Lue keskustelun säännöt.
Masennus ja parisuhde
25.03.2022 |
Olisiko kellään antaa vertaistukea tai omia kokemuksia puolison masennuksesta? Alkaa olemaan aika toivoton olo..
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itse harkitsen vakavasti eroa miehen masennuksen takia. Olen varma ja hän itsekin tietää olevansa masentunut, mutta ei suostu hakeutumaan hoitoon. Meillä on käytännössä seksielämä täysin loppunut, eikä yhteiselo ole muutenkaan mukavaa enää. Mies ei jaksa välittää niin turhista asioista kuin siivoaminen, ruoanlaitto, muut kotityöt, hygienia... Lähinnä pelaa videopelejä 24/7. Sanoo ettei muuta jaksa, ei halua jutella, suuttuu jos yritän ehdottaakaan mitään. Taantunut ihan jonnekin murrosikäisen tasolle. MITEN tuollaista voisi puolisona jaksaa?!
..rakastamalla myötä- ja vastoinkäymisissä? Jos itse sairastuisit ja toinen kysyisi noin niin miten itse ajattelisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HSEn adonis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itse harkitsen vakavasti eroa miehen masennuksen takia. Olen varma ja hän itsekin tietää olevansa masentunut, mutta ei suostu hakeutumaan hoitoon. Meillä on käytännössä seksielämä täysin loppunut, eikä yhteiselo ole muutenkaan mukavaa enää. Mies ei jaksa välittää niin turhista asioista kuin siivoaminen, ruoanlaitto, muut kotityöt, hygienia... Lähinnä pelaa videopelejä 24/7. Sanoo ettei muuta jaksa, ei halua jutella, suuttuu jos yritän ehdottaakaan mitään. Taantunut ihan jonnekin murrosikäisen tasolle. MITEN tuollaista voisi puolisona jaksaa?!
..rakastamalla myötä- ja vastoinkäymisissä? Jos itse sairastuisit ja toinen kysyisi noin niin miten itse ajattelisit?
Masennus jatkunut yli puolet koko suhteemme kestosta, eikä parannusta näy, kun ei prkl suostu mihinkään hoitoon! Kuinka pitkään niitä vastoinkäymisiä pitäisi jaksaa? Ihan uskomattoman kuluttavaa. Muihin sairauksiin sentään haetaan hoitoa, mutta mielenterveyden ongelmiin ei. Laittaisi edes yhteydenottopyynnön terveyskeskukseen, mutta ei. Kun mikään ei kelpaa!
Kuinka nopeasti voi odottaa terapiasta olevan apua?
Mulle tuli ap:lle mieleen vain sanoa, että älä unohda itseäsi. Voit olla itsekäs, tavata ystäviäsi, nauttia, harrastaa ja matkustaa elämässäsi. Sympaattisuus ei tässä yhteydessä auta, eli älä hyppää perässä. Kyllä puolisosikin haluaa sinun voivan hyvin, vaikkei itse tällä hetkellä voikaan. Siitä huolimatta, jos suhteessanne on edelleen empatiaa ja läheisyyttä, eikä päihteet ole etusijalla puolisolla ennen sinua niin ajan kanssa masennus väistyy, kun hän vain hakee siihen apua.
Muista nauraa, pidä huolta itsestäsi ja nauti elämästäsi.
Sinällään...suurinosa meistä jossain vaiheessa elämää kärsii jonkinasteisesta masennuksesta, joten automaattisesti eron ehdottaminen on aika kylmää. Silti, älä jää ainoaksi tueksi puolisollesi. Olet liian subjektiivinen auttaaksesi häntä avoimesti käsittelemään masennukseen johtanutta kokemusta. Aina syy ei ole automaattisesti kumppanissa. Keskustelkaa ja olkaa avoimia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itse harkitsen vakavasti eroa miehen masennuksen takia. Olen varma ja hän itsekin tietää olevansa masentunut, mutta ei suostu hakeutumaan hoitoon. Meillä on käytännössä seksielämä täysin loppunut, eikä yhteiselo ole muutenkaan mukavaa enää. Mies ei jaksa välittää niin turhista asioista kuin siivoaminen, ruoanlaitto, muut kotityöt, hygienia... Lähinnä pelaa videopelejä 24/7. Sanoo ettei muuta jaksa, ei halua jutella, suuttuu jos yritän ehdottaakaan mitään. Taantunut ihan jonnekin murrosikäisen tasolle. MITEN tuollaista voisi puolisona jaksaa?!
