Lue keskustelun säännöt.
Kummeiksi sukulaisia vai ystäviä? (peukuttakaa)
19.09.2015 |
Sukulaisia: yläpeukku
Ystäviä: alapeukku
Ja saa laittaa perustelujakin. Kiitos.
Kommentit (13)
Sukulaiset ovat muutenkin lapsen kasvatuksessa ja elämässä mukana sukusiteiden kautta. Ystävät ovat lapselle hyvä tuki ja "toinen aikuinen". Myöhemmässä elämässä luotettavia mentoreita, mikäli kummintehtävää on suositettu rakkaudella, eikä laiminlöyty ja vieraannuttu lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummeiksi läheisiä ihmisiä, jotka ovat kummeudesta samaa mieltä vanhempien kanssa.
Ystävät saattavat muuttua, sukulaiset ei. Silläkin uhalla lasteni kummit ovat minun&miehen ystäviä.
No jos nyt on jostain syystä ihan pakko liittää vauva uskontokuntaan, eikä ole mahdollisuuttaa antaa hänen myöhemmin itse päättää vakaumustaan, niin sitten kummeiksi ehdottomasti sukulaisia. Kaverit ja ystävät vaihtuu, sukulaiset pysyy, niin hyvässä kuin pahassakin.
Itse sain kummeikseni vanhempieni ystäväpariskunnan. Pienenä tuntui tosi mukavalta, että oli jotain "omaa" - sukulaisethan olivat yhteisiä sisarusteni kanssa. Olen edelleen hyvissä ja läheisissä väleissä kummieni kanssa ja kiitollinen vanhemmilleni hyvästä valinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisia ilman muuta, niillä on sama uskonto ja ne on sukulaisia koko elämän ajan. Eipä minulla ole mitään mielikuvaa kummistani.
Tärkeimmän velvollisuutensa eli uskonnon tyrkyttämisenkin unohti, joten olen eronnut kirkosta.
Ystäviä. Sukulaiset eivät usko ja niitä ei muutenkaan ole. Ystävät ovat olleet ystäviä jo 15 vuoden ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 07:58"]Kummiksi kikkeli
[/quote]
Nauran kaksin kerroin. 14-Vuotiaalla pojallani on samanlainen huumorintaju.
Mieti tarkkaan, ei sillä lähtökohtaisesti ole väliä onko sukulainen vai kaveri, vaan miten kummi suhtautuu tehtäväänsä. Meillä kävi niin, että valitsimme huonot kummit, jotka eivät sitten haluakaan olla tekemisissä lastemme kanssa. Enkä tarkoita mitään lahjomista, vaan että kyselisi vaikka kuulumisia edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytöillä on molempia. Pojalla meidän kummankin serkkuja (= ystäviä).
Meillä lapsilla kummeina sekä ystäviä (3pariskuntaa) ja sisaruksiamme (3pariskuntaa, joista 2eronnut). Ehdottomasti ystävät ovat olleet parempia kummeja, enemmän kiinnostuneita ja näemme enemmän. Johtuu varmaan siitä että viihdymme paremmin yhdessä ja elämme enemmän samaa elämänvaihetta. Sisarukset ovat eri elämänvaiheessa ja avioerot, sekä uudet kumppanit ovat vieneet heidän aikansa ja kiinnostuksensa. Vanhat ex-kumppanit eivät ole halunneet olla kummilastensa elämässä mukana enää avioeron myötä. Se yksi sisaruksistamme yhdessä pysynyt parikin on halunnut keskittyä muuhun kuin sukulaisten näkemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 07:33"]
No jos nyt on jostain syystä ihan pakko liittää vauva uskontokuntaan, eikä ole mahdollisuuttaa antaa hänen myöhemmin itse päättää vakaumustaan, niin sitten kummeiksi ehdottomasti sukulaisia. Kaverit ja ystävät vaihtuu, sukulaiset pysyy, niin hyvässä kuin pahassakin.
[/quote]
Lapsella on kaikki mahdollisuudet nimenomaan myöhemmin päättää, mihin uskontokuntaa kuuluu sitten.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 09:15"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 07:33"]
No jos nyt on jostain syystä ihan pakko liittää vauva uskontokuntaan, eikä ole mahdollisuuttaa antaa hänen myöhemmin itse päättää vakaumustaan, niin sitten kummeiksi ehdottomasti sukulaisia. Kaverit ja ystävät vaihtuu, sukulaiset pysyy, niin hyvässä kuin pahassakin.
[/quote]
Lapsella on kaikki mahdollisuudet nimenomaan myöhemmin päättää, mihin uskontokuntaa kuuluu sitten.
[/quote]
Mutta 18 vuotiaksi asti joutuu tunnustamaan sitä vakaumusta minkä vanhemmat hänelle ovat määränneet.
Olen itsekkin aikoinaan kastanut lapseni kirkkoon, mutta jos saisin nyt lapsen, niin jättäisin kastamatta. Voisi sitten myöhemmin päättää käykö rippikoulun ja haluaako liittyä kirkkoon.
Mitä kummeihin tulee, niin otettiin vanhimmalle lapselle kaveripariskunta kummeiksi ja he erosivat pian sen jälkeen. Miehestä ei kuulunut sen koomin ja nainenkin muisti merkkipäivinä vain pari ensimmäistä vuotta. Lopuille lapsille kaikki kummit sukuluaisia. Onneksi tuolle vanhemmallekkin oli lisäksi sukulaiskummi.