No onko nyt entisiä lestadiolaisia paikalla? Eilen ei ollut ketään

On

No, mitä haluat kysyä?

Kun erosit lestadiolaisuudesta, mietitkö siltikin, että mitä jos joudunkin helvettiin. Siis että vaikka et uskonutkaan niin enää, silti opit olivat takaraivossa?

En ehkä ajatellut juuri helvettiin joutumista, mutta koin kyllä olevani kurja syntinen pakana. Sitä kesti ehkä vuoden. Esim. sisarellani vastaava kesti useita vuosia. Hän oikeasti uskoi vuosia liikkeestä erottuaan, että vain lestadiolaiset pääsee taivaaseen, ja hän ei sitten tietenkään...

[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 22:15"]

Kun erosit lestadiolaisuudesta, mietitkö siltikin, että mitä jos joudunkin helvettiin. Siis että vaikka et uskonutkaan niin enää, silti opit olivat takaraivossa?

[/quote]

En oikeestaan. Helvetti ja taivas oli mulle pidempään ideoina tosi järjenvastaisia, koska mun taivaaseen olisi kuulunut vl-liikkeessä syntiä olevia asioita. Taivaaseen ei oltaisi myöskään huolittu mulle rakkaita ihmisiä, ja se oli musta väärin. Jos taivas taas olisi ollut jonkun muun määrittelemä, niin se ei olisi vastannut paratiisia mulle. Enkä uskonut, että joku taivaallinen asia olisi viihdyttänyt mua ikuisuuden - parempikin ehtii kyllästymääni siinä ajassa. Helvetti mureni siinä samalla sitten taivaan kanssa. Enemmän mietin sitä, että onko jumalaa olemassa. Tulin vuosia kestäneen pohdinnan jälkeen siihen lopputulokseen, että ei.

Luulen, että tollaiset "mitä jos olenkin väärässä" -pohdinnat jossain muodossa kuuluu ihan luonnollisena osana uskonyhteisöstä erkaantumisen prosessiin.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 22:24"]En ehkä ajatellut juuri helvettiin joutumista, mutta koin kyllä olevani kurja syntinen pakana. Sitä kesti ehkä vuoden. Esim. sisarellani vastaava kesti useita vuosia. Hän oikeasti uskoi vuosia liikkeestä erottuaan, että vain lestadiolaiset pääsee taivaaseen, ja hän ei sitten tietenkään...
[/quote]
Miten selvisit siitä? Itse olen periaatteessa kaappiepäuskoinen, ja koen valtavaa syyllisyyttä siitä, että vanhempieni maailma romahtaa kun kerron. Mikä oli päällimmäinen syy, miksi erosit?

Syyllisyydestä eroon pääseminen ei tapahdu yhdessä yössä, koita päästä eroon siitä pienin askelin. Tee asioita, joista tulee hyvä mieli ja josta nauti,  ja jätä väliin asiat, jotka eivät tunnu luontevilta. 

Minä koin myös syyllisyyttä siitä, että vanhemmille tulee paha mieli. Tilannehan on todella vääristynyt: vanhempien pitäisi olla olemassa lapsia varten, tukemassa elämän valinnoissa ja päätöksissä. Itse jouduin sen sijaan lapsena miettimään vanhempien suojelemista kipeältä tiedolta ja tinkimään omista toiveista ja tavoitteista uskonnon ja vanhempien paremman mielen takia. 

Olitko ihan varma siitä, ettet halua enää olla lesta? Itselläni välillä tulee sellainen olo, että mitä jos teenkin väärän päätöksen. Periaatteessa on varma, mutta silti epävarma

Poistettiinko se eilinen ketju, miksi?

Erosin lestadiolaisuudesta reilu parikyt vuotta sitten 13-vuotiaana. En ole koskaan miettinyt näitä helvetti/taivas asioita eikä minulla ole mitään traumoja lestadiolaisuudesta eikä näin aikuisenakaa mikää kaiherra mieltä että olenko epäuskova (en edes ymmärrä termiä). Vanhempani ja suku eivät ole minua millään tavalla hylkineet, yhtä rakas ja tärkeä olen kuin muutkin sisarukseni. Ehkä mulla on ollut helppoa kun olin niin nuori kun irtaannuin siitä. Siskoni erosi uskosta 26-vuotiaana ja hän on kipuillu asian kanssa paljonkin ja kun keskustelen asioista hänen kanssaan en osaa yhtään samaistua siskon asiaan kun mulle asiat on nuoresta ollut jo luonnollista.

