Kuinka paljon ajattelette puolituttujanne?

Pohdin itse usein, että olenko jotenkin "liian" empaattinen, sillä ajattelen lämmöllä useita esim. ala- ja yläasteen luokkalaisia ja mietin, mitä heille kuuluu. Lähtökohtaisesti toivon aina, että kaikki tuntemani ihmiset, siis ihan kaikki, voivat hyvin, ja olen aina kiinnostunut esim. ystävieni ystävien elämästä ja kuulumisista, sillä he ovat ystävilleni tärkeitä. Jos ystäväni kertoo vaikka, että hänen ystävänsä on koronassa, kysyn seuraavalla tapaamiskerralla ystävältäni, että paraniko hänen ystävänsä odotetusti. Kiinnostaako teitä muita tälläiset "vanhat tutut" tai "tuttujen tutut" vai olenko minä outo? Saatan myös spontaanisti muistaa jonkun ihmisen menneestä elämästä, vaikka jonkun jonka kanssa olen pelannut jalkapalloa, ja mietin, että mitenhän hän voi.

Jos sattumalta tapaan jonkun vanhan tutun menneisyydestä, saatan innolla mennä vaihtamaan kuulumisia, ja saan osakseni välttelevää ja nuivaa käytöstä, aivan kuin nämä ihmiset eivät muistaisi yhdessä viettämiämme aikoja, vaan ovat vaivautuneita siitä, että menen juttelemaan.

Olenko outo?