Onko teillä mennyt elämä ns. putkeen? Kertokaa

On. Paha vaan, että ryyppuputkeen.

Joo. Ei yhtään vastoinkäymisiä.

Selvisin vaikeasta lapsuudesta. Olen selvinnyt kahdesta avioerosta. Pääsin opiskelemaan toivomalleni alalle. Olen pystynyt elättämään lapseni ja itseni. Olen terve. Nautin elämästäni joka päivä.

Ilmeisesti elämäni on mennyt putkeen.

On sikäli että olen saanut syntymälahjaksi luonteen ja lähtökohdat, joka on tehnyt sen, että en piittaa pienistä vastoinkäymisistä ja onnistun aina jotenkin näkemään asioissa sen valoisan puolen, vaikka ehkä ulkoisesti asiat eivät aina menisikään ihan putkeen. Aina kaikesta on kuitenkin selvitty ja elämä on hyvää. Minulle se on merkinnyt sitä että elämä on mennyt putkeen.

Ei ole mennyt putkeen todellakaan. Ja pian kuolen koronarokotteeseen.

Ei ole, vaan vaikeuksia, täysin odottamattomiakin, on ollut monia. Toisaalta olen elämänmyönteinen ja suht onnellinenkin, joten jotain on mennyt putkeen siinä, miten pystyn selviytymään ja kestämään vaikeuksia.

Tavallaan on mennyt putkeen. Kun vetää vessanpytyn niin putkeenhan se menee. Ei aina noin hyvin. Joskus niin huonosti ettei palstan sensuroijien takia voi kertoa.

Hyvin on mennyt. Olen aina tehnyt mitä olen halunnut. Saanut haluamani opiskelupaikan ja työpaikat. Lapsuus ja nuoruus oli ahdistavaa, mutta aikuisena olen itse rakentanut elämäni.

Olen eronnut 20 vuoden suhteesta ja sitä ennen oli hankalaa pari vuotta. Ero kuitenkin paransi elämän. Joskus pelottaa, että joku päivä ei menekään hyvin. Yritän elää täysillä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mennyt putkeen todellakaan. Ja pian kuolen koronarokotteeseen.

Alapeukut? Tosiasia ikävä kyllä.

Huh. Ei ole mennyt. Pelkkää alamäkeä ja epäonnistumisia.

Mutta sen olen huomannut, että luonne on kasvanut vuosien saatossa todella kovaksi, juurikin epäonnistumisien takia. Elämä on opettanut.

Olen silti onnellinen. Perusasiat kuitenkin aina ollut kunnossa. Eli työpaikka, koti, terveys ja rahat riittänyt perushyvään elämään. 

M37