Lue keskustelun säännöt.
Kotitöiden jakaminen - tai kun ei niitä jaeta!
19.09.2015 |
Yritän selostaa lyhyesti. Ollaan oltu yhdessä 15 v. ja meillä on kolme lasta. Molemmilla on aikaa vievät työt ja lisäksi vielä lapsilla harrastuksia, joihin pitää ainakin osittain kuljettaa.
Mies ei ole koskaan juurikaan osallistunut kotitöihin. Aina on ollut hyvä syy, esim. työväsymys (tapellaan siitä kummalla on raskaampi työ). Voisin kyllä siivota, jos mies keräisi omat tavaransa, laittaisi roskat roskiin ja pyykit pyykkiin, astiat keittiöön, tyhjentäisi eteisessä lojuvat kaikki kassit jne. Mutta miehen mielestä on "saatana idioottimaista vaatia sellaista"! Tämänkin laukoi lasten kuullen, joten ehkä arvaatte, että lapset ovat vuosien saatossa omaksuneet isänsä tavat :(
Olen miettinyt eroa, mutta sekin tuntuu vaikealta. Rikkoisin meidän perheen siivoamisen tai oikeastaan siivoamattomuuden takia. Niin, ikävä tähän vielä lisätä, että mies on myös henkisesti väkivaltainen :(
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo , me ymmärrämme kyllä. Täällä on monella muullakin on mies, joka on " muuten aivan ihana".
En nyt ihan tarkkaan ymmärrä, miksi siivoamisesta tai siis siivoamattomuudesta pitää niin suuri ongelma tehdä. Siivoa sinä omat tavarasi ja oma osuutesi, anna miehen siivota tai olla siivoamatta omiaan! Äläkä ollenkaan häpeä sitä, että vieraatkin näkevät, kuinka sotkuista teillä on!
Älä vaadi mitään, jos se on miehen mielestä "saatanan idioottimaista". Vai onko miehen mielestä koko siivous ja yleensäkin kotityöt idioottimaisia? Opeta edes lapsesi elämään ihmisiksi!
Se on ihan oma valintasi, että alistut henkiseen väkivaltaa vain pitääksesi perheesi saman katon alla.
Nelosen kanssa samoilla linjoilla. Jos se mies on muuten ihana, niin anna sen olla omanlaisensa. Lopeta siivoaminen. Pese vain omat ja lasten pyykit. Älä tiskaa miehen astioita. Muuta pois makuuhuoneesta ja tee jonnekin soppeen oma huoneesi, joka on vain sinun ja juuri niin siisti kuin haluat. Jätä makuuhuone miehelle (seksiä voi muuten harrastaa, vaikka ei nuku miehensä vieressä, joten siitä osuudesta avioliittoa ei tarvitse luopua oman tilan takia) ja anna miehen itse keksiä, että lakanatkin on hyvä joskus vaihtaa.
Kun teille tulee vieraita, anna miehen sotkujen edelleen olla. Eteisessä ei tarvitse pahoitella miehen urheilukasseista lemahtavia tuoksuja vaan vieraille sanotaan, että "hyppikään niiden kamojen yli reippaasti tänne puolelle".
Koti ei välttämättä enää ole mukava ja sinun tavallasi kotoinen, mutta se on nyt enemmän myös miehen koti. Jos häntä häiritsee se, että olohuoneessa on villakoiria, niin voit aina miettiä ääneen, että niinpä onkin, mitäköhän niille nyt tekisi. Ja sitten menet omaan soppeesi lukemaan tai viet lapsen harrastuksiin tai mitä tahansa, koska sinähän et siitä villakoirasta valittanut vaan mies.
Hmm.. mä en taida ikinä muutta miehn kanssa yhteen tai mennä ainakaan naimisiin. Olen aina seurustellut siten että on omat asunnon jne. N36v