Miten on mahdollista "olla" kiitollinen?

Voit olla myös sairas, utelias, nälkäinen tai rakastunut. Ei tarvitse sanoa "tunnen rakastuneisuuden tunnetta" tai "tunnen nälkää".

Joku on kiitollinen = joku tuntee kiitollisuutta.

Joko sulla alkanut yläasteen äidinkieli?

Vierailija kirjoitti:

Työnnä jääkalikka haitari isi kun se on sulanut pois tiedät...

Kun jokin kamala kokemus on ohi niin silloin ei tunneta kiitollisuutta vaan huojentuneisuutta, eli ollaan huojentuneita.

Positiivisten asioiden tapahtuminen = kiitollisuutta.

Negatiivisista asioista eroon pääseminen = huojentuneisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Joku on kiitollinen = joku tuntee kiitollisuutta.

Joko sulla alkanut yläasteen äidinkieli?

Oletko ihan pihalla? Ei oleminen ole sama asia kuin tunteminen. Lisäksi on olemassa asia nimeltä tekeminen ja sekään ei ole sama kuin nuo muut.

Oleminen, tunteminen ja tekeminen ovat eri asioita.

Tiedän miten tunnetaan. Tiedän miten tehdään. Mutta miten ollaan?

Kuvitellaan että on joku Matti joka on joku tolvana jolla ei ole ajokorttia eikä osaa mitään ajoneuvoa ajaa eikä ole ikinä mitään ajanut. Kuvitellaan että hän yllättäen nousee rekan penkille ja alkaa ajaa rekkaa, hän ajaa sitä aivan surkeasti. Sillä hetkellä Matti TEKEE eli ajaa rekkaa. Sillä hetkellä Matista saattaa TUNTUA eli hänestä saattaa tuntua aivan "rekkakuskimaiselta", saattaa olla mahtavat "rekkakuskifiilikset". Mutta Matti ei todellakaan OLE rekkakuski!

Rekkakuskin kohdalla OLEMINEN voidaan määritellä: lakisääteinen määritelmä. Jos sinulla on rekan ajokortti ja ajolupa ja vieläpä laillinen työpaikka jossa ajat rekkaa, niin silloin olet rekkakuski. Se on ammatti. Ammatti on olemista. Eli rekan ajamisen kohdalla voidaan luoda yhteys sellaiseen asiaan kuin oleminen. Rekan ajamisen kohdalla on mahdollista myös OLLA jotain.

Mutta sitä minä vain pohdin että mitenkäs tunteiden kohdalla se oleminen oikein menee? Että onko tunteisiin liittyen mahdollista OLLA jotain?

Voi tuntea tunnetta. Mutta varmaan tarvittaisiin myös jokin määritelmä sille että minkä kriteerien (tai ehtojen) täytyy täyttyä, jotta tuntemisen lisäksi olisi myös olemista. Mikä on tuntemisen ja olemisen yhteys, miten ne liittyvät toisiinsa? Jos on mahdollista OLLA tunteisiin liittyen jotain, niin täytyy varmaan voida määritellä mikä yhteys sillä "tunneolemisella" on tunteiden tuntemiseen. Koska tunteminen ja oleminen eivät kertakaikkiaan ole sama asia, ne eivät mene yksi yhteen!

On mahdollista tuntea, ilman että on. Tuntemista voi tapahtua ilman olemista.

ap

Sulla ON ihan liikaa joutoaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Sulla ON ihan liikaa joutoaikaa.

Kyllä, OLET selvästi liian joutilas .

Suomen kielessä olla kiitollinen ja tuntea kiitollisuutta tarkoittavat samaa asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku on kiitollinen = joku tuntee kiitollisuutta.

Joko sulla alkanut yläasteen äidinkieli?

Oletko ihan pihalla? Ei oleminen ole sama asia kuin tunteminen. Lisäksi on olemassa asia nimeltä tekeminen ja sekään ei ole sama kuin nuo muut.

Oleminen, tunteminen ja tekeminen ovat eri asioita.

Tiedän miten tunnetaan. Tiedän miten tehdään. Mutta miten ollaan?

