Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten alempi keskiluokka elää?

Vierailija
15.09.2015 |

Eli suhteellisen hyväpalkkaiset duunarit, alemmat toimihenkilöt ja epätyypillisessä työsuhteessa tai jopa köyhät akateemiset. Tarkoitan tässä osaa väestöstä joka ei pysty helposti laittamaan mitään rahaa säästöön, eli tavallaan voi sanoa että elää kädestä suuhun.
Miten suunnittelette elämää? Uskallatteko ostaa asuntoa tai hankkia lapsia? Luuletteko että tilanteenne paranee itsestään ajan myötä, ja että nykyinen tila on vain välivaihe?

Kommentit (19)

Vierailija
1/19 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itseasiassa jotkut haluaa lykätä lasten hankkimista liian epävakaan elämäntilanteen takia. Ajattelin jos monikin alistuu tähän ja vain hyväksyy realiteetit.

Vierailija
2/19 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meinaatkos että pienituloiset ovat jotenkin vajaaälyisiä etteivät voi elää ihan normaalisti vaikka on vähemmän rahaa kuin jollain isopalkkaisella johtajalla?

Ihan ne duunaritkin ja pätkätyöläiset hankkii omistusasunnon ja tekee lapsia...eihän se nyt mitään avaruustiedettä ole.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/19 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luulin, että olen peruskoulun opettajana alempaa keskiluokkaa, mutta ilmeisesti olenkin ylempää, sillä saan rahaa säästöön joka kuussa sekä asuntolainan maksun että matkakassan kartuttamisen muodossa. Lapsia meillä ei ole omasta halusta, vaan natimme mieluummin vähän paremmasta elintasosta ja ennen kaikkea vapaasta ja helposta elämästä.

Kädestä suuhun -eläminen ei sinänsä kerro ihmisen luokka-asemasta paljoakaan. Kuuden tonnin asiantuntijaliksaa kansinvälisessä suuryrityksessä nostava aatelissuvun vesakin voi joutua elämään kädestä suuhun, jos palkka menee joka kuusssa uhkapeleihin, juhlimiseen ja ökyluksukseen.

Vierailija
4/19 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:47"]

Itseasiassa jotkut haluaa lykätä lasten hankkimista liian epävakaan elämäntilanteen takia. Ajattelin jos monikin alistuu tähän ja vain hyväksyy realiteetit.

[/quote]Tämä on totta. Ystäväpiiriini kuuluu aika paljon verran tutkijoita ja akateemisia duunareita, ja kyllä tämä ajatus lasten hankinnan lykkäämisestä on ihan todellinen. Koulutetulla ihmisillä kun on usein riittävästi älykkyyttä ja harkintaa miettiä asiaa. Samassa tilanteessa joku vähemmän fiksu vain hankkisi lapsen ilman mitään huolta huomisesta. -15

Vierailija
5/19 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 17:53"]

Eli suhteellisen hyväpalkkaiset duunarit, alemmat toimihenkilöt ja epätyypillisessä työsuhteessa tai jopa köyhät akateemiset. Tarkoitan tässä osaa väestöstä joka ei pysty helposti laittamaan mitään rahaa säästöön, eli tavallaan voi sanoa että elää kädestä suuhun. Miten suunnittelette elämää? Uskallatteko ostaa asuntoa tai hankkia lapsia? Luuletteko että tilanteenne paranee itsestään ajan myötä, ja että nykyinen tila on vain välivaihe?

[/quote]

Katson olevani alempaa keskiluokkaa. Mutta olenko kenties sitten ylempää vai mitä, koska saamme rahaa ihan hyvin säästöön ja olemme akateemisia?  

Tulot on miehellä keskitasoa ja minulla selvästi alle. Asuntoa ei ole ostettu. Lapsia on kolme. Asumme pääkaupunkiseudulla. Lapsista kaksi hankittiin kun olimme niin köyhiä, että minimiäitiyspäivärahalta kotihoidontuelle meneminen NOSTI tuloja. Silloinkin pärjättiin ihan hyvin, mutta säästöön ei juuri jäänyt. 

Lasten hankintaa ei kannata siirtää "parempia" aikoja odotellessa, jos lapset kokee tärkeiksi saada. Onneksi emme lykänneet lasten hankintaa, ei edes mietitty sellaista. Muuten meillä olisi vain yksi lapsi. Nuorin syntyi kun olin jo nelikymppinen, joten välttämättä ei olisi yhtään lasta. Sitten olisikin ihan turhaa kaikki. 

