Osaatko keskustella kiihtymättä, jos

En. Saan raivokohtauksen ja aloitan verbaalisen hyökkäyksen kaveria kohtaan.

No olisipa omituinen aihe keskusteltavaksi. Enpä usko, että kiinnostaisi jäädä kuuntelemaan. :D

Vierailija kirjoitti:

En. Saan raivokohtauksen ja aloitan verbaalisen hyökkäyksen kaveria kohtaan.

Oikeesti?

Kyllä, jos toisella on oikeita argumentteja ja osaa itse keskustella. Mulla menee kuppi nurin kun joku alkaa inttää siinä vaiheessa kun asialliset argumentit loppuu.

Esim olisitte pitkää viikonloppua viettämässä mökillä ja hän alkaisi avautua edellisten päivien osalta mitä kaikkea olet tehnyt väärin.

Osaisitko ottaa lammasmaisesti palautteen vastaan?

Jäisitkö jatkamaan yhteistä mökkiretkeä?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, jos toisella on oikeita argumentteja ja osaa itse keskustella. Mulla menee kuppi nurin kun joku alkaa inttää siinä vaiheessa kun asialliset argumentit loppuu.

Voi olla, että osa on tottakin, tunnen kyllä itsekin virheeni.

Toki, noissa tilanteissa oli vikaa myös hänessä.

Riippuu paljon mitä sanottavaa hällä on ja miten ne ilmaisee. Nykyään kyllä kiihdyn tosi harvoin, niin en usko. Oon oppinu neutraalisti kuunteleen, olen ottamatta itteeni asioita ja tuollaista vois pitää mielenkiintosena tapahtumana mitä olis kiva päästä seuraan

Pyydän kirjallisena, että voin ensin rauhassa perehtyä aiheeseen. Parin päivän kuluttua voidaan keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Pyydän kirjallisena, että voin ensin rauhassa perehtyä aiheeseen. Parin päivän kuluttua voidaan keskustella.

Pari päivää olisikin olluthyvä odotella tai edes pari tuntia, että olisi hänellä oma kiukku tasoittunut ennen ”puhdistavaa keskustelua”.

Menisin lukkoon, syke nousisi maksimiin. Olisin niin hermona, että vaihtoehtona olisi joko poistua paikalta tai aloittaa fyysinen tappelu. Puhua en pystyisi.

En. Mikäs täydellisyys itse kuvittelee olevansa?

Vierailija kirjoitti:

Esim olisitte pitkää viikonloppua viettämässä mökillä ja hän alkaisi avautua edellisten päivien osalta mitä kaikkea olet tehnyt väärin.

Osaisitko ottaa lammasmaisesti palautteen vastaan?

Jäisitkö jatkamaan yhteistä mökkiretkeä?

Tuskinpa olisin tehnyt. Kyseessä olisi hänen asenneongelmansa. Jos en olisi tehnyt jotain, kuten fröökynä haikailee, syynä olisivat ongelmani, ei mikään selllainen, jossa YSTÄVÄLLÄ olisi jakoa valittaa.

Osaan.

Kuuntelisin ihan rauhallisesti, pyytäisin täsmennyksiä ja esimerkkejä. Ei suuttuisi, en sanoisi vastaan. Kysyisin, miten hän ajatteli, että jatkamme tästä, keräisin tavarani ja lähtisin. Vuokramökki, eiköhän se kaveri keksi kyydin kotiinsa.

Olen aika cool. Keskustelen tilanteessa luultavasti ihan asiallisesti mutta aiheesta riippuen meidän tuttavuus ehkä jäisi tämän jälkeen tauolle.

Kuuntelisin rauhassa, sitten vetäisin todennäköisesti lättyyn. Ei sen takia että olisi väärässä vaan kuinka esittää asiansa.

Valtava syyllisyyden tunne valtaisi minut ja menisin täysin lukkoon. Luultavasti pyytäisin anteeksi ja ystävyytemme viilenisi sen jälkeen.

Olisin viilipytty. Analysoisin. Pyytäisin kunnon argumentit. Jos toinen olisi keskustelutaitoinen, kommentoisin mahdollisia väärinkäsityksiä. Pyytäisin anteeksi huonoa käytöstäni. 

Jos kyseessä olisi "nyt saat vuoskymmenen p*skat niskaasi" -puhuttelu ilman mahdollisuutta keskusteluun, kuuntelisin aikani, pyytäisin anteeksi sitä missä oon tehnyt väärin. Sitten ottaisin etäisyyttä koko ihmiseen. Jos ei ole parempia ihmissuhdetaitoja kuin läväyttää kaikki silmille paineella, harkitsisin, kuinka läheisissä väleissä olisin jatkossa. Voihan sitä tulla räjähdettyä ihan ymmärrettävistä syistä, joten kannattaa jotenkin selvittää, mistä puhaltaa, jos on pitkäaikainen tuttu.

Kiitos teille kaikille vastanneille. Tuntuu hyvältä lukea vastauksenne.

Sävy oli syyttelevä, ja viat olivat yksipuolisesti minussa, anteeksipyytely ei auttanut eikä mitään vastaantulemista tullut, edes tyyliin että kaikissa meissähän on toki oma vikamme.

Täytyy nyt varmaan jaksaa loppuun, sen jälkeen ystävyys jää tauolle.

Kiitos vielä.