Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä eronneelle
09.09.2015 |
Erosin kaksi viikkoa sitten ja tuska ei vain helpota. Olen yrittänyt pitää itseni kiireisenä, nähdä ystäviä ja keskittyä itseeni, mutta mikään ei tunnu auttavan. Onko teillä jotain vinkkejä, joilla voi helpottaa oloa? Tiedän, että aikaa vaatii ja uutta suhdetta en aloita.
Kommentit (10)
Hoida asiat kuntoon itsesi ja hänen kanssa. Se lyhentää suruaikaa oli kyseessä tunne tai järki syy eroon. Jos pakenet ongelmia niin ne jäävät ikuisuudeksi vaivaamaan. t. Kolmesti eronnut vanha akka, yksi jäi vaivaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet nuori ja suht lyhyt suhde niin oot vuodessa jo irti ainakin ellet aiemmin!
[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 22:20"]
Hoida asiat kuntoon itsesi ja hänen kanssa. Se lyhentää suruaikaa oli kyseessä tunne tai järki syy eroon. Jos pakenet ongelmia niin ne jäävät ikuisuudeksi vaivaamaan. t. Kolmesti eronnut vanha akka, yksi jäi vaivaa
[/quote]
Ei niitä niin vaan hoideta, jos mies ei vastaa puhelimeen, ei halua nähdä eikä sanoa mitään. Sehän se pahinta onkin. Sehän olis just keino päästä eteenpäin, jos olisi joku closure? Mut kun kaikkien kanssa niitä en vaan saa.
Ei erosta selviämiseen ole mitään oikotietä onneen. Kukin käsittelee asian tavallaan, mutta ikävä kyllä se kliseisin aika ja oma luonne on kaksi vahvinta tietä tulevaisuuteen. Se kuulostaa niin ärsyttävältä, mutta on myös totta. Tiedän, teki minunkin mieli tintata jokaista nekkuun, kun kuulin tuon, mutta se nyt vain sattuu olemaan karu totuus. Alkoholi siihen ei auta, uusi suhde siihen ei auta, liika tekeminen auttaa aluksi, mutta jossain vaiheessa on pakko hengähtää ja käsitellä asiat. Huonoin tapa on olla käsittelemättä mitään. Käsittelyyn tarvitsee nimenomaan ajatuksia, aikaa ja puhetta.
Olen myös juuri eronnut, kun jätettiin toisen naisen takia. Alussa oli vaikea nukkua öisin, mutta päätin, etten hae mitään unilääkkeitä tai muutakaan, vaan nukun sitten, kun nukuttaa. Söin säännöllisesti, liikuin ja puhuin asiasta kaikille tutuille. Kävin testeissä sukupuolitautien takia. Otin hemmotteluhoitoja, tein pienen matkan. Ja etenkin päätin, etten stalkkaa tai ajattele koko miestä ja petosta. Välillä tuo lipsuu tai joku kertoo heidät nähneensä, mutta en enää anna ylivaltaa ajatuksille. En ole jutellut tuon entisen miehen kanssa, ei ole mitään puhuttavaa tuollaisen jälkeen. Pidän itsestäni huolta ja katselen ympärilleni. Kiinnostavia ihmisiä on vaikka kuinka paljon. En tiedä, alanko enää koskaan suhteeseen kenenkään kanssa, opettelen nyt olemaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 22:23"]
[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 22:20"]
Hoida asiat kuntoon itsesi ja hänen kanssa. Se lyhentää suruaikaa oli kyseessä tunne tai järki syy eroon. Jos pakenet ongelmia niin ne jäävät ikuisuudeksi vaivaamaan. t. Kolmesti eronnut vanha akka, yksi jäi vaivaa
[/quote]
Ei niitä niin vaan hoideta, jos mies ei vastaa puhelimeen, ei halua nähdä eikä sanoa mitään. Sehän se pahinta onkin. Sehän olis just keino päästä eteenpäin, jos olisi joku closure? Mut kun kaikkien kanssa niitä en vaan saa.
[/quote]
Sama juttu täällä. Mies petti ja muutti samalla toisen naisen luo. Ei pysty puhumaan, ei vastaa viesteihin. Ymmärtäisin noin tekevän, jos itse olisin pettänyt tai olisin joku väkivaltainen juoppo.
Mut jätti mies joka teki mulle vaan pahaa. Miksi silti kaipaan häntä? Nyt hänellä uusi nainen ja ilmeisesti uusi uhri kun pari vuotta menee. Eihän mullekaan alussa ollut kuin ihana. Sitten kihlasi ja luuli omistavansa. Teki kaiken pahan, mitä toiselle voi ikinä tehdä, paitsi tappoi. Jätti sentään mut henkiin. Siitä saan kai olla kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syö hyvin, liiku ja nuku. Kyllä se siitä sitten ajallaan. Kun helpottaa vähän, ala miettiä, mistä itse pidät ja tee niitä asioita.
Jos ei onnistu puhuminen, kokeile kirjoittamista vaikka sähköpostilla. Jotain vastauksia itse sain, vaikka paljon yritystä se vaati. Useamman kuukauden olen jo itkenyt mutta suhdekin kesti yli 20 vuotta eikä se ainakaan minun puoleltani rakkauden puutteeseen loppunut ja toiseltakin osapuolelta lähinnä järkisyistä lähtöisin oleviin tunteiden hiipumisiin. Itse en ole yleensä mikään pillittäjätyyppi mutta nyt olen itkenyt niin paljon kuin itkettää (eli joka päivä). Toivon siten, että tulisi mahdollisimman vähän fyysisiä oireita ja ahdistusta. Ystäviä ei juuri ole eikä työttömällä työkavereitakaan, joten yksin olen saanut itseäni hoitaa. Loppua tälle ei ole vielä näköpiirissäkään ja ajatus uusista suhteista tuntuu vain oudolta enkä osaa päättää, olisiko parempi olla suosiolla vain yksin. Tosin jos uutta edes ajattelee, pitäisi aika nopeasti uskaltaa edes tutustua uusiin miehiin ennen kuin luopuu koko ajatuksesta.
No mut jätettiin vuosi sitten 25 vuoden suhteesta lasteni isään. Ei oo helppoa todellakaan, kun kaikki parhaat vuodet meni sitten hukkaan. Omat vanhemmat yhä yhdessä, mies jätti - oli rikkinäisestä perheestä, jossa kaikki petti kaikkia. Shit!!