En ollut heti satavarma, varmuus on tullut myöhemmin. Epäily sitä uskoa kohtaan tuli pikku hiljaa. Ensin esimerkiksi ulkonäköön kohdistuvien sääntöjen kohdalla ja sittemmin itse uskon sisältöjä kohtaan. Tätä prosessia ensimmäisistä epäilyksistä varmuuteen kestä helposti useampi vuosi. 

Älä pelkää sitä epäilemistä, siinä ei ole mitään pahaa. Koettelet sun ajattelun rakenteita ja maailmankuvaa sillä, että mietit näitä asioita ja sehän voi johtaa vaikka siihen, että tulet siihen lopputulokseen, että lestadiolaisuus olisikin se ainut oikea uskonto. Tärkeintä on, että ajattelet itse ja muodostat oman lopputuloksen, oli se mikä tahansa. Anna sille aikaa, juttele ihmisten kanssa. 

On tosi tavallista olla "kaappiepäuskoinen" tai kahden tien kulkija siinä erovaiheessa. Siitä on tehty joku tutkimuskin, jota en nyt tietenkään muista nimeltä. Itselleni ainakin oli annettu ulkopuolisesta maailmasta aika kauhea kuva ja se pelottikin. Mutta sitten kun huomasi, että ihan hyviä ihmisiä siellä ulkopuolellakin on, pelko hälveni.
.
Sivustolla Omat Polut on paljon hyviä juttuja entisten vanhoillislestadiolaisten kokemuksista.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 22:42"]Poistettiinko se eilinen ketju, miksi?
[/quote]
Poistettiin, syytä en tiedä

Mulla on ollut vahva usko korkeampiin voimiin jo lapsesta asti, mutta ei sellaisena, kuin lestadiolaisuus sen tarjoili. En koskaan vakavasti uskonut, että minkäänlainen ulkokultaisuus voisi viedä ketään taivaaseen, vaan pidin "sydämeltä uskovaista" tavoittelemisen arvoisena. Noita ihmisiä on niin lestadiolaisissa kuin ei-lestoissakin, joten päättelin, että pelastus ei siitä riipu. Eroaminen ei aiheuttanut suurempia tunnontuskia, mutta myöhemmin kamppailin kovasti identiteettini kanssa. Yritin löytää tilalle jotakin sopivampaa hengellistä kotia, kunnes ymmärsin, että se koti on minussa itsessäni. Siitä lähtien olen saanut nauttia suuresta mielenrauhasta. :) En usko helvettiin ja taivaaseen vaan koen, että matkamme maan päälle on tarkoitettu vain sielun kasvua varten.

Katsoin eilen sen Jehovan todistajista eronneiden videon ja tajusin, kuinka samalla tavalla ajattelen

Jumala vaan ilmoittaa että mitä tekemistä pimeydellä on valkeuden kanssa ja sanoo olevansa valkeus ja kuoli ihmisten syntien tähden että me tämän kautta pääsisimme valkeuden lapsiksi ja kuoltuamme  voisimme mennä jumalan tykö kuten hänen tahtonsa on.

Ei jumalakaan voi sille mitään että  kaikki ihmiset  eivät kuoltuaan pääse hänen tykönsä.

Jos huoneessa on valo niin ei siellä silloin voi olla pimeää kohtaa. Eli mahdotonta että epäuskoinen pääsisi kuoltuaan jumalan tykö.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 22:48"]On tosi tavallista olla "kaappiepäuskoinen" tai kahden tien kulkija siinä erovaiheessa. Siitä on tehty joku tutkimuskin, jota en nyt tietenkään muista nimeltä. Itselleni ainakin oli annettu ulkopuolisesta maailmasta aika kauhea kuva ja se pelottikin. Mutta sitten kun huomasi, että ihan hyviä ihmisiä siellä ulkopuolellakin on, pelko hälveni.
.
Sivustolla Omat Polut on paljon hyviä juttuja entisten vanhoillislestadiolaisten kokemuksista.
[/quote]

Nyt muistui se tutkimus mieleen: Yhteisön rajamailla nimeltään, tekijä Ellen Tuomaala.

Kaarle Hurtig aloitti eilen Ylen Kioskissa uuden ohjelmansa, ja hänen taustansa ovat siis lestadiolaisuudessa. Ohjelmassa puhuttiin jossain määrin uskonnosta (katsottavissa Areenasta), mutta sitäkin enemmän suosittelen Kaarlen podcastia lestadiolaisuudesta, joka on kuunneltavissa Soundcloudissa. Siinä pohditaan uskontoon liittyviä asioita yksilön näkökulmasta, mutta tosi positiivisessa sävyssä lestadiolaisuutta molaamatta.

https://soundcloud.com/kaarle

En ole ollut enää uskossa vuosiin.. Silti olen varma että se on oikea usko ja olen matkalla sinne helvettiin