Kuulostaa tosi raskaalta tilanteelta. Tuossahan tuntee helposti itsensä toiseksi naiseksi, kun miestä kiinnostaa vain pelaaminen. Pahimmassa tapauksessa alat itsekin masentua pikkuhiljaa. Tietääkö kukaan miehen ystävä tai lapsuuden perheenjäsen miten vakava tilanne on? Ajattele, miltä miehen elämä näyttäisi jos hän asuisi yksinään eikä huolehtisi mistään, siinä tapauksessa hänestä huolestuttaisiin varmasti heti. Jos teillä on lapsia tai varsinkin jos itse haaveilet lapsista, kannattaa nostaa kytkin pian. Antaisin miehelle viimeisen mahdollisuuden hankkia apua itselleen. Voithan tarjoutua tulemaan miehesi tueksi lääkärille, kerro rehellisesti miltä tuo tilanne sinusta tuntuu. Sinun pitää kuitenkin huolehtia myös itsestäsi, kävi miten kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli ap:lle mieleen vain sanoa, että älä unohda itseäsi. Voit olla itsekäs, tavata ystäviäsi, nauttia, harrastaa ja matkustaa elämässäsi. Sympaattisuus ei tässä yhteydessä auta, eli älä hyppää perässä. Kyllä puolisosikin haluaa sinun voivan hyvin, vaikkei itse tällä hetkellä voikaan. Siitä huolimatta, jos suhteessanne on edelleen empatiaa ja läheisyyttä, eikä päihteet ole etusijalla puolisolla ennen sinua niin ajan kanssa masennus väistyy, kun hän vain hakee siihen apua.
Muista nauraa, pidä huolta itsestäsi ja nauti elämästäsi.
Sinällään...suurinosa meistä jossain vaiheessa elämää kärsii jonkinasteisesta masennuksesta, joten automaattisesti eron ehdottaminen on aika kylmää. Silti, älä jää ainoaksi tueksi puolisollesi. Olet liian subjektiivinen auttaaksesi häntä avoimesti käsittelemään masennukseen johtanutta kokemusta. Aina syy ei ole automaattisesti kumppanissa. Keskustelkaa ja olkaa avoimia.
Kiitos viestistäsi! Olen koittanut tehdä asioita jotka tuottavat minulle iloa mutta jatkuvasti ajatukset karkaavat kotona vallitsevaan ilmapiiriin. Kaipaan kovasti sitä ihmistä joka puolisoni oli ennen sairastumistaan, nyt hän on kuin varjo entisestä. Kovasti koitan pitää toivoa yllä että parantuminen on mahdollista.
-Ap
Miksi te pilaatte oman elämänne jatkuvasti masentuneen kanssa, joka ei halua itse mennä terapiaan ja hoitoon? Vuosikausia roikutte mahdottomassa kun maailmassa on vastakappaleita joiden kanssa nauttia elämästä. Te itsekin masennutte samalla ja uhraatte elämänne.
Ellei toinen halua muuttaa tilannetta niin älkää jääkö siihen! Te ette ole toisen ihmisen hoitaja tai terapeutti eikä teidän pidä uhrata omaa elämäänne vaan elää täyttä elämää. Ei teitä kukaan arvostele, jos irrottaudutte raskaasta ja mahdottomasta suhteesta. Nämä koko elämänsä masentuneet vain pahenee ajan myötä. Teistä tulee vanhoja ja joku päivä tajuatte, että elämä meni hukkaan ja mistä hyvästä.... ihan turhasta. Erotkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni masentunut joutuu ottamaan itseään niskasta kiinni kun se asioiden mahdollistaja väsyy ja lähtee. Tulee äkkiä kykyä hoitaa omat asiansa kuntoon. Turha paapoa lopun ikää.
Vierailija kirjoitti:
Moni masentunut joutuu ottamaan itseään niskasta kiinni kun se asioiden mahdollistaja väsyy ja lähtee. Tulee äkkiä kykyä hoitaa omat asiansa kuntoon. Turha paapoa lopun ikää.
Ei masentunut parane itseä niskasta kiinni ottamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli ap:lle mieleen vain sanoa, että älä unohda itseäsi. Voit olla itsekäs, tavata ystäviäsi, nauttia, harrastaa ja matkustaa elämässäsi. Sympaattisuus ei tässä yhteydessä auta, eli älä hyppää perässä. Kyllä puolisosikin haluaa sinun voivan hyvin, vaikkei itse tällä hetkellä voikaan. Siitä huolimatta, jos suhteessanne on edelleen empatiaa ja läheisyyttä, eikä päihteet ole etusijalla puolisolla ennen sinua niin ajan kanssa masennus väistyy, kun hän vain hakee siihen apua.
Muista nauraa, pidä huolta itsestäsi ja nauti elämästäsi.
Sinällään...suurinosa meistä jossain vaiheessa elämää kärsii jonkinasteisesta masennuksesta, joten automaattisesti eron ehdottaminen on aika kylmää. Silti, älä jää ainoaksi tueksi puolisollesi. Olet liian subjektiivinen auttaaksesi häntä avoimesti käsittelemään masennukseen johtanutta kokemusta. Aina syy ei ole automaattisesti kumppanissa. Keskustelkaa ja olkaa avoimia.
Kiitos viestistäsi! Olen koittanut tehdä asioita jotka tuottavat minulle iloa mutta jatkuvasti ajatukset karkaavat kotona vallitsevaan ilmapiiriin. Kaipaan kovasti sitä ihmistä joka puolisoni oli ennen sairastumistaan, nyt hän on kuin varjo entisestä. Kovasti koitan pitää toivoa yllä että parantuminen on mahdollista.