Vierailija
6/19 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän duunariperhe asuu keskisessä Suomessa järven rannalla n 10km kaupunkikeskustasta (+100000 asukasta). Uudehko kivitalo, n 200m2. Kaksi autoa, Q7 ja A3.

Taloudellisesti ei huolta. Tiettyjen miehen työhön liittyvien sattumusten kautta varallisuutta on kertynyt "sopivasti". Kummankaan meistä palkkatulot ei ole erityisen suuret, n 3000€/kk mutta pääomatuloja sitten enemmän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/19 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:07"]

Nuorin syntyi kun olin jo nelikymppinen, joten välttämättä ei olisi yhtään lasta. Sitten olisikin ihan turhaa kaikki. 

[/quote]Eikö elämässäsi ole tosiaan mitään muuta merkityksellistä ja itseisarvoisen tärkeää kuin lapset? Säälittävää.

Vierailija
8/19 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Elämme näin: mies käy töissä ja saa siitä duunariksi hyvää palkkaa 25 vuoden työputken lisen kanssa. Hän tekee myös ylitöitä aina tilaisuuden tullen.

Minä olen kotona, koska hoidan sairaita lapsia. Saan pientä omaishoidon palkkiota, joka ei vastaa edes peruspäivärahaa. Vammaistuista tulee täydennystä suuriin lääke- ja erikoisruokakuluihin, loputtomiin sairaalaöihin ja lääkärimatkoihin.

 

Talossa  1 vanha auto ja 1 moottoripyörä. On ollut myös pari mopoa. Omakotitalo on ostettu lainarahalla. Säästöön ei jää rahaa, mutta elämme normaalia ja hyvää tavallista arkea. Harrastuksiin on mahdollisuuksia, kun pysyy kohtuudessa. Remonttia varten pitää tehdä hyvin pitkän tähtäimen suunnitelma.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/19 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
10/19 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Katsele ympäristöäsi ja päättele. 

Eihän kenelläkään duunarilla, pienipalkkaisella akateemisella, alemmilla toimihenkilöillä ole lapsia. Eihän?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/19 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

On pari lasta ja omistusasunto, matkusteluun ym ei ole varaa. 

Vierailija
12/19 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tulevaisuus on iso kysymysmerkki minulle. Nyt olen töissä määräaikaisella sopimuksella. Sen päätyttyä ei ole tiedossa mitään. Miehellä ihan ok työ mutta palkka ei päätä huimaa. Olemme kuitenkin onnellisia ja eletty yhdessä myös opiskelijoina joten vähemmälläkin rahalla tultu hyvin toimeen. Lapsia ei ole emmekä aio hankkia. Omistusasunto on ja hyvää tahtia sitä lyhennämme ja matkustelemme kerran vuodessa. Uusia vaatteita ja kodin hankintoja tehdään aina tarvittaessa. Tienaamme yhteensä noin 3500€/kk.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/19 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:03"]

On pari lasta ja omistusasunto, matkusteluun ym ei ole varaa. 

[/quote]Tulot?

Vierailija
14/19 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muistakaa allekirjoittaa Dublin sopimuksen käyttöönotto kansalaisaloite.fi

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/19 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies tienaa 1500-2000€/kk, minä saan lapsilisän+kotihoidontuen kahdesta lapsesta, eli noin 600€/kk.
Asumme pienellä paikkakunnalla, vuokralla pienessä (mutta aivan ihanassa ❤) omakotitalossa 500€/kk.
Ruoka- ja muut päivittäistavarat kustantavat meillä noin 400-500€/kk.
Minä ostan ruoat, eli mulle jää "omaa rahaa" noin 100€/kk, jolla maksan omat laskuni, eli ainoastaan puhelinlaskut+yllättävät menot (hammaslääkäri, päivystyksessä käynnit).
Mies maksaa vuokran, auton vakuutuksen, sähkö- ja vesilaskut.
Miehellä jää koko ajan säästöön rahaa, minulla ei.
Kyllähän tässä saa kituutella ITSE, meillä kyllä on lämmin ruoka joka päivä pöydässä yms, mutta mulla ei oo varaa mihinkään ylimääräiseen. Lapset ja mies saavat kyllä kaikenlaista ekstraa silloin tällöin.