Kuvitellaan että on joku Matti joka on joku tolvana jolla ei ole ajokorttia eikä osaa mitään ajoneuvoa ajaa eikä ole ikinä mitään ajanut. Kuvitellaan että hän yllättäen nousee rekan penkille ja alkaa ajaa rekkaa, hän ajaa sitä aivan surkeasti. Sillä hetkellä Matti TEKEE eli ajaa rekkaa. Sillä hetkellä Matista saattaa TUNTUA eli hänestä saattaa tuntua aivan "rekkakuskimaiselta", saattaa olla mahtavat "rekkakuskifiilikset". Mutta Matti ei todellakaan OLE rekkakuski!

Rekkakuskin kohdalla OLEMINEN voidaan määritellä: lakisääteinen määritelmä. Jos sinulla on rekan ajokortti ja ajolupa ja vieläpä laillinen työpaikka jossa ajat rekkaa, niin silloin olet rekkakuski. Se on ammatti. Ammatti on olemista. Eli rekan ajamisen kohdalla voidaan luoda yhteys sellaiseen asiaan kuin oleminen. Rekan ajamisen kohdalla on mahdollista myös OLLA jotain.

Mutta sitä minä vain pohdin että mitenkäs tunteiden kohdalla se oleminen oikein menee? Että onko tunteisiin liittyen mahdollista OLLA jotain?

Voi tuntea tunnetta. Mutta varmaan tarvittaisiin myös jokin määritelmä sille että minkä kriteerien (tai ehtojen) täytyy täyttyä, jotta tuntemisen lisäksi olisi myös olemista. Mikä on tuntemisen ja olemisen yhteys, miten ne liittyvät toisiinsa? Jos on mahdollista OLLA tunteisiin liittyen jotain, niin täytyy varmaan voida määritellä mikä yhteys sillä "tunneolemisella" on tunteiden tuntemiseen. Koska tunteminen ja oleminen eivät kertakaikkiaan ole sama asia, ne eivät mene yksi yhteen!

On mahdollista tuntea, ilman että on. Tuntemista voi tapahtua ilman olemista.

ap

Saatan aavistaa, mitä tarkoitat?

Olen suomalainen, mutta harvoin tunnen "suomalaisuuden tunnetta". Useimmiten koen erityisen vahvasti itseni suomalaiseksi, kun olen ulkomailla tai kun Suomi on uhattuna tai maatamme kehutaan.

Sama naisena olemisesta. Yleensä en edes erityisemmin tunne olevani juuri nainen, vaan ihminen. Seksissä, lasta synnyttäessäni tai imettäessäni olen tuntenut "naisena olemisen tunnetta".

Minulla ei ole ainoatakaan syytä olla elämästä kiitollinen. Todellakaan. On rehellistä myöntää se itselleen ja muille. Ainoa mitä odotan on kuolema, ja sitäkin olen odottanut jo 20 vuotta. Edes se ei tule ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku on kiitollinen = joku tuntee kiitollisuutta.

Joko sulla alkanut yläasteen äidinkieli?

Oletko ihan pihalla? Ei oleminen ole sama asia kuin tunteminen. Lisäksi on olemassa asia nimeltä tekeminen ja sekään ei ole sama kuin nuo muut.

Oleminen, tunteminen ja tekeminen ovat eri asioita.

Tiedän miten tunnetaan. Tiedän miten tehdään. Mutta miten ollaan?

Kuvitellaan että on joku Matti joka on joku tolvana jolla ei ole ajokorttia eikä osaa mitään ajoneuvoa ajaa eikä ole ikinä mitään ajanut. Kuvitellaan että hän yllättäen nousee rekan penkille ja alkaa ajaa rekkaa, hän ajaa sitä aivan surkeasti. Sillä hetkellä Matti TEKEE eli ajaa rekkaa. Sillä hetkellä Matista saattaa TUNTUA eli hänestä saattaa tuntua aivan "rekkakuskimaiselta", saattaa olla mahtavat "rekkakuskifiilikset". Mutta Matti ei todellakaan OLE rekkakuski!

Rekkakuskin kohdalla OLEMINEN voidaan määritellä: lakisääteinen määritelmä. Jos sinulla on rekan ajokortti ja ajolupa ja vieläpä laillinen työpaikka jossa ajat rekkaa, niin silloin olet rekkakuski. Se on ammatti. Ammatti on olemista. Eli rekan ajamisen kohdalla voidaan luoda yhteys sellaiseen asiaan kuin oleminen. Rekan ajamisen kohdalla on mahdollista myös OLLA jotain.

