan, kun kaivan kaapeista tarvikkeet esiin ja alan laittamaan ruokaa. Youtubesta video käyntiin, joku amerikkalainen kotirouva samoissa puuhissa höpisemään ja siinä ikään kuin yhdessä tehdään.

Ja teen useamman ruokalajin kerralla, esim puolen viikon aamupalat ja lounaat valmiiksi, jotain leivonnaista ja sen päivän päivällisen. Lopuksi vielä keittiön siivous ja tiskit, tulee hyvä mieli.

Se on mukavaa, kun voi ideoita upeita ruokia, ja ylittää aina itsensä toteutuksessa. Koen myös antavani rakkautta perheelleni hyvän ruuan muodossa. Myös lapset ovat oppineet arvostamaan itse tehtyä laadukasta ruokaa.

Minusta ravintolassa yleensä ei saa hyvää ruokaa, vaan ne ovat yleensä aina liian rasvaisia ja suolaisia. En oikein arvosta pizza-burgeri-tyyppistä ruokaa, enkä toisaalta myöskään mistään piperryksistä.

Minä vain pidän siitä koko prosessista. Reseptien etsimisestä, niiden hiomisesta, ruoan valmistelusta, kokkaamisesta ja etenkin syömisestä. Mieheni pitää myös ruoanlaitosta ja se onkin meille oikeastaan yhteinen harrastus ja kivaa yhdessäoloa.

Edullinen tai halpa ravintolaruoka on pahaa tai vähintään pettymys. Kalliimpaan ravintolaruokaan ei ole varaa kuin hyvin harvoin ja sekin on usein pettymys.

Mikrolämmitettävä einesruoka se vasta pettymys on, paitsi ehkä saarioisen maksalaatikko on useimmiten hyvää.

Kun itse tekee, saa aina hyvää. Saa käyttää juuri niitä oman standardin mukaisia aineksia ja usein ruoka valmistuu todella edullisesti.

En tiedä mikä siinä niin innostavaa on, se vaan tuntuu niin luonnolliselta ruokkia itse itsensä ja jälkeläisensä ja siirtää tietotaitoa seuraaville sukupolville.

Kauniit raaka-aineet, uuden oppiminen, erilaiset tekniikat, joskus ravintotasoiset lopputulokset. Herkulliset tuoksut, ruoan tekstuurit, pannujen kuuma hehku, kypsyvän paistopinnan sihinä, tirisevät paistopinnat, uunin lämmin hönkäys sakeana kumeanmakeasta leiväntuoksusta. Pirskahtelevan raikas etikka, limemehu tai korianteri. Mausteiden rikas tuoksu, ja näiden yhdistely.

Minusta on ihanaa laittaa ruokaa, yhdistellä raaka-aineita, ja seurata mitä niille tapahtuu eri kypsymisprosessien aikana. Lehteväksi paistuva taikina, karamellisoituvat herkkusienet, rapeaksi grillautuva kana, kirpeänmakea sakeaksi keittyvä chutney... On hienoa seurata miten raaka-aineet kypsyvät parhaimpaan potentiaaliinsa, ja sitten yhdistellä ne ruokalajiksi, jossa komponentit tukevat toisiaan. Ja samalla hengata keittiössä ruoantuoksussa ja lämmönhohkassa. Muuten en osaa intohimoani selittää.

Vierailija kirjoitti:

Haluan syödä hyvää ja terveellistä ruokaa.

Juuri tuon takia en tee itse. Ei tule hyvää niin millään konstilla. 

Vierailija kirjoitti:

Kun itse tekee, saa aina hyvää.

Ei todellakaan saa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään ihan siitä tekemisestä, pilkkomisesta ja kuorimisesta ja kun minulla on paljon aikaa, ei haittaa vaikka ruoan tekemisessä menee aikaa paljonkin. Usein aloitan päivällisvalmistelut aamusta ennen aamiaistakin. En minä aina onnistu, joskus menee pieleen, mutta suurimmaksi osaksi teen hyvää ruokaa. 

Huh, kunpa oppisinkin nauttimaan pilkkomisesta ja kuorimisesta. Mielestäni tuo on tylsääkin tylsempää puuhaa.