Vierailija
16/19 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:09"]

Mies tienaa 1500-2000€/kk, minä saan lapsilisän+kotihoidontuen kahdesta lapsesta, eli noin 600€/kk. Asumme pienellä paikkakunnalla, vuokralla pienessä (mutta aivan ihanassa ❤) omakotitalossa 500€/kk. Ruoka- ja muut päivittäistavarat kustantavat meillä noin 400-500€/kk. Minä ostan ruoat, eli mulle jää "omaa rahaa" noin 100€/kk, jolla maksan omat laskuni, eli ainoastaan puhelinlaskut+yllättävät menot (hammaslääkäri, päivystyksessä käynnit). Mies maksaa vuokran, auton vakuutuksen, sähkö- ja vesilaskut. Miehellä jää koko ajan säästöön rahaa, minulla ei. Kyllähän tässä saa kituutella ITSE, meillä kyllä on lämmin ruoka joka päivä pöydässä yms, mutta mulla ei oo varaa mihinkään ylimääräiseen. Lapset ja mies saavat kyllä kaikenlaista ekstraa silloin tällöin.

[/quote]

muuten kiva, mutta tosi outoa, että vain lapset ja mies saavat jotain kivaa välillä, perhehän te olette, miksi sinun täytyy yksin luopua kaikesta omasta? Pitkällä aikavälillä helposti katkeroidut tuosta miehelle, eikä katkeruus korjaannu, vaikka taloudellinen tilanteesi muuttuisikin paremmaksi. Mieluummin kissa pöydälle kuin katkeroituminen ihmiselle, jonka pitäisi olla elämäsi tärkein ihminen. Hän on näköjään sokea/välinpitämätön sinun tarpeitasi kohtaan.

Vierailija
17/19 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:25"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:09"]

Mies tienaa 1500-2000€/kk, minä saan lapsilisän+kotihoidontuen kahdesta lapsesta, eli noin 600€/kk. Asumme pienellä paikkakunnalla, vuokralla pienessä (mutta aivan ihanassa ❤) omakotitalossa 500€/kk. Ruoka- ja muut päivittäistavarat kustantavat meillä noin 400-500€/kk. Minä ostan ruoat, eli mulle jää "omaa rahaa" noin 100€/kk, jolla maksan omat laskuni, eli ainoastaan puhelinlaskut+yllättävät menot (hammaslääkäri, päivystyksessä käynnit). Mies maksaa vuokran, auton vakuutuksen, sähkö- ja vesilaskut. Miehellä jää koko ajan säästöön rahaa, minulla ei. Kyllähän tässä saa kituutella ITSE, meillä kyllä on lämmin ruoka joka päivä pöydässä yms, mutta mulla ei oo varaa mihinkään ylimääräiseen. Lapset ja mies saavat kyllä kaikenlaista ekstraa silloin tällöin.

[/quote]

muuten kiva, mutta tosi outoa, että vain lapset ja mies saavat jotain kivaa välillä, perhehän te olette, miksi sinun täytyy yksin luopua kaikesta omasta? Pitkällä aikavälillä helposti katkeroidut tuosta miehelle, eikä katkeruus korjaannu, vaikka taloudellinen tilanteesi muuttuisikin paremmaksi. Mieluummin kissa pöydälle kuin katkeroituminen ihmiselle, jonka pitäisi olla elämäsi tärkein ihminen. Hän on näköjään sokea/välinpitämätön sinun tarpeitasi kohtaan.
[/quote]
Tuo edellämainittu tilanne sama kuin äidilläni oli silloin kun olin lapsi. Edelleen uhriutuu asiasta kun ei koskaan saa uusia vaatteita jne. Vaikka lapset lentäneet pesästä jo 10 vuotta sitten ja mies kuollut 15 vuotta sitten eikä velkoja ole.

Vierailija
18/19 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulun tähän porukkaan. En suunnittele elämää mitenkään, mutta toisaalta, en suunnittelisi sittenkään jos olisi isommat tulot. Minä vaan en ole sen luonteinen. Elän hetki kerrallaan huomisesta murehtimatta. 

Omistusasunnon ostaminen ei ole minua koskaan kiinnostanut, joten en ole sellaista hankkinut. Asumisoikeusasunnossa asustelen. Lapsiakaan ei ole tullut hankittua, kun ei ole sopivaa miestä isäksi löytynyt. Nyt on jo ikää liikaa hankkimiseen, vaikka löytyisikin. Mutta en olisi taloudellisista syistä jättänyt lapsia takemättä jos olisi sopiva lapsia haluava mies siinä ollut.

Vierailija
19/19 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suunnittelen rahankäytön Excelillä. En halua sitoutua yksin omistusasunnon kuluihin. Lapsia ei ole. En tupakoi enkä biletä, kuljen julkisilla, matkustukseen on silloin tällöin varaa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi yksi viisi