Lapsen harrastaminen
Yhdellä ekaluokkalaisella on viisi harrastusta. Lapsi on jo selvästi väsynyt eikä koulua ole käyty vasta kuin reilun kuukauden verran. Lapsen oppimisessa on ilmennyt jo ongelmia ja hän onkin joutunut/päässyt lukemisesta tukiopetukseen koulun jälkeen. Jos oma lapsesi harrastaa useamman kerran viikossa, niin miksi? Jaksaako lapsesi oikeasti harrastaa koulunkäynnin kärsimättä?
Kommentit (8)
Se on tää harrastaminen nykypäivänä. Se on niin hemmetin suorituskeskeistä ja vakavaa jo nuorella iällä. Itselläni oli kakarana ihan älyttömästi harrastuksia. Ihan joka päivä arkisin, eikä se mua väsyttänyt ikinä. Harrastukset oli lähellä ja niihin kuljettiin itse kävellen. Oli telinejumppaa, pianon soittoa, partiota, pesiskerhoa ym. Harrastus oli vähän niinkuin ip-kerho. Se oli ohjattua leikkimistä.
Nykyisin pitää jo alaluokilla harrastaa niin hemmetin tosissaan ja kilpailuhenkisesti. Pitää olla kalliit pelit ja vehkeet ja vaaditaan sitoutumista ja suuntautumista. Ei mikään ihme, että väsyttää. Vanhemmat kuskailee toiselle puolelle kaupunkia, että päästään "parhaaseen valmennukseen" ja maksetaan itsensä kipeiksi.
Itse teen siis ihan samaa. Ihmeelliseksi on mennyt.
Opettajana voisit keskustella perheen lapsen koulunkäynnistä.
En ymmärrä miksi sinua häiritsee jonkun toisen lapsen harrastukset. Anna hänen harrastaa, kyllä opettaja sitten ilmoittaa vanhemmille jos lapsi ei jaksa keskittyä koulun käyntiin. Ystäväni sanoi aika hyvin. Ensin pitää lakaista roskat omasta pihasta vasta sitten mennä naapurin puolelle.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 13:01"]
Se on tää harrastaminen nykypäivänä. Se on niin hemmetin suorituskeskeistä ja vakavaa jo nuorella iällä. Itselläni oli kakarana ihan älyttömästi harrastuksia. Ihan joka päivä arkisin, eikä se mua väsyttänyt ikinä. Harrastukset oli lähellä ja niihin kuljettiin itse kävellen. Oli telinejumppaa, pianon soittoa, partiota, pesiskerhoa ym. Harrastus oli vähän niinkuin ip-kerho. Se oli ohjattua leikkimistä.
Nykyisin pitää jo alaluokilla harrastaa niin hemmetin tosissaan ja kilpailuhenkisesti. Pitää olla kalliit pelit ja vehkeet ja vaaditaan sitoutumista ja suuntautumista. Ei mikään ihme, että väsyttää. Vanhemmat kuskailee toiselle puolelle kaupunkia, että päästään "parhaaseen valmennukseen" ja maksetaan itsensä kipeiksi.
Itse teen siis ihan samaa. Ihmeelliseksi on mennyt.
[/quote]
Ne on teidän perheen arvovalintoja. Me olemme rajanneet harrastukset yhteen harrasterryhmässä, jossa ei ole kilpailullisia tavoitteita.
Ap: Jos olisin ope, ottaisinkin asian puheeksi. Nyt on kyseessä naapuri, joten en rohkene suoraan puuttua perheen elämään. Jos asia tulee heidän kanssaan esille, niin toki ihmettelen asiaa ääneen.
Eipä tässäkään ole oikeaa tai väärää. Lapset ja perheet ovat niin erilaisia.
Itse joudun nuorimmaiseni kanssa (tokaluokkalainen) rajoittamaan harrastuksia, koska itse en jaksa/ehdi kuskata joka paikkaan. Lapsi itse nauttii niistä täysin rinnoin ja koulun ehtii tehdä oikein hyvin. Ja olla kavereiden kanssa ja kotona rauhassa. Hänellä on kaksi urheiluharrastuksta ja yksi musiikki.
Esikoistani saa taas patistaa pitämään se yksi harrastus.
Kilpaurheilunkin kanssa on niin että se sopii toisille lapsille kuin nenä päähän ja toisille ei ollenkaan. Tiedän paljon jo isoja lapsia, jotka kilpailevat parissakin lajissa huipputasolla, keskiarvot lähellä kymppiä ja lapset iloisia, terveitä ja onnellisia. Toisille taas kilpaurheilu ei sovi millään.
Lapset ovat samankin perheen sisällä niin erilaisia. Harrastukset lapsia kuunnellen ja heidän mukaan.
Omalla lapsellani on tällä on hetkellä viisi harrastusta ja lisää haluaisi aloittaa. En kuitenkaan aloita hänelle enää hänen toivomaansa kuudetta harrastusta koska tuntuu että itselläni haluan pitää edes sen verran vapaa-aikaa. Lapseni on aktiivinen, tekee läksyt heti koulusta tultua ja mene illalla harrastuksiin. Kaikki harrastuksen ovat hänen itse valitsemiaan ja hän haluaa niissä käydä.