Sisarusten ikäero 5.5v, kokemuksia?

Meillä ainakin toiminut hyvin. Liekö ikäeron ansiota että sisarkateus melko vähäistä.

Minulla ja pikkusisaruksella oli juuri tuo ikäero. Oli juuri niin kuin moni on tässä sanonut: toisaalta olin jo iso tyttö, tykkäsin auttaa vauvan kanssa (tosin en ollut niin iso että olisin ollut varsinaiseksi avuksi hoidossa) ja pärjäsin omin päin, minulla oli omat jutut, eskari ja koulu jne. Toisaalta pikkusisarus oli "se ärsyttävä vauva" joka sotki isompien leikit ja mankui aina mukaan minun juttuihin vaikka oli liian pieni olemaan mukana. Eli ei ollut yhteistä tekemistä tai sellaista syvää yhteyttä minun ja sisaruksen välillä, mutta toisaalta ollaan kyllä myös aina oltu ja yhä aikuisina ollaan valtavan erilaisia ihmisiä. Isosiskona koin myös olevani pikkusisaruksen suojelija ja turva, "varaäiti", esim kun perheessämme oli muuten vaikeaa ja me lapset jouduimme pärjäämään keskenämme. Ei tullut "lasten tiimiä" ja "aikuisten tiimiä" vaan häilyin siinä välillä kun sisarus oli vielä niin pieni ja minä muka jo niin iso. Mutta nämähän liittyvät niin moneen muuhunkin asiaan kuin ikäeroon.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 18:58"]

Sairasta noin iso ikäero!!

[/quote]Kuule mun lukiokaveri sai ylioppilaaksi päästesssään 19 v ensimmäisen pikkusisaruksen. 

Onko muita kokemuksia?

Sairasta noin iso ikäero!!

[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 18:58"]Sairasta noin iso ikäero!!
[/quote]
:D ihan sairasta! Ap

Miksi te ihmiset ette ole normaaleja missään asiassa?

Meillä sama ikäero.Huono puoli:eivät ole leikkineet kauheasti yhdessä kun kuopus on liian vauvamainen ollut esikoisen makuun.Hyvä puoli:ei riitoja tavaroista kun eri kiinnostukset.Ei riitoja muutenkaan kun iso osaa jättää pienen tempaukset omaan arvoonsa.Nyt ovat 12 ja 7,iso katsoo joskus fiksusti pienen perään.Yhteistä tekemistä vaikea löytää kun puistot ja hoplopit esimurkulle jo ihan out.

Sisarkateutta ei ollut ... Niin varmaan

Meillä ikäero 4,5 vuotta. Esikoinen on tyttö ja kuopus poika.

Kaikki on mennyt todella hyvin ja olen päässyt itsekin todella helpolla. Ei mustasukkaisuutta eikä riitoja. Tosin molemmat lapset ovat aina olleet rauhallisia muutenkin.

Tyttö oli päiväkodissa joka 2.päivä (10pv/kk) kun pikkuveli oli vauva. Tyttö ei halunnut jäädä kokonaan kotiin äidin ja vauvan kanssa ja tämä ratkaisu oli erittäin hyvä meidän perheelle muutenkin. Seuraavana vuonna tyttö menikin jo eskariin (klo  9-14).

Nyt molemmat ovat isoja ja yhä kaikki ok...tulevat mainiosti toimeen keskenään.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 19:13"]Sisarkateutta ei ollut ... Niin varmaan
[/quote]
No ei meillä ainakaan ollut ikinä, en muista kateuden tunteita lapsuudesta ollenkaan. Toista puhuu veljensä kanssa 1v ikäerolla syntynyt ystäväni, he kuulemma Taistelivat äidin huomiosta. Varmaan se 5v ja 0v on niin eri kehitysvaiheissa että pystyy huomioimaan eri tavalla, eri jutut tärkeitä. Tai 3v ja 8v :) Meillä tuleva isoveli ei odota leikkiseuraa vauvasta, miettii lähinnä minkälaisia asioita voi isompana opettaa (hyvässä ja pahassa) ja kai se ajatus pikkusisaruksesta on tärkeä tälle lapselle. Hän alkoi kyselemään sellaista tuossa 4v kieppeillä! Näissäkin on varmaan lapsikohtaisia eroja. Ap

Kuules 8 kun kaikki lapset eivät ole samanlaisia eli kaikki eivät ole itsekkäitä ja mustasukkaisia vaan tykkäävät kovasti kun saavat pikkusisaruksen.