Mutta sitä minä vain pohdin että mitenkäs tunteiden kohdalla se oleminen oikein menee? Että onko tunteisiin liittyen mahdollista OLLA jotain?

Voi tuntea tunnetta. Mutta varmaan tarvittaisiin myös jokin määritelmä sille että minkä kriteerien (tai ehtojen) täytyy täyttyä, jotta tuntemisen lisäksi olisi myös olemista. Mikä on tuntemisen ja olemisen yhteys, miten ne liittyvät toisiinsa? Jos on mahdollista OLLA tunteisiin liittyen jotain, niin täytyy varmaan voida määritellä mikä yhteys sillä "tunneolemisella" on tunteiden tuntemiseen. Koska tunteminen ja oleminen eivät kertakaikkiaan ole sama asia, ne eivät mene yksi yhteen!

On mahdollista tuntea, ilman että on. Tuntemista voi tapahtua ilman olemista.

"Minä olen se, joka minä olen."

ap

No daa hei camoon. Kiitollisuus on tunne joka herää kun vaikka kadulla joku antaa sulle tonnin tuosta vain. Sitä ei voi feikata, vaikka hokemalla että olen kiitollinen taivaasta, olen kiitollinen ilmasta, vaan se kumpuaa automaattimsetsti sisältä, muuten se on yhtä tyhjän kanssa, kuten jotku täyttää jotain kiitollisuusvihkoja jne. ja kuvittelee että se tekee kiitolliseksi. Ei  tee!!! Se  kumpuaa jos on kumpuakseen.

Olla onnellinen, olla vihainen, olla surullinen, olla kiitollinen, olla stressaantunut jne. Tarkoittaa että tuntee sitä tunnetta. Ei tarkoita että se tunne olisi kiinteä osa oma persoonaa vaikka tietysti niinkin voi olla joillain ihmisillä.

"Kiitollinen" on adjektiivi, joka vastaa kysymykseen millainen.  Olen iloinen, olen kiitollinen, olen reipas jne jne. "Kiitollisuus" taas on substantiivi eli nimisana, joka kuvaa asiaa, esinettä, tunnetta jne.Tunnen kiitollisuutta, tunnen iloa jne.  Kieliopillisesti olisi väärin sanoa "olen kiitollisuus" tai "tunnen kiitollista". Adjektiiveja käytetään eri tavalla kuin substantiiveja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku on kiitollinen = joku tuntee kiitollisuutta.

Joko sulla alkanut yläasteen äidinkieli?

Oletko ihan pihalla? Ei oleminen ole sama asia kuin tunteminen. Lisäksi on olemassa asia nimeltä tekeminen ja sekään ei ole sama kuin nuo muut.

Oleminen, tunteminen ja tekeminen ovat eri asioita.

Tiedän miten tunnetaan. Tiedän miten tehdään. Mutta miten ollaan?

Kuvitellaan että on joku Matti joka on joku tolvana jolla ei ole ajokorttia eikä osaa mitään ajoneuvoa ajaa eikä ole ikinä mitään ajanut. Kuvitellaan että hän yllättäen nousee rekan penkille ja alkaa ajaa rekkaa, hän ajaa sitä aivan surkeasti. Sillä hetkellä Matti TEKEE eli ajaa rekkaa. Sillä hetkellä Matista saattaa TUNTUA eli hänestä saattaa tuntua aivan "rekkakuskimaiselta", saattaa olla mahtavat "rekkakuskifiilikset". Mutta Matti ei todellakaan OLE rekkakuski!

Rekkakuskin kohdalla OLEMINEN voidaan määritellä: lakisääteinen määritelmä. Jos sinulla on rekan ajokortti ja ajolupa ja vieläpä laillinen työpaikka jossa ajat rekkaa, niin silloin olet rekkakuski. Se on ammatti. Ammatti on olemista. Eli rekan ajamisen kohdalla voidaan luoda yhteys sellaiseen asiaan kuin oleminen. Rekan ajamisen kohdalla on mahdollista myös OLLA jotain.

Mutta sitä minä vain pohdin että mitenkäs tunteiden kohdalla se oleminen oikein menee? Että onko tunteisiin liittyen mahdollista OLLA jotain?

