Minkä ikäisestä muistat ensimmäisiä tapahtumia elämästäsi?

Muistan kaiken elämästäni siitä hetkestä lähtien kun isän siittiösolu hedelmöitti äidin munasolun ja elämäni alkoi.

En tiedä minkä ikäinen olen ensimmäisissä muistoissani. Ehkä 4 tai 5. Ihan positiivisia muistoja.

Minulla on muisto kun olin hyvin pieni, ikää en tiedä. Olimme jossain kylässä, myöhemmin minulle on kerrottu että äitini veljen ja hänen vaimonsa luona.

Muistan kun hyvin iso ja pitkä mies yritti ottaa minua syliin, ja peloissani konttasin sängyn alle piiloon. Siellä sängyn alla oli viulukotelo. En varmaan sitäkään tiennyt mikä se oli mutta joku kertonut että e oli se.

Enoni oli pitkä, mutta pienestä lapsesta lattiarajasta katsottuna näytti varmasti valtavalle.

Toinen muisto on ajasta kun olin noin 3-vuotias. Meillä pidettiin tätini häät, ja muistan miten jo päiviä aikaisemmin olin sanonut että serkkuni Kari ei sitten saa tulla. Olimme saman ikäiset ja tappelimme paljon.

Kun sitten päivä koitti ja Kari tulikin vanhempineen menin pinnasankyyni, se oli valkoinen ja siitä oli otettu yksi piena pois että pääsin kulkemaan sinne itse, denkä suostunut nousemaan.

Tuli aika lähteä kirkkoon mutta koska en suostunut tulemaan sängystä pois joku, en muista kuka, jäi kanssani kotiin.

Alle 2-vuotiaasta. Toki muistot on vain lyhyitä tuokioita ja niitä ei ole montaa, mutta on kuitenkin.

3v ja valitettavasti serkkuni hautajaisista. Kirjoitin tämän tuohon toiseenkin, mikä ilmeisesti poistettiin. Serkku jäi 11-vuotiaana auton alle ja menehtyi. Siunaustilaisuudessa olin osoittanut perhosta ja sanoin " Tuo voisi olla Hannele" Mummoni veti minut korvasta sivuun ja läimäisi naamaan. Sanoi "olisi parempi kun tuollainen törkyturpa olisi kuollut eikä Hannele"

Vierailija kirjoitti:

3v ja valitettavasti serkkuni hautajaisista. Kirjoitin tämän tuohon toiseenkin, mikä ilmeisesti poistettiin. Serkku jäi 11-vuotiaana auton alle ja menehtyi. Siunaustilaisuudessa olin osoittanut perhosta ja sanoin " Tuo voisi olla Hannele" Mummoni veti minut korvasta sivuun ja läimäisi naamaan. Sanoi "olisi parempi kun tuollainen törkyturpa olisi kuollut eikä Hannele"

Olipa kauhea mummo! Järkyttävää!

Muistan kerran kun tuli paskat housuun ja yritin mennä piiloon pöydän alle. En tiedä minkä ikäinen olin.

Vierailija kirjoitti:

Alle 2-vuotiaasta. Toki muistot on vain lyhyitä tuokioita ja niitä ei ole montaa, mutta on kuitenkin.

Niin, jäi tuosta kommentoimatta, että ensimmäiset muistot on positiivisia. Se on sinällään outoa että ensimmäiset pari elinvuottani ei olleet kovin onnellisia koska isäni oli alkoholisti ja jopa väkivaltainen äitiäni kohtaan ja äiti joutui monesti pakenemaan isää minun kanssani. Äitini jätti isäni kun olin 2-vuotias. Äitini hämmästyi kun kuuli että muistan sellaiselta ajalta jotain kun isäni ja äitini olivat vielä yhdessä, ja että muisto on hyvin positiivinen. Jostain 4-vuotiaasta muistan sitten jo paljon kaikenlaista.

3 v, muistan sen hetken, kun meille tuli kissa.

En muista.

Varmasti; noin 5,5-vuotiaana, jota ennen ei ole mitään tapahtumaa, josta olisi jäänyt päivämärää ylös, ja ne muistot voi laskea yhden käden sormin (mut kampattiin pihalla ja mun rahat lensi mun kädestä ympäriinsä, jotka keräsin ja jatkoin matkaani. Joku hämärä muisto ja tuoksu kun olin sisällä joskus, ja joku jonka jo unohtanut kun kiipeilin pihalla puisella kiipeilytelineellä, ja yksi muisto kun matkustin julkisella).

En muista 5,5-6,5-vuotisajasta siitäkään; vain muutamia selviä muistoja ja joku vähemmän selvä.

6,5+ enpä sanoisi muistavani paljoa elämästäni, jos lähdetään vuosi kerrallaan tarkkailemaan, mutta hämärät linjat on muistissa.

Yleiset linjat muistan riittävästi 12+, mutten voi sanoa muistavani paljoakaan edes 6,5-11,99.

Sen jälkeen on ollut rakenne ja itsevaikuttavuus elämääni sen verran suuri, että muistan riittävästi, vaikken voikaan muistaa tarkkaan.