Meidän tyttö 4v. oli iloinen pikkuveljestä ja "hoiti" ja leikki pikkuveljen kanssa mielellään ja oli ihan ylpeä itsestään "isona tyttönä ja isosiskona".

Samoin serkkulikka sai pikkuveljen kun oli 8v. ja ei kyllä parempaa isosiskoa ole. Yhä nytkin viettää jo teini-ikäisen veljensä kanssa paljon aikaa...pikkuveli on vähän väliä siskonsa+poikaystävän luona kylässä.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 19:16"]Meillä ikäero 4,5 vuotta. Esikoinen on tyttö ja kuopus poika.

Kaikki on mennyt todella hyvin ja olen päässyt itsekin todella helpolla. Ei mustasukkaisuutta eikä riitoja. Tosin molemmat lapset ovat aina olleet rauhallisia muutenkin.

Tyttö oli päiväkodissa joka 2.päivä (10pv/kk) kun pikkuveli oli vauva. Tyttö ei halunnut jäädä kokonaan kotiin äidin ja vauvan kanssa ja tämä ratkaisu oli erittäin hyvä meidän perheelle muutenkin. Seuraavana vuonna tyttö menikin jo eskariin (klo  9-14).

Nyt molemmat ovat isoja ja yhä kaikki ok...tulevat mainiosti toimeen keskenään.
[/quote]
Kiva kuulla! Meilläkin isompi jatkaa aamupäivähoidossa 4pv viikossa omasta toiveestaan. Eskari alkaakin sitten aika pian. Ap

Varmasti oikein hyvä ratkaisu tuo aamupäivähoito niin säilyy kaverit ennen eskaria varsinkin jos sama porukka jatkaa eskariin. Ja 5v:lle joka on jo tottunut päiväkotiin ei riitä pelkkä parin tunnin kerho silloin tällöin.

Meillä tyttö ainakin lähti joka 2.päivä aina tosi innosssaan ja iloisena päiväkotiin. Ja kotipäivinä nukkui nautinnolla pitkään ja puuhaili sitten mielellään minun ja vauvan kanssa.

Meillä oli siinäkin suhteessa helppoa että päiväkoti ja eskari oli melkein kodin vieressä...mies vei aamulla mennessään töihin ja minä hain päivällä pois.

Ihanaa aikaa :) kaiholla muistelen. Teinien äitinä ei ole ihan yhtä kivaa kuin pienten ;) vaikka keskenään teinit ei tappele niin äidin kanssa kyllä jaksetaan välillä vääntää.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 19:24"]Kuules 8 kun kaikki lapset eivät ole samanlaisia eli kaikki eivät ole itsekkäitä ja mustasukkaisia vaan tykkäävät kovasti kun saavat pikkusisaruksen.

Meidän tyttö 4v. oli iloinen pikkuveljestä ja "hoiti" ja leikki pikkuveljen kanssa mielellään ja oli ihan ylpeä itsestään "isona tyttönä ja isosiskona".

Samoin serkkulikka sai pikkuveljen kun oli 8v. ja ei kyllä parempaa isosiskoa ole. Yhä nytkin viettää jo teini-ikäisen veljensä kanssa paljon aikaa...pikkuveli on vähän väliä siskonsa+poikaystävän luona kylässä.
[/quote] se vaihe kuuluu jokaisen lapsen elämään.älä selitä sitä mistä et tiedä mitään

14...sinähän se meidän lapset tunnetkin oikein hyvin...paremmin kuin minä. 