Voi tuntea tunnetta. Mutta varmaan tarvittaisiin myös jokin määritelmä sille että minkä kriteerien (tai ehtojen) täytyy täyttyä, jotta tuntemisen lisäksi olisi myös olemista. Mikä on tuntemisen ja olemisen yhteys, miten ne liittyvät toisiinsa? Jos on mahdollista OLLA tunteisiin liittyen jotain, niin täytyy varmaan voida määritellä mikä yhteys sillä "tunneolemisella" on tunteiden tuntemiseen. Koska tunteminen ja oleminen eivät kertakaikkiaan ole sama asia, ne eivät mene yksi yhteen!

On mahdollista tuntea, ilman että on. Tuntemista voi tapahtua ilman olemista.

ap

Saatan aavistaa, mitä tarkoitat?

Olen suomalainen, mutta harvoin tunnen "suomalaisuuden tunnetta". Useimmiten koen erityisen vahvasti itseni suomalaiseksi, kun olen ulkomailla tai kun Suomi on uhattuna tai maatamme kehutaan.

Sama naisena olemisesta. Yleensä en edes erityisemmin tunne olevani juuri nainen, vaan ihminen. Seksissä, lasta synnyttäessäni tai imettäessäni olen tuntenut "naisena olemisen tunnetta".

Mitens jos mies imuttaa sinun tisua? Niin tunnetko olevasi nainen?

Vierailija kirjoitti:

Suomen kielessä olla kiitollinen ja tuntea kiitollisuutta tarkoittavat samaa asiaa. 

Niinhän niitä käytetään ristiin, kuin ne olisivat sama asia. Mutta ei suomenkieltä ole rakennettu minkään täydellisen tieteellisen logiikan mukaisesti. Se miten asiasta puhutaan suomenkielellä ei tarjoa mitään aitoa määritelmää sille että mitä se asia todellisuudessa on. Se että jollekin asialle on keksitty jokin sana, niin sehän ei tarkoita sitä että se asia olisi määritelty. Sana ei ole määritelmä millekään asialle. Vaan ne sanat täytyy määritellä.

Mikä on määritelmä sanalle "olla"? Siis silloin kun sitä sanaa käytetään tunteiisiin liittyen.

Suomenkieltä käytetään koska sillä saadaan arki sujumaan Suomessa. Täällä voivat ihmiset elellä ja touhuta kun heillä on jonkinlainen kieli, jonkinlainen sanasto. Mutta tottakai se kieli on vaillinainen, epämääräinen, viallinen. Ei suomenkieli ole mikään absoluuttinen "faktojenmuodostuskoneisto", mikään tieteellinen "tiedonmuodostusmekanismi". Eli vaikka me joistain asioista puhuisimme suomenkielellä vaikka kuinka paljon niin sehän ei automaattisesti tarkoita sitä että meillä olisi niistä asioista ollenkaan mitään todellista aitoa logiikkaan perustuvaa tieteellistä tietoa.

Se että jollekin asialle on keksitty sana ei tarkoita sitä että se asia olisi määritelty. Ja se jos arkikielessä kahta sanaa käytetään ristiin, niin sehän ei tarkoita sitä että ne oikeasti olisivat samoja asioita.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku on kiitollinen = joku tuntee kiitollisuutta.

Joko sulla alkanut yläasteen äidinkieli?

Oletko ihan pihalla? Ei oleminen ole sama asia kuin tunteminen. Lisäksi on olemassa asia nimeltä tekeminen ja sekään ei ole sama kuin nuo muut.

Oleminen, tunteminen ja tekeminen ovat eri asioita.

Tiedän miten tunnetaan. Tiedän miten tehdään. Mutta miten ollaan?

Kuvitellaan että on joku Matti joka on joku tolvana jolla ei ole ajokorttia eikä osaa mitään ajoneuvoa ajaa eikä ole ikinä mitään ajanut. Kuvitellaan että hän yllättäen nousee rekan penkille ja alkaa ajaa rekkaa, hän ajaa sitä aivan surkeasti. Sillä hetkellä Matti TEKEE eli ajaa rekkaa. Sillä hetkellä Matista saattaa TUNTUA eli hänestä saattaa tuntua aivan "rekkakuskimaiselta", saattaa olla mahtavat "rekkakuskifiilikset". Mutta Matti ei todellakaan OLE rekkakuski!

