Lue keskustelun säännöt.
Miksen kykene tasaiseen työtahtiin?!
11.09.2015 |
Ihmettelen ja ihailen aina ihmisiä, joiden työpäivät on aina suunnilleen samantahtisia. Esim. hoitoalalla, vaikka kampaajana jne. Miten te jaksatte joka ainoa päivä puurtaa koko päivän?
En tiedä miksi minulla on tämä ongelma, mutta se on ollut aina, olen jo yli 40-v. En vain pysty tekemään töitä joka päivä. Sen takia jäin aikanaan pois palkkatyöstä ja perustin toiminimen, että voin itse päättää työtahtini. Teen töitä aina "purskauksittain". Viikon pari saatan tehdä yli 10-tuntisia päiviä ja viikonloput päälle, joskus menee parikin viikkoa, etten oikeastaan saa mitään aikaiseksi. Tämä viikko on ollut juuri sellainen ja vähän ahdistaa, kun en pysty samaan kuin muut.
Ansiotasoni on silti hyvä, vaikka se perustuu täysin tehtyyn työmäärään. Keskimäärin teen varmaan enemmän töitä kuin palkansaajat, siis yli 40 tuntia viikossa jos lasketaan koko vuodelta. Mutta mikä minussa on vialla kun olen tämmöinen? Muistan palkkatyöajoilta, että jotkut päivät toimistolla oli täyttä kidutusta. Ahdisti ihan hemmetisti. En saanut mitään tehtyä ja halusin vain kotiin. Nykyään on samanlaisia päiviä, mutta ne ovat helpompia kun ei tarvitse olla muiden keskellä.
Onko muita samanlaisia? Miten teillä menee? Onko teillä selitystä mistä tämä johtuu?
Kommentit (9)
Minä olen samanlainen. Olen kyllä nuorena ollut normityössä, mutta nyt olen elänyt toisin viimeiset 10 vuotta ja totean, ettei onnistuisi enää. Olen amk-ope. Teen töitä intervallissa, koska työ mahdollistaa sen.
Minusta se liittyy jotenkin energiatasoon. Ne vaihtelevat, välillä olen ahkera, välillä laiska. Välillä tarvitse sisäänpäinkäpertymistä, välillä olen oikein sosiaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, muillakin samaa kuin mulla.
Edelliselle softanpätkälle oli aikaa n. 4 viikkoa...3,5 viikkoa tein mitä sattuu (katselin pornoa suurimmaksi osaksi) ja sitten rypistin ja sain homman valmiiksi 3 päivässä (n. 8h työpäiviä).
Mitähän sitä saisikaan aikaiseksi jos vetäisi täysillä koko työpäivän :)
Minunkin energiatasoni vaihtelee viikoittain ja päivittäin. Onneksi olen niin itsenäisessä työtehtävässä, että pystyn sumplimaan töitäni fiiliksen mukaan ja keventämään niitä päiviä kun ei vain lähde. Minut tekee tyytyväisemmäksi työ, jossa saan itse määritellä työtehtävien järjesteyksen ja pystyn vaikuttamaan itse työpäivieni sisältöön. Niinpä olen toimistotöissä, joissa tämä on mahdollista. Niissäkin on tietysti eroja, asiakaspalvelussa en viihtynyt, koska en pystynyt ennakoimaan ja tekemään työtehtäviä omassa tahdissani.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 10:35"]
Kyllä sinäkin pystyisit ns. suorittavaassa työssä. Minä olen ollut ennen hoitoalalla, ja kyllä siellä vaan pystyi joka päivä työnsä hoitamaan. Kun tiesi että ei ole kerta kaikkiaan muuta mahdollisuutta.
Mutta nyt olen it-alalla, ja kyllä minä voin olla jopa viikkojakin tekemättä mitään ja sitten tehdä hommat kun deadline lähestyy, hiton nopeasti. Koen mahdottomaksi tarttua työhön ennen kuin deadlinen aiheuttama paine ylittää ahdistuksen joka aiheutuu työhön tarttumisen tarpeesta. Ja koska taustalla koko ajan tiedän, että olen niin nopea, että saan tehtyä ne hommat kyllä vaikka velttoilen ja vetkuttelenkin suurimman osan projektin ajasta, ei oikeastaan ole kovin suurta motivaatiota tehdä koko aikaa, vaikka sitten joku osa mieltä voikin jäkättää että "kuuluisi".
Joskus aiemmin minäkin ahdistelin ja syyllistyin tästä työtavastani, mutta enää en viitsi. Pärjään erinomaisesti näin, ja työnantaja ja asiakkaat ovat minuun tyytyväisiä. Miksi siis ottaa paineita.
[/quote]
Ei, en tosiaan pysty. Ensimmäiset työpaikkani oli tavan tehdastyötä ja olen melkeinpä täysin varma, että koin siellä ajoittain huomattavasti suurempaa ahdistusta kuin muut. Muistan vieläkin sen kamalan ahdistusmöykyn, olin kuin mustan savupilven sisällä, kipu oli melkein fyysistä vaikkei siihen ollut mitään varsinaista syytä. Enkä ole mikään työnvieroksuja. Joskus lähdin kesken päivän töistä muka migreenissä ja häpesin sitä tietysti ihan hirveästi. Makasin loppupäivän sängyssä toipumassa. Pelkäsin sen takia työelämään siirtymistä tosi paljon. Luojan kiitos pystyn nyt työskentelemään toiminimellä. Ei varmaan mikään työnantaja katselisi tällästä. Ei auttanut "ottaa itseään niskasta" vaikka miten yritin.
ap
Hei!