No osta sitten erilaisia kasvissekoituksia pakastealtaasta. Koska ne on käsitelty heti tuoreeltaan pakastettavaksi, ne ovat monesti korkealaatuisempia kuin ne jääkaapin vihanneslaatikon pohjalta löytyneet nahistuneet juurekset ja homehtumispisteessä olevat kasvikset.

Jos ei ole kuin pieni pakastelokero jääkaapissa, vinkkisi vaatii sen, että lähes joka päivä käy ostamassa ruokaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään ihan siitä tekemisestä, pilkkomisesta ja kuorimisesta ja kun minulla on paljon aikaa, ei haittaa vaikka ruoan tekemisessä menee aikaa paljonkin. Usein aloitan päivällisvalmistelut aamusta ennen aamiaistakin. En minä aina onnistu, joskus menee pieleen, mutta suurimmaksi osaksi teen hyvää ruokaa. 

Sama. En tietenkään tee ruokaa alusta alkaen joka päivä, en edes joka viikonloppu, mutta käsillä tekeminen on hyvää vastapainoa ajatustyölle ja tietokoneen näpyttelylle. Samaan tarpeeseen vastaa myös kasvien kasvattaminen siemenistä, kouliminen, hoitaminen ja aikanaan sitten puutarhaan siirtäminen ja puutarhan hoitaminen.

Lisäksi molempiin liittyy miellyttävät tuoksut, kokeilut, oppiminen (joskus epäonnistuminenkin), haasteet ja palkitseva lopputulos.

Usein kuorin ja pilkon ihan hiljaisuudessa ja ajattelen omiani, joskus laitan poppikoneen soimaan eli hyvää musiikkia taustalle ja jammailen sen tahtiin. Olen kokeillut myös äänikirjoja, mutta ne eivät ole minun juttuni, olen visuaalinen ihminen ja haluan nähdä tekstin.

Koska tykkään ruuasta?

Ja musta on kivaa, kun kavereita tulee kylään ja syödään hyvin.

Ei kaikkien tarvitse nauttia ruuanlaitosta. Itse tykkään kokata ja leipoa, varsinkin läheisilleni. Pidän myös hyvästä ruuasta. Aivan ihana kun saa suunnitella jonkun menun ja toteuttaa sen viinien kanssa. Kuitenkin on monia harrastuksia ja asioita, joita en taas ymmärrä ja joista en pysty innostumaan. Ei kaikkien tarvi nauttia kaikesta. Etsi vaikka jotain helppoja ja maukkaita reseptejä joista tykkäät ja tee niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistitpäs vaikean. Mua kiehtoo se itse tekeminen, raaka-aineiden kasvatus ja keräily/käsittely, säilöntä, säästäminen, uudelleenjalostaminen ja erilaisten reseptien kokeilu. Se tyydyttää jotakin luolaihmisviettiä ja tuottaa hyvää mieltä - nautin myös lopputuloksesta. Slow food on se mun juttuni, paras kokkaaminen alkaa luiden sahaamisella.

Oletko sä maalla asuva kotirouva? Kuulosta toi sun ruuanlaitto tosi työläältä ja aikaa vievältä.

Tamperelainen duunari, downshiftaaja eli en ympäri vuoden töissä eikä enää lasta kotona, joten vapaa-aikaa voi käyttää kuten haluaa.

Se on parhaimmillaan aikaan vievää, mulle ruoan ympärillä puuhailu on rakas harrastus. Radio auki ja kuorimaan juureksia, sielu lepää. Ei ihan yhtä hyvin kuin Jäämeren rannoilla turskaa savustellessa, mutta melkein :)

Vau mikä mies/nainen. <3

Mua ilahduttaa aina jos törmään ihmiseen, joa ei tilaa jatkuvasti foodorasta tms. ja on kiinnostunut ruoasta suuremmassa mittakaavassa. Arvostan ihmistä, joka säilyttää jotain vanhaa osaa kulttuurista. Siinä on jotain niin pyhää.

Ruoanlaitto on harrastus itselleni samalla tavalla kuin vaikka maalaus, satun vain pitämään siitä ja sekin on tavallaan luovaa. Monesta pienestä osasta tulee toimiva lopputulos ja se prosessi on jotenkin kiehtova. Ymmärrän kyllä että ei ole kaikkien juttu, kyllä minustakin suuri osa harrastuksista on tylsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään ihan siitä tekemisestä, pilkkomisesta ja kuorimisesta ja kun minulla on paljon aikaa, ei haittaa vaikka ruoan tekemisessä menee aikaa paljonkin. Usein aloitan päivällisvalmistelut aamusta ennen aamiaistakin. En minä aina onnistu, joskus menee pieleen, mutta suurimmaksi osaksi teen hyvää ruokaa. 