Rekkakuskin kohdalla OLEMINEN voidaan määritellä: lakisääteinen määritelmä. Jos sinulla on rekan ajokortti ja ajolupa ja vieläpä laillinen työpaikka jossa ajat rekkaa, niin silloin olet rekkakuski. Se on ammatti. Ammatti on olemista. Eli rekan ajamisen kohdalla voidaan luoda yhteys sellaiseen asiaan kuin oleminen. Rekan ajamisen kohdalla on mahdollista myös OLLA jotain.

Mutta sitä minä vain pohdin että mitenkäs tunteiden kohdalla se oleminen oikein menee? Että onko tunteisiin liittyen mahdollista OLLA jotain?

Voi tuntea tunnetta. Mutta varmaan tarvittaisiin myös jokin määritelmä sille että minkä kriteerien (tai ehtojen) täytyy täyttyä, jotta tuntemisen lisäksi olisi myös olemista. Mikä on tuntemisen ja olemisen yhteys, miten ne liittyvät toisiinsa? Jos on mahdollista OLLA tunteisiin liittyen jotain, niin täytyy varmaan voida määritellä mikä yhteys sillä "tunneolemisella" on tunteiden tuntemiseen. Koska tunteminen ja oleminen eivät kertakaikkiaan ole sama asia, ne eivät mene yksi yhteen!

On mahdollista tuntea, ilman että on. Tuntemista voi tapahtua ilman olemista.

ap

Saatan aavistaa, mitä tarkoitat?

Olen suomalainen, mutta harvoin tunnen "suomalaisuuden tunnetta". Useimmiten koen erityisen vahvasti itseni suomalaiseksi, kun olen ulkomailla tai kun Suomi on uhattuna tai maatamme kehutaan.

Sama naisena olemisesta. Yleensä en edes erityisemmin tunne olevani juuri nainen, vaan ihminen. Seksissä, lasta synnyttäessäni tai imettäessäni olen tuntenut "naisena olemisen tunnetta".

Tänne on tullut hyviä vastauksia. Kiitos teille palstalaisille.

Sinä kerroit hyvät esimerkit. Aina me ollaan suomalaisia. Ei me aina tunneta suomalaisuutta, vaan se tunne nousee esiin vain tietyissä tilanteissa.

--

Ja se jääpuikko takamuksessa oli hyvä esimerkki. Jos minulla olisi jääpuikko takamuksessa niin sen pois sulamisen jälkeen tuntisin kiitollisuutta/huojentuneisuutta. Voin nytkin kuvitella tuon tilanteen, tuon tunteen, sen ihanuuden kun pääsee jostain kammottavasta eroon. Vähän niinkuin avioero kun pääsee puolisosta eroon. Toki tuntisin kiitollisuutta sillä hetkellä, välittömästi sen jälkeen kun se jääpuikko olisi sulanut. Mutta arvelen että se kiitollisuudentunne jäisi viipymään, pysyisin sen jälkeen vielä pitkään siinä samassa tunnetilassa.

Joten, ehkä näin:

Jollain hetkellä voi tuntea kiitollisuutta. Mutta jos "on kiitollinen" niin se saattaa tarkoittaa sitä että viipyy pidempäänkin siinä tunnetilassa.

Tunteessa ei voi OLLA. Tunnetta voi ainoastaan tuntea.

Mutta tunnetilassa voi OLLA.

Joten: "olen kiitollinen" = "olen kiitollisessa tunnetilassa". Jos siis on olemassa sellainen asia kuin "tunnetila".

Jos tunnen jotain ja se tunne pysyy yllä pidempään, jos viivyn pidempään siinä tunteessa, niin olen tunnetilassa.

--

Ylivoimaisesti parhaimmat vastaukset olivat kuitenkin yllättäen ne joissa puhuttiin liiasta joutilaisuudestani, liiasta joutoajastani. Vaikka eihän tämä oikeastaan ole joutoaikaa vaan ajan tuhlaamista. Ei ole olemassa mitään "joutoaikaa", vaan minulla on saman verran aikaa kuin kaikilla muillakin eli 24 tuntia vuorokaudessa. Kyse on vain siitä että miten kukakin käyttää oman aikansa! Alan oivaltaa että minä käytän aikaani aivan väärin, tavoilla joilla en todellakaan tahtoisi aikaani käyttää. Ajankäyttöni, aikani tuhlaaminen, alkaa todella kovasti potuttaa minua.

Tämä palsta ei potuta minua. Mutta tällä palstalla tuhlaan aikaani - se potuttaa minua.

Minun täytyy lopettaa tämä palstailu.

ap