Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö ystävän huolia kuunnella loputtomiin?
29.03.2022 |
Ystävän lyhyen tapailusuhteen päättymisestä tulee kohta kuluneeksi puoli vuotta, ja edelleen melkein viikoittain pitää keskustella siitä, kuinka kusipää kyseinen tyyppi oli. Minä en ihan oikeasti enää jaksa käydä samoja juttuja kymmeniä kertoja läpi, kun elämässä on omiakin huolia. En myöskään usko, että ystävä pääsee tuosta tyypistä ikinä yli, jos kuukaudesta toiseen jauhetaan ja jauhetaan eikä suostuta päästämään irti.
Olen jo kerran aiemmin joutunut vetämään kyseiselle ystävälle rajat, kun en enää vaan jaksanut kuunnella avautumista suhteesta, jotka oli päättynet aikapäiviä sitten. Silloin ystävä loukkaantui syvästi ja katkaisi välit vähäksi aikaa. Nyt ollaan samassa tilanteessa. En halua loukata, mutta olen ihan oman jaksamiseni äärirajoilla. Mitä tehdä?
Kommentit (17)
Sinähän olet jo ratkaisusi tehnyt ulisemalla täällä ystäväsi ongelmat koko kylälle. Mene nyt kiireesti ”vetämään rajoja”, mutta älä ikinä, koskaan odota ymmärrystä omalle kohdalle pitkittyneessä kärsimyksessä, vaikkapa parantumattomassa syövässä. Muista silloin tämänhetkiset tunteesi kun On Niiiin Raskasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa jauhaisit vaan niistä sun terveysjauheista loputtomiin frendeillesi instead.
Menet nyt tekemään jotakin positiivista ja voimaanntuttavaa! Skumppaa ja ”korkkarit kattoon”, sitten parit belfiet Instaan. Se on sitä tosi elämää!
Mulla on kokemusta samanlaisesta tilanteesta. Jotenkin naiivisti uskoin että oma "ystäväni" olisi iän myötä kehittynyt emotionaalisesti , mutta eihän se niin mene. Samat asiat jauhettiin eikä omaa käytöstä suostuttu näkemään. Sun on nyt vedettävä ne rajat ystävälle , ei tule muuttumaan , ikävä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävä jauhoi ainakin seitsemän vuotta aina viimeisimmän suhteen päätyttyä, kuinka ensirakkaus oli niin paljon parempi kuin viimeisin kumppani. Aina vertasi jokaista ensirakkauteensa, samalla kun minä olin käytännössä sinkkuna koko ajan. No, ystävyys on kestänyt kolmisenkymmentä vuotta, ja kuuntelihan hän myös loputtomia horinoitani kolmisen vuotta sitten viimeisimmästä ihastuksestani. Että ei kai se aina tasan mene, mutta kenelle minä olisin puhunut jos olisin ystäväni sulkenut elämästäni?
Taas kerran: ONNEKSI en ole nainen! Huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Woimaannu ja jätä moinen valittaja.
Ei tartte kuunnella toisen huolia. Otat frendeiksesi vain sellaisia joista on hyötyä ja joiden kanssa on vaan kivaa, sit kun alkaa kyllästyttää tai ärsyttää niin etsii vaan uusia. Pääasia että on itellä kiva fiilis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävä jauhoi ainakin seitsemän vuotta aina viimeisimmän suhteen päätyttyä, kuinka ensirakkaus oli niin paljon parempi kuin viimeisin kumppani. Aina vertasi jokaista ensirakkauteensa, samalla kun minä olin käytännössä sinkkuna koko ajan. No, ystävyys on kestänyt kolmisenkymmentä vuotta, ja kuuntelihan hän myös loputtomia horinoitani kolmisen vuotta sitten viimeisimmästä ihastuksestani. Että ei kai se aina tasan mene, mutta kenelle minä olisin puhunut jos olisin ystäväni sulkenut elämästäni?
Olet rakentanut koko elämäsi yhden kortin varaan?
Vetoa niihin omiin huoliisi, ja sano, että juuri nyt et jaksa kantaa muiden murheita, kun on omissakin asioissa kaikenlaista.
P.S. Tietääkö hän niistä sinun huolistasi ja murheistasi? Vai onko teillä tuo avautuminen yksisuuntaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opin palstalta, että pitää kuunnella ja antaa vertaistukea, mutta neuvoa ei saa.
Kissa pöydälle. Jos loukkaantuu niin sille ei voi mitään - olettaen, että et ilkeile hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikkoosi: ei tarvitse. Mun neuvoni on, että otat etäisyyttä tähän ystävääsi. Vietä aikaasi enemmän muiden ystäviesi ja kavereidesi kanssa ja pidä heihin enemmän yhteyttä. Älä sovi ystäväsi kanssa enempää tapaamisia kuin mitä ihan oikeasti jaksat. Voit ihan hyvin sanoa, että sulla on muuta menoa tms, jos ystäväsi haluaa tavata liian usein. Jos ystäväsi soittelee liian usein, älä jää kuuntelemaan vaan sano heti puhelun alussa, että "hei, mulla on nyt vähän kiire/odotan just puhelua / olen just lähdössä kotoa/ olen just autossa/olen just treebeissä/olen just kaupassa, mutta soitellaanko vaikka viikonloppuna?". Todennäköisesti jaksat kuunnella ystävääsi paremmin, kun joudut kuuntelemaan harvemmin ja vietät enemmän aikaa muiden kuin hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä jauhoi ainakin seitsemän vuotta aina viimeisimmän suhteen päätyttyä, kuinka ensirakkaus oli niin paljon parempi kuin viimeisin kumppani. Aina vertasi jokaista ensirakkauteensa, samalla kun minä olin käytännössä sinkkuna koko ajan. No, ystävyys on kestänyt kolmisenkymmentä vuotta, ja kuuntelihan hän myös loputtomia horinoitani kolmisen vuotta sitten viimeisimmästä ihastuksestani. Että ei kai se aina tasan mene, mutta kenelle minä olisin puhunut jos olisin ystäväni sulkenut elämästäni?
Olet rakentanut koko elämäsi yhden kortin varaan?
En todellakaan ole, minulla on muutama hyvä ystävä ja jonkin verran kavereita. 😎👍
En vain ihan kevyin syin ala katkaista luottamuksellista ystävyyttä. En hae ystävistäni hyötyä, se ei haitta tokikaan, että hauskaakin on. Ei se huolten kuuntelu minua rasita, ei edes se että, jonkun kommenttini ystävä kertoo omana ajatuksenaan parin vuoden kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Sinähän olet jo ratkaisusi tehnyt ulisemalla täällä ystäväsi ongelmat koko kylälle. Mene nyt kiireesti ”vetämään rajoja”, mutta älä ikinä, koskaan odota ymmärrystä omalle kohdalle pitkittyneessä kärsimyksessä, vaikkapa parantumattomassa syövässä. Muista silloin tämänhetkiset tunteesi kun On Niiiin Raskasta!
Kyllä minä aion ainakin käyttää ystäviäni jos sairastun/tulee murheita. Siitäkin huolimatta, etten itse jaksa/halua heidän murheitaan kuunnella, tai tuomitsen ne mitättömiksi. Näin tämä elämä pyörii; hyväksikäyttäen!
Avata se suusi ja puhua asia läpi. Mitä teet tuollaisella ystävällä? Hän on ainoa sisältö elämässäsi?