-Ap
Itse olen masentuneen ihmisen kanssa ja masennus voi näköjään tulla minkä ikäisenä tahansa, eli mieheni on 50 v ja olemme olleet 30 vuotta yhdessä.
Mieheni onnistui peittelemään masennuksen todella pitkään, sitten se vyöryi lopulta niin pahasti päälle, että mieheni hakeutui lääkäriin kyllä sitten heti. Harmittaa, että mieheni vastusti lääkityksen aloitusta viikkotolkulla ja vihdoinkin kun aloitti niin muutamassa viikossa pahimmat ahdistukset + ruumiilliset oireet + aivosumu yms helpotti. Pystyy rahoittumaan. Kaukana ollaan kuitenkin siitä mitä meillä oli, mieheni on kotona, mutta ei läsnä. Masennus jo vei seksihalut, eikä lääkitys siihen ole auttanut. Meillä oli loistava seksielämä 30 vuotta. Itse olen henkisesti aika romuna, kesä on ollut todella yksinäinen + surullinen. Mieheni masennukselle ei ole selkeää syytä, eli voi olla myös kyllästynyt suhteeseemme jne. Olen kyllä päättänyt seistä mieheni rinnalla ainakin jonkin aikaa, mutta en tiedä olenko valmis elämään näin loppuelämääni. Toinen on sanonut, että ei tunne mitään, ei tiedä ollaanko yhdessä loppuelämää jne. Mikään ei tunnu miltään, duuni on ainoa missä on järkeä jne. Perui siis kesälomansa ja teki duunia ja siinä meni kaikki perheen yhteiset lomasuunnitelmat. Minä surin ja itkin kotona yksin niin parisuhdetta kuin menetettyjä kesälomasuunnitelmia (olisi tarvittu autoa + ajokorttia).
Ei nämä helppoja asioita ole ja jättää kyllä jäljet myös masentuneen puolisoon.
Vierailija kirjoitti:
Aina ehdotellaan ensimmäisenä eroa..
..ja seuraavassa lauseessa ihmetellään miksi miehet karsastavat nykyään lisääntymistä. Tiedostamme kuinka hataria nykyiset parisuhteet ovat ja toisaalta kuinka heikoilla olemme eron tapahtuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että masennuksesta selviää. Joo kyllä varmaan mutta entäs ne aidosti synkästi ja syvästi masentuneet.
Hmm eipä kuule auta seurustelut sun muut siinä.
Olen nähnyt vierestä erään joka on lapsesta saakka ollut masentunut jo nyt yli 20vuotta.
Arvatkaapa auttaako siinä mikään tuki? Jos auttaisi se olisi varmasti jo tepsinyt.
Ero on todellakin ainoa vaihtoehto näissä suhteissa. Jos on paha ja vaikea masennus pää kuntoon ennen parisuhdetta tämä on fakta.
Tiesittekö. Että on myös olemassa ihmisiä mitkä ilkeilevät toisille myös kumppaneilla nimenomaan (kun olen niin masentunut ja vaikka pälä pälä pälä mitä) varjolla.?.
Ja he jotka eivät suostu apua ottamaan vastaan jos puoliso ehdottaa sellaista. niin tosiasia on se että te ette ansaitse sellaista ihmistä joka välittää teistä ja tekee kaikkensa teidän eteenne, ja te annatte vain pidät minua hulluna? kommentin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki mt-ongelmat on red flag. Ei koskaan enää.
Onhan kilpirauhasarvot tsekattu ? Yleensä sähköhoito auttaa ja ylläpitoect on myös olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Muuten sairastut itsekin.
Masennus ei tartu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ehdotellaan ensimmäisenä eroa..
..ja seuraavassa lauseessa ihmetellään miksi miehet karsastavat nykyään lisääntymistä. Tiedostamme kuinka hataria nykyiset parisuhteet ovat ja toisaalta kuinka heikoilla olemme eron tapahtuessa.
Sinällään tervettä ettei muutenkaan pariuduta pelkästään pariutumisen ilosta. Tallinnan the Score baarista irtoaa seuraa. BetterHelp tukee henkisesti. Mihin sitä omaa naista?
Masennus nimenomaan tarttuu. Masentuneiden läheisistä 25% sairastuu itse myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Muuten sairastut itsekin.
Masennus ei tartu.
Kyllä itse harkitsen vakavasti eroa miehen masennuksen takia. Olen varma ja hän itsekin tietää olevansa masentunut, mutta ei suostu hakeutumaan hoitoon. Meillä on käytännössä seksielämä täysin loppunut, eikä yhteiselo ole muutenkaan mukavaa enää. Mies ei jaksa välittää niin turhista asioista kuin siivoaminen, ruoanlaitto, muut kotityöt, hygienia... Lähinnä pelaa videopelejä 24/7. Sanoo ettei muuta jaksa, ei halua jutella, suuttuu jos yritän ehdottaakaan mitään. Taantunut ihan jonnekin murrosikäisen tasolle. MITEN tuollaista voisi puolisona jaksaa?!