Tiedättekö mitenkä pahalta tuntuu kun puoliso ostelee kaikkea itselleen ja matkustelee?
Huomaan että alan tuntea katkeruutta, kateutta, ärsyynnyn, olen kuin hiljaa kytevä tuli joka kohta leimahtaa. Eihän tästä tilanteesta voi kait syyttää ketään. Sairastuin vakavasti vuosia sitten, kaikki säästössä olevat rahani kuluivat. Nykyiset tuloni eivät riitä kaikkiin lääke tms. kuluihin. Mies maksaa osan ja "lainaan" vanhemmiltani rahaa jos on enemmän lääkärikuluja. Tosi kiva tilanne aikuiselle ihmiselle!
Jotta voisin edes kerran päästä johonkin muualle, eri maisemiin kodistani se vaatisi paljon erityisjärjestelyjä, avustajia ja rahaa. Olisi mahdollista mutta ei kuitenkaan kun rahaa ei ole. Niinpä makaan sängyssä ja katselen ikkunasta ulos vuodesta toiseen. Mies on hyvätuloinen, hommailee itselleen kaikkea kivaa ja reissaa yksin taikka kavereidensa kanssa. Ja se on alkanut tuntua niin ikävältä. Ennen ajattelin että hyvä kun toinen saa elää ja tehdä mukavia juttuja. Mutta nyt en enää pysty iloitsemaan toisen tekemisistä. Kun kuulenkin jostain uudesta reissusta mitä mies suunnittelee niin tunnen lähes vihaa. Yritän peittää tunteeni. Itken sitten kun olen yksin kotona. En voi puolisoani alkaa syyllistämään.
Voiko tämmöisellä elämällä olla mitään merkitystä, pitäisikö erota suosiolla?
Kommentit (31)
Varmasti tuntuisi kurjalta itsestänikin tuossa tilanteessa, mutta vaikea sanoa, pitäisikö erota vai ei. Minkälaista teidän arki on yhdessä, sujuuko yhteiselo muuten hyvin?
Meillä taas vaimo matkustelee ja shoppailee. Itseä ei kiinnosta, joten tehkööt rahoillaan mitä haluaa. Minä saan nautintoni säästämisestä ja sijoittamisesta.
Oletko siis täysin sänkyyn sidottuna?
On kyllä veemäinen tilanne. Ehkä ero olisi paras vaihtoehto, koska katkeruus ei todennäköisesti ainakaan helpota ajan myötä.
Eihän se nyt mies ole jos ei välillä ota sinuakin mukaan reissulle.
Onko sinulla henkilökohtainen avustaja? Joutuuko miehesi hoitamaan sinua?
Ikävää, että et salli miehelle edes noita huveja. Hänhän ei paljoakaan iloa sinusta saa, kun et voi muuta kuin maata katkerana. Parisuhde ei kuullosta hänen kannaltaan mitenkään optimaaliselta, ei mitään yhdessä tekemistä eikä ilmeisesti ole edes hauskoja juttujakaan. Sitten vielä kadehdit.
Ei ole tilanteesi varmaan kiva miehellesikään, anna hänen nauttia niistä pienistä iloista mistä voi.
Olet tainnut tuumata miehellesi 'my body my choice' ja miehesi on sitten ajatellut että ette olekaan yksikkö vaan bisnessuhteessa olevat kämppikset. Ei muuta kuin hintalappu pöytään niin mies voi arvioida kilpailutuksen kautta palvelun tasoa.
Järkyttäviä tällaiset "pariskunnat", itselle olisi täysin itsestäänselvää että parempituloinen auttaa heikompituloista. Ja yhdessä tehdään toisia auttaen.
Mikä on se syy, jonka vuoksi et ole vielä eronnut?
Päivät kuluvat sängyssä maaten ja istuen. Tarvitsen toisten apua, yksin en pärjäisi päivääkään. Näin kun kevät ja kesä on tuloillaan niin hinku päästä ulos, vaikka mökkeilemään on tolkuton. Mutta minkäs teet, kävi paska tuuri kun sairastuin. Onneksi lapset ovat jo isompia. ap
Tiedän, mutta esitän ettei haittaa. En ole sairas, mutta saan palkkaa neljäsosan miehen palkasta ja minulla ei ole osinkotuloja. Välillä mies kysyy tarvitsenko rahaa, ja kieltäydyn ponnekkaasti ottamasta rahaa vastaan, vaikka oikeasti todellakin tarvitsisin rahaa.
Millä tavalla sinä oikein eroaisit, kun et edes ulos pääse?
Vierailija kirjoitti:
Järkyttäviä tällaiset "pariskunnat", itselle olisi täysin itsestäänselvää että parempituloinen auttaa heikompituloista. Ja yhdessä tehdään toisia auttaen.
Jos toinen on täysin autettava, mielestäsi terveempi osapuoli ei tarvitse hengähdystaukoa? Tilanne on varmasti raskas molemmille, mutta se ei tarkoita että toisen pitäisi olla 24/7 paikalla. Omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta tulee pitää kiinni.
Olen seurannut sivusta, miten tuttavani on sidottu kotiin toisen hoitamiselle. Hätäisesti pääsee muutamaksi tunniksi omille asioille tai tapaamaan ystäviään, mutta yön yli ei pääse mihinkään, mikä on sääli. On henkisesti todella väsynyt ja kuormittunut.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, mutta esitän ettei haittaa. En ole sairas, mutta saan palkkaa neljäsosan miehen palkasta ja minulla ei ole osinkotuloja. Välillä mies kysyy tarvitsenko rahaa, ja kieltäydyn ponnekkaasti ottamasta rahaa vastaan, vaikka oikeasti todellakin tarvitsisin rahaa.
Eli aiheutat tilanteen ihan itse. Toinen avustaisi rahallisesti, mutta sulle ei kelpaa. Älä sitten itke täällä, kun rahat ei riitä.
Miksi et palkkaa henkilökohtaista avustajaa, jotta pääset ulkoilemaan?
Vierailija kirjoitti:
Järkyttäviä tällaiset "pariskunnat", itselle olisi täysin itsestäänselvää että parempituloinen auttaa heikompituloista. Ja yhdessä tehdään toisia auttaen.
Tässä toinen on sänkypotilas, eli varmasti se vaikuttaa parisuhteeseen. Joutuuko puoliso hoitajan rooliin, toinen on hoivattava ja palveltava...
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, mutta esitän ettei haittaa. En ole sairas, mutta saan palkkaa neljäsosan miehen palkasta ja minulla ei ole osinkotuloja. Välillä mies kysyy tarvitsenko rahaa, ja kieltäydyn ponnekkaasti ottamasta rahaa vastaan, vaikka oikeasti todellakin tarvitsisin rahaa.
Kiteytit hienosti mitä itseaiheutettu ongelma tarkoittaa :D
Minä eroaisin tuollaisessa tilanteessa. Katkeruus ja kateus myrkyttää muuten sinut kokonaan.