Mulla on ollut kautta aikojen sama ongelma joka ikisessä työpaikassa (sekä opiskelupaikoissa). Mitä ihmettä tällainen ihminen voi tehdä työkseen? Oon ihan eksyksissä tulevaisuuden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 11:19"]
Hei! Mulla on ollut kautta aikojen sama ongelma joka ikisessä työpaikassa (sekä opiskelupaikoissa). Mitä ihmettä tällainen ihminen voi tehdä työkseen? Oon ihan eksyksissä tulevaisuuden suhteen.
[/quote]
It-ala on hyvä vaihtoehto. Esim. nyt minulla itselläni on projektiluontoinen työ, johon aikaa pari kuukautta tehdä. Ei haittaa mitään vaikken saisi puoleentoista ekaan kuukauteen aikaan mitään, kunhan jaksan vähän käydä palavereissa valehtelemassa että homma edistyy välillä. En ole muuten koskaan myöhästynyt yhdestäkään deadlinestä tästä työtavastani huolimatta. Joskus olen kyllä sitten viimeiset päivät keskikaljan voimalla tehnyt yötkin työtä että saan valmiiksi homman.
Mitä sitten, jos kerran palkka kohdillaan. Mitä väliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 10:54"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 10:35"]
Kyllä sinäkin pystyisit ns. suorittavaassa työssä. Minä olen ollut ennen hoitoalalla, ja kyllä siellä vaan pystyi joka päivä työnsä hoitamaan. Kun tiesi että ei ole kerta kaikkiaan muuta mahdollisuutta.
Mutta nyt olen it-alalla, ja kyllä minä voin olla jopa viikkojakin tekemättä mitään ja sitten tehdä hommat kun deadline lähestyy, hiton nopeasti. Koen mahdottomaksi tarttua työhön ennen kuin deadlinen aiheuttama paine ylittää ahdistuksen joka aiheutuu työhön tarttumisen tarpeesta. Ja koska taustalla koko ajan tiedän, että olen niin nopea, että saan tehtyä ne hommat kyllä vaikka velttoilen ja vetkuttelenkin suurimman osan projektin ajasta, ei oikeastaan ole kovin suurta motivaatiota tehdä koko aikaa, vaikka sitten joku osa mieltä voikin jäkättää että "kuuluisi".
Joskus aiemmin minäkin ahdistelin ja syyllistyin tästä työtavastani, mutta enää en viitsi. Pärjään erinomaisesti näin, ja työnantaja ja asiakkaat ovat minuun tyytyväisiä. Miksi siis ottaa paineita.
[/quote]
Ei, en tosiaan pysty. Ensimmäiset työpaikkani oli tavan tehdastyötä ja olen melkeinpä täysin varma, että koin siellä ajoittain huomattavasti suurempaa ahdistusta kuin muut. Muistan vieläkin sen kamalan ahdistusmöykyn, olin kuin mustan savupilven sisällä, kipu oli melkein fyysistä vaikkei siihen ollut mitään varsinaista syytä. Enkä ole mikään työnvieroksuja. Joskus lähdin kesken päivän töistä muka migreenissä ja häpesin sitä tietysti ihan hirveästi. Makasin loppupäivän sängyssä toipumassa. Pelkäsin sen takia työelämään siirtymistä tosi paljon. Luojan kiitos pystyn nyt työskentelemään toiminimellä. Ei varmaan mikään työnantaja katselisi tällästä. Ei auttanut "ottaa itseään niskasta" vaikka miten yritin.
ap
[/quote]
Ok, sulla sitten tosiaan juttu on vähän totaalisempi... Tuli vaan mieleen kun itse tosiaan it-alalla olen huomannut, että lähes kaikki tääällä toimivat kuten minä eli lykkäävät työhön tarttumista ja tekevät sitten nopeasti deadlinen lähestyessä. Meidänkaltaisilla se yleensä johtuu vaan työn luonteesta, ei sen kummemmasta: työn luonne mahdollistaa velttoilun ja toisaalta työn aloittaminen on usein ahdistavaa koska työt on haastavia ja vaativat luovuutta.
Kyllä sinäkin pystyisit ns. suorittavaassa työssä. Minä olen ollut ennen hoitoalalla, ja kyllä siellä vaan pystyi joka päivä työnsä hoitamaan. Kun tiesi että ei ole kerta kaikkiaan muuta mahdollisuutta.
Mutta nyt olen it-alalla, ja kyllä minä voin olla jopa viikkojakin tekemättä mitään ja sitten tehdä hommat kun deadline lähestyy, hiton nopeasti. Koen mahdottomaksi tarttua työhön ennen kuin deadlinen aiheuttama paine ylittää ahdistuksen joka aiheutuu työhön tarttumisen tarpeesta. Ja koska taustalla koko ajan tiedän, että olen niin nopea, että saan tehtyä ne hommat kyllä vaikka velttoilen ja vetkuttelenkin suurimman osan projektin ajasta, ei oikeastaan ole kovin suurta motivaatiota tehdä koko aikaa, vaikka sitten joku osa mieltä voikin jäkättää että "kuuluisi".
Joskus aiemmin minäkin ahdistelin ja syyllistyin tästä työtavastani, mutta enää en viitsi. Pärjään erinomaisesti näin, ja työnantaja ja asiakkaat ovat minuun tyytyväisiä. Miksi siis ottaa paineita.