Huh, kunpa oppisinkin nauttimaan pilkkomisesta ja kuorimisesta. Mielestäni tuo on tylsääkin tylsempää puuhaa.

No osta sitten erilaisia kasvissekoituksia pakastealtaasta. Koska ne on käsitelty heti tuoreeltaan pakastettavaksi, ne ovat monesti korkealaatuisempia kuin ne jääkaapin vihanneslaatikon pohjalta löytyneet nahistuneet juurekset ja homehtumispisteessä olevat kasvikset.

Joo kyllä mä olen näitä välillä hankinnutkin. Joskus mulla oli ajatusmaailma, että ruuan täytyy olla itsetehtyä tuoreista raaka-aineista alusta alkaen, mutta olen sittemmin oppinut olemaan hieman armollisempi itselleni ja suosimaan puolivalmisteita silloin kun tahdon jotain pikaisesti pöytään. Nyt yleensä sunnuntaisin pilkon vihanneksia valmiiksi jonkun verran jääkaappiin niin voi sitten vain väsyneenä työn jälkeen heittää ainekset suoraan pannuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistitpäs vaikean. Mua kiehtoo se itse tekeminen, raaka-aineiden kasvatus ja keräily/käsittely, säilöntä, säästäminen, uudelleenjalostaminen ja erilaisten reseptien kokeilu. Se tyydyttää jotakin luolaihmisviettiä ja tuottaa hyvää mieltä - nautin myös lopputuloksesta. Slow food on se mun juttuni, paras kokkaaminen alkaa luiden sahaamisella.

Oletko sä maalla asuva kotirouva? Kuulosta toi sun ruuanlaitto tosi työläältä ja aikaa vievältä.

Tamperelainen duunari, downshiftaaja eli en ympäri vuoden töissä eikä enää lasta kotona, joten vapaa-aikaa voi käyttää kuten haluaa.

Se on parhaimmillaan aikaan vievää, mulle ruoan ympärillä puuhailu on rakas harrastus. Radio auki ja kuorimaan juureksia, sielu lepää. Ei ihan yhtä hyvin kuin Jäämeren rannoilla turskaa savustellessa, mutta melkein :)

Vau mikä mies/nainen. <3

Mua ilahduttaa aina jos törmään ihmiseen, joa ei tilaa jatkuvasti foodorasta tms. ja on kiinnostunut ruoasta suuremmassa mittakaavassa. Arvostan ihmistä, joka säilyttää jotain vanhaa osaa kulttuurista. Siinä on jotain niin pyhää.

Nainen. Humanisti ja hippi, ymmärrän pointtisi kulttuurista. Mieskin on, samansorttinen, käsityöläinen. Me pidetään elämästä yksinkertaisena, ja arjesta lähellä luontoa ja juuria. Näin on hyvä olla, kun saa toteuttaa itseään. Jollekin toiselle se tapahtuu jollakin muulla elämänalueella.

Meillä on sunnuntaisin viikon ruokalistan suunnittelu perheen kanssa. Se on yksi parhaimmista hetkistä. Jokainen saa toivoa jonkun ruuan, mutta se ei saa olla sama kuin edellisenä viikkona. Ja joka viikko otetaan kokeiluun joku uusi ruoka. Sen etsiminen on miehen toivomus ja hän sen myös etsii.

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään ihan siitä tekemisestä, pilkkomisesta ja kuorimisesta ja kun minulla on paljon aikaa, ei haittaa vaikka ruoan tekemisessä menee aikaa paljonkin. Usein aloitan päivällisvalmistelut aamusta ennen aamiaistakin. En minä aina onnistu, joskus menee pieleen, mutta suurimmaksi osaksi teen hyvää ruokaa. 

Ihan kuin minun kynästäni! Kasvisruuat ovat minun bravuurini, mies tekee liharuuat. Kumpikin syö molempia. Nyt eläkkeellä näihin tekemisiin on aikaakin.