Ihmisten kettuilu miten vapaaehtoisesti lapsettomat haluavat vain bilettää vapaa-aikansa.

Olen lapseton leski, pian siirtyässä eläkkeelle,  ja yhtä lailla minultakin usein kysytään kaduttaako, kun emme aikanaan hankkineet lapsia. Syystä, että olen nyt yksin ja ilman läheisiä.

On hyvin vaikea vastata kysymykseen, sillä olen elänyt elämäni niin kuin itse sen uskoin hyvin eläväni. Erilaiset päätökset syntyivät silloisiin elämäntilanteisiini ja sillä selvä. Se, että nyt pitäisi jo elettyä elämää ryhtyä uudelleen muokkaamaan ja miettimään on tosi absurdia. 

Olen jo sen ikäinen, että olen nähnyt myös miten ihan kaikki lapset eivät pidä yhteyttä vanhempiinsa (tuttavapiiristä nekin kohtalot löytyvät) tai miten monta eroa ovat lapset joutuneet kokemaan ( millaisella vauhdilla piti ne lapsetkin hankkia) tai miten haastavia jotkut lapset ovat vanhemmilleen. Perheidyllien seassa lymyää siis surullisetkin lapsitarinat.

Emme voi ennustaa tulevaisuuttamme ja onko lapsen hankkiminen oikein juuri sinulle tai minulle. Jokaiseen päätökseen ovat omat syynsä ja pääasia on olla rehellinen vain itselleen. Muista viis. Karavaani kulkee ja koirat räksyttävät, sanoo vanha kansa

 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vaikeita mt-ongelmia. Miksi ihmeessä tekisin lisää huollettavia, kun itsestänikään en osaa pitää huolta?

Sama. En pystynyt edes ajamaan konetta tänään kun kaksi yötä olen nukkunut huonosti. Jouduin lähtemään itkien kotiin. Saisi joku lapsi varmaan hyvän kodin luonani. Buahhah. Nauraisin jos ei itkettäisi ja v**uttaisi.

Tanssit ja vedät kaljaa yhä vielä 10 vuoden kuluttua? 20 vuoden kuluttua? 40 vuoden?

Vierailija kirjoitti:

Tanssit ja vedät kaljaa yhä vielä 10 vuoden kuluttua? 20 vuoden kuluttua? 40 vuoden?

Miksi ei, jos huvittaa?

Oma asiahan se on, millä terveytensä pilaa. Toinen alkoholilla, toinen vaikka liian monella synnytyksellä. Itsehän ne kärsii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs siinä, jos haluaa elää noin ankeaa ja sisällötöntä elämää.

T. Kolmen äiti onnellisesti

Niin, eihän elämässä muuta sisältöä voi olla kuin ne lapset.

Tämän huomasin omista vanhemmistani kun aloin itsenäistymään: alkoivat lässyttää, ostaa lapsellisia vaatteita, käyttää lapsi-sanaa nimeni sijaan, pilkata seurustelusta ja poismuutosta -_-

Ethän sinä noin voi tehdä koska me leikimme sinulla vielä kotia.

Lapsia tehdään silkasta itsekyydestä. Vanhemmat voi käyttää lasta hyväkseen omiin narsistisiin tai symbioottisiin tarpeisiinsa tyydyttämään ruumiillisen läheisyyden kaipuutaan, poistamaan yksinäisyyttään,

lohduttamaan masennustaan ja toteuttamaan omia toteutumattomia toiveitaan.

En paremmin olisi osannut sanoa. Kiva, että joku muukin ajattelee näin, kun yleensä lapsen saanti nähdään jonain jalona ja epäitsekkäänä jumaltekona.

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton leski, pian siirtyässä eläkkeelle,  ja yhtä lailla minultakin usein kysytään kaduttaako, kun emme aikanaan hankkineet lapsia. Syystä, että olen nyt yksin ja ilman läheisiä.

On hyvin vaikea vastata kysymykseen, sillä olen elänyt elämäni niin kuin itse sen uskoin hyvin eläväni. Erilaiset päätökset syntyivät silloisiin elämäntilanteisiini ja sillä selvä. Se, että nyt pitäisi jo elettyä elämää ryhtyä uudelleen muokkaamaan ja miettimään on tosi absurdia. 

Olen jo sen ikäinen, että olen nähnyt myös miten ihan kaikki lapset eivät pidä yhteyttä vanhempiinsa (tuttavapiiristä nekin kohtalot löytyvät) tai miten monta eroa ovat lapset joutuneet kokemaan ( millaisella vauhdilla piti ne lapsetkin hankkia) tai miten haastavia jotkut lapset ovat vanhemmilleen. Perheidyllien seassa lymyää siis surullisetkin lapsitarinat.

Emme voi ennustaa tulevaisuuttamme ja onko lapsen hankkiminen oikein juuri sinulle tai minulle. Jokaiseen päätökseen ovat omat syynsä ja pääasia on olla rehellinen vain itselleen. Muista viis. Karavaani kulkee ja koirat räksyttävät, sanoo vanha kansa

 

En keksi muuta syytä tuollaiseen aivottomaan uteluun kuin sen, että kyselijä itse käy läpi jonkinlaista elämänvalintakriisiä. Voit hyvin heittää kysymyksen takaisin; kaduttaako koskaan että päätit hankkia lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kyllä ottaa päähän. Itse olen vapaaehtoisesti lapseton mutta olen absolutisti enkä ole aina menossa vaan nautin rauhallisista koti-illoista kun saan olla yksin.

Harrastan liikuntaa,mökkeilen, käyn töissä myös.

Elämä on ihanaa näin enkä haluaisi sitä pilata parisuhteella saatika lapsilla.

M31

Naisilla on vaan hirvittävä tarve pelastaa meidät miehet siltä surkealta yksinäiseltä elämältä. 

Ei vaan miehet tienaavat keskimäärin enemmän. Kotileikki ja synnytys ym. biologia on se juttu missä nainen ajattelee pääsevänsä näyttämään. Synnyttäminen onnistuu miehiä paremmin vaikka kovapalkkaisille aloille lukeminen ei.

Miksi sitten enemmistö korkeakouluista valmistuvista on naisia? Esim. lääkiksessäkin on enemmistö naisia.

Et ole kuullut koulutusinflaatiosta? Korkeakoulututkinnolla ei ole sellaista arvoa kuin ennen ja kun monilla on samanarvoinen tutkinto, kilpailu on kovaa.

Edelleen puhuin niistä aloista, joille on vaikein päästä. Niillä on enemmistö naisia, eläinlääkiksessä jopa huomattava enemmistö (90 %). Kärsiikö sun mielestä nämä koulutukset inflaatiosta? Ja jos naiset ovat enemmistönä näillä aloilla, joille on vaikein päästä, miksi he eivät voisi halutessaan päästä DI-aloille, joille monille pääsee suoraan todistuksella?

Millä ihmeen logiikalla opinnoista suoriudutaan pääsykokeella/todistusvalinnalla?

ohis

Vierailija kirjoitti:

Tanssit ja vedät kaljaa yhä vielä 10 vuoden kuluttua? 20 vuoden kuluttua? 40 vuoden?

Yrität väkisin pukea Nalle Puh -vaatteita ja tuupata vankkureissa isoa lastasi vielä 10 vuoden kuluttua? 20 vuoden kuluttua? 40 vuoden? Kuten omat vanhempani, joiden mielestä en olisi saanut itsenäistyä koska he halusivat vielä leikkiä minulla kotia.

En biletä, en ryyppää, en tupakoi, en käytä huumeita. Olen 38v velanainen ja avioliitossa velamiehen kanssa.