Jos nyt ihan tikulla kaivetaan niin kerran illalla tyttö sanoi kun oli menossa nukkumaan: äiti olisi kyllä ihana olla vielä joskus vauva. Minä nappasin tytön kainaloon ja pusin ja halin ja kerroin että tyttö on nyt, aina ja ikuisesti äidin vauva...vielä aikuisenakin kun äiti on vanha ryppyinen mummeli. 

Niin ja toinenkin vaihe jäi pois...tosin pikkuveljeltä. Ikinä ei tullut sitä 3v. uhmaa vaan poika oli aina tyytyväinen, iloinen ja kova puuhailemaan omia leikkejä päivät pitkät. Ainut mistä tuli pahalle tuulelle oli "ruuan myöhästyminen" eli kun tasaiseen tahtiin tuli päivän ruuat niin kaikki oli enemmän kuin hyvin. Sanotaan kyllä että jos ei tule uhmaa niin teini-ikä voi olla kaksi verroin kamala joten sitä odotellessa....poika on nyt 14v. ja vielä ainakin kaikki ok.

Niin onkos sinulla 14 itselläsi joku lapsuuden trauma ja kova kateus vieläkin vaivaa??? Kehtasikos äiti ja isi tehdä muitakin lapsia kuin vain sinut ja jäitkö ilman rakkautta.

Onko mitään 'asiallisia' kokemuksia, minkälaisia vaan?

Minulla on 6v nuorempi sisko: emme juurikaan leikkineet keskenään, oli enemmän huolenpitosuhde. Teini-iässä olin siskolleni aika kamala, kuten teinit yleensä, mutta heti kun muutin pois kotoa niin ikävähän siinä tuli. Piti sitten teini-ikäistä siskoa pitää yökylässä vähän väliä. Nyt minä olen jo yli 30 ja sisko tulee perässä, elämäntilanteet on samat, lapsia on tehty vuoronperään. Sisko on ihana, rakastan häntä. Sisaruskateutta meillä ei ole ollut, minä olin äitin apulainen kun sisko oli vauva ja sain paljon huomiota, kun sisko kasvoi niin olin hänelle valtavan tärkeä ja sekin tuntui kivalle. Ikäero oli todella hyvä. Meilläkin esikoinen on nyt 7v ja nuorimmainen kohta 1v, ei kateutta. Esikoisen ja keskimmäisen(5v) välillä kähinää sen sijaan on paljonkin. Myöskään keskimmäinen ei vauvasta ole moksiskaan.

Varmasti hyvä ikäero. Itsellä lapset pienemmillä ikäeroilla, joten omaa kokemusta ei ole. 5v on kuitenkin siinä mielessä jo iso, ettei kaipaa ihan yhtä paljon äidin huomiota ja on jo omatoiminen. On varmasti kivaa puuhailla vauvan kanssa vauvajuttuja ja isomman kanssa sitten muita hommia. En myöskään itse usko, että tuolla ikäerolla lapsi olisi enää kovin mustasukkainen kuopuksesta. Parasta varmasti on juuri se, että tuossa pääsee helpolla, isompikin voi vähän jo "hoitaa" vauvaa eikä myöhemminkään synny tappelua ja meteliä siinä määrin, mitä pienemmällä ikäerolla. 

Huonoja puolia on puolestaan se, ettei sisaruksista ole varsinaista leikkiseuraa toisilleen. Toisaalta he voivat puuhastella jotain muuta yhdessä ja aikuisena taas viiden vuoden ikäero ei ole mitään. Itseäni myös ahdistaisi ajatus, että juuri kun pikkulapsielämä alkaisi esikoisen puolesta olla takana, syntyykin uusi vauva ja vaipparumba, yöherätykset, uhmat ja taaperojutut alkaisivat alusta.