Lue keskustelun säännöt.
Olen taistellut masennuksen kanssa 20 vuotta
Mt-ongelmat täyttä pkaa
30.03.2022 |
Ja käynyt koulussa ja töissä. On ollut niin vaikeaa, aina tullut takapakkia, olen koulusta ja töistä lähtenyt monesti itkien pois. Lääkkeitä on kokeiltu, kaikenlaista keskustelua tms.
En etene oikein missään asiassa vaan aina sinnittelen kun en halua jäädä täysin kotiin eristyksiin. Korona oli melkein lomaa kun kaikki oli kiinni ja ei ollut paineita käydä siellä, tehdä tuota, mennä jne.
Tuntuu että yhteiskuntakin painostaa koko ajan tekemään ja selviytymään. Sinnittelen ja jaksan kunnes taas romahdan johonkin. Olen kuin jokin invalidi jo enkä tiedä enää onko mikään apu enää edes mahdollista, olenko taistellut niin kauan jo ettei mistään ole enää hyötyä.
Kommentit (13)
Jokin ylläpitää masennustasi. Varmaan osittain tuo taistelu ja yritys sinnitellä. Jos elämä täyttyy pakosta ja pelosta, niin ei se masennus mihinkään häviä väkisin puurtamalla. Ehkä sun pitäisi luopua niistä ajatuksista että on pakko sinnitellä ja alkaa miettimään mitä halust tehdä, jos ei ole enää pakko yrittää pärjätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokin ylläpitää masennustasi. Varmaan osittain tuo taistelu ja yritys sinnitellä. Jos elämä täyttyy pakosta ja pelosta, niin ei se masennus mihinkään häviä väkisin puurtamalla. Ehkä sun pitäisi luopua niistä ajatuksista että on pakko sinnitellä ja alkaa miettimään mitä halust tehdä, jos ei ole enää pakko yrittää pärjätä.
Miten on mahdollista elää niin ettei ole pakko vain yrittää pärjätä ellei satu olemaan superrikas?
Mulla on ihan sama tilanne, en tiedä lohduttaako se AP:ta yhtään? Jatkuva sinnittely ja sen esittäminen että kaikki olisi muka hyvin on tosi rankkaa ja syö varmasti valtavasti voimavaroja. Toisaalta mietin ja harmittelen jatkuvasti sitä miten vähän olen saanut elämässä aikaan, ei ole ollut suurta menestystä töissä, harrastuksissa eikä ihmissuhteissa kun kaikki voimat menee siihen että ylipäänsä jaksaa käydä siellä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Jokin ylläpitää masennustasi. Varmaan osittain tuo taistelu ja yritys sinnitellä. Jos elämä täyttyy pakosta ja pelosta, niin ei se masennus mihinkään häviä väkisin puurtamalla. Ehkä sun pitäisi luopua niistä ajatuksista että on pakko sinnitellä ja alkaa miettimään mitä halust tehdä, jos ei ole enää pakko yrittää pärjätä.
Niin, en tiedä
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan sama tilanne, en tiedä lohduttaako se AP:ta yhtään? Jatkuva sinnittely ja sen esittäminen että kaikki olisi muka hyvin on tosi rankkaa ja syö varmasti valtavasti voimavaroja. Toisaalta mietin ja harmittelen jatkuvasti sitä miten vähän olen saanut elämässä aikaan, ei ole ollut suurta menestystä töissä, harrastuksissa eikä ihmissuhteissa kun kaikki voimat menee siihen että ylipäänsä jaksaa käydä siellä töissä.
Niinpä. Täällä aaveella kun on ollut masennusketjuja niin nekin täyttyvät syyllistävistä viesteistä masentuneita kohtaan jotka ovat valinneet jäädä kotiin ja lakata yrittämästä. Pidetään laiskoina...itseä ahdistaa ja pelottaa sekin onko tulevaisuudessa edes mahdollisuutta jäädä kotiin, tuleeko sitten edes toimeen. Itsetuhoiset ajatukset ovat mukana, se on sanomattakin selvää.
Pahinta melkein on ne hyvät päivät/viikot kun pärjää ja saa toivoa. Tuntuu että jokin demoni veisi sen ilon aina pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mt-ongelmat ja yhteiskunnassa pärjäämisen pakko ovat kieltämättä helvetillinen yhdistelmä. Minulla diagnosoitiin alun perin masennus 20 vuotta sitten, ja sain SSRI-lääkkeitä. Niistä ei ollut apua, terapiastakaan ei ollut apua vaan turhauduin.
Myöhemmin kävi selväksi, että minulla kyse on enemmänkin ahdistuksesta, ei masennuksesta. En koe elämää tarkoituksettomaksi tai epämielekkääksi sinänsä, käytännössä jokaiseen päivääni mahtuu myös jotain spontaaneja ilon hetkiä.
Mutta ahdistuneisuuskaan ei ollut koko totuus. Minulta esimerkiksi puuttuu monet ahdistuneisuushäiriöille tyypilliset ajatusvinoumat. Ahdistukseni on enemmänkin psykofyysistä, kuormituksesta ja toimintakyvyttömyydestä ja saamattomuudesta johtuvaa. Kun pojallani todettiin ADHD, alkoi palaset myös omalla kohdallani loksahdella kohdilleen.
Summa summarum: harva mt-vaiva voidaan luokitella on/off-tyyliin. Minulla on omanlaiseni oiresekamelska, ja olennaista on löytää sellainen hoito, joka siihen minulla parhaiten tepsii, oli diagnoosi mikä tahansa. Tällä hetkellä diagnoosinani on ADD.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin ylläpitää masennustasi. Varmaan osittain tuo taistelu ja yritys sinnitellä. Jos elämä täyttyy pakosta ja pelosta, niin ei se masennus mihinkään häviä väkisin puurtamalla. Ehkä sun pitäisi luopua niistä ajatuksista että on pakko sinnitellä ja alkaa miettimään mitä halust tehdä, jos ei ole enää pakko yrittää pärjätä.
Miten on mahdollista elää niin ettei ole pakko vain yrittää pärjätä ellei satu olemaan superrikas?
Tämä. Käytännössä masentuneen on pakko edes yrittää jotain tehdä kun työttömyys ajaa itsestään myös syvemmälle pohjalle. Se että saa jotain tekemistä auttaa.
Tuntuu että jossain entismaailman Suomessa olisi pärjännyt paremmin kun töissäkäyntikin oli helpompaa ja jostain liukuhihnahommistakin maksettiin hyvin ja niitä sai.
Nykyään ei voi enää vain "mennä" johonkin, on koulutukset ja sun muut, jatkuva itsensä kehitys ja itsepalvelu, melkein joka alalla valtava stressi. Olin yhdessä harrastuksessakin mukana jossa siinäkin tuli syyllistämistä kun en ole aikoihin jaksanut samalla tavalla.
Minulla on kilpirauhasen vajaatoimintakin kaiken päälle ja en tiedä onko sekään lääkitys enää kohdillaan kun menee taas asiat alaspäin. Huonoa on ajoittainen juominenkin joka ei sekään auta pidemmän päälle, vaikka humalassa pääsee hetkeksi pois huolista.
Melkein toivon että voisi mennä johonkin scifi-sarjojen hoitokapseliin jossa napin painalluksella laitettaisiin koko sairas olio uusiksi eikä olisi enää jatkuvaa kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuksen aiheuttaja olisi poistettava.
Minä masennun päättäjiemme touhuista. Vapautuminen loissakista on vain aika vaikeaa. Masennus on seuraus potutuksesta. Masennus on sepitetty sairaudeksi lääkärivallan salaliitossa laäkärien vaurastuttamiseksi. ja vallan pönkittämiseksi. Riistäjävaltaa on vaikea paeta, on vain odotettava vapauttavaa kuolemaa. Onnellinen avioliitto pistää minulle kampoihin itsarille. Leskeyden sattuessa olisi helppo toteuttaa vapautus saastasakista, joka täällä pitää valtaa ja palvoo uutta eliittiä.
On raskasta elää masennuksen seuralaisena tai sen vaanimana ja kimppuun hyökkäämänä.
Pyri tekemään voitavasi sen pitämäksi loitolla.
Kiinnitä huomiota terveelliseen ravitsemukseen.
En suosittele käyttämään varsinkaan valkoista vehnää, mieluiten vältä gluteenia ja valkoista sokeria.
Suosi runsaasti ja monipuolisesti kasviksia ja marjoja. Rasvoista vältä margariinia, suosi luonnollisessa muodossa olevia rasvoja. Huomioi, että kuumennus ei tee kaikista rasvoista hyödyllisiä.
Ulkoilua, liikuntaa, lepoa ja unta unohtamatta.
Mahdollisuuksien mukaan satsaa hoitamaan ilman lääkkeitä, ainakaan pitkäaikaisesti.
Voimia kovasti ja tsemppiä 🥰
💛
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tosi vaikea masennus 2×. Mitään syytä ei löytynyt. Lääkkeet ei auta. Ect auttoi!
Eka kerralla jatkolääkitys purettiin liian varhain. Uusi masennus. Nyt jatko/ylläpito/estolääkitys 2v menossa. Ok olo. En halua ikinä lopettaa.
Lorvitarria on monenlaista. Joku selittelee sitä masennuksella toiset fibromyalgialla jne. Laiskuudesta on vaikea päästä eroon kun ei ole pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lorvitarria on monenlaista. Joku selittelee sitä masennuksella toiset fibromyalgialla jne. Laiskuudesta on vaikea päästä eroon kun ei ole pakko.
Mikä on LORVITARRI?
Vuosi vuodelta pelottaa enemmän 😞