Te joilla ei niin hyvännäköinen mies/nainen..

Itse en koskaan ole seurustellut nätin naaman tai piukean perseen kanssa, vaan ihmisen.

Kuvittelet itsestäsi liikoja. Kannattaa pysytellä sinkkuna

Ehkä et oikeasti tykkää kys miehestä, jos ulkonäkö haittaa. Itse olen rakastunut "rumiinkin" ihmisiin, ja mun silmissä ovat olleen älyttömän hyvännäköisiä, koska oon ollut niin hullaantunut.

Mieheni ei ole hyvännäköinen, en tosin ole itsekään. En aluksi pitänyt mieheni ulkonäöstä ja kesti pidempään "sopeutua" siihen. Nykyisin se häiritsee enää satunnaisesti silloin kun meillä ei mene niin hyvin. Sitten taas kun menee hyvin, en edes kiinnitä koko asiaan huomiota. Hänen ulkonäössään on myös paljon asioita, joista aina pidän. Ulkonäkö rapistuu eikä sillä muutenkaan arjessa tee mitään. 

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 14:38"]Ehkä et oikeasti tykkää kys miehestä, jos ulkonäkö haittaa. Itse olen rakastunut "rumiinkin" ihmisiin, ja mun silmissä ovat olleen älyttömän hyvännäköisiä, koska oon ollut niin hullaantunut.
[/quote]
Sitä olen itsekin miettinyt. Esim exäni ei ollut komea, ja sitäpaitsi vähän pyöreä. Hänestä kuitenkin ajattelin että on maailman ihanin ja komein tyyppi! Ehkä nyt ei vaan natsaa...

-Ap

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 14:42"]Mieheni ei ole hyvännäköinen, en tosin ole itsekään. En aluksi pitänyt mieheni ulkonäöstä ja kesti pidempään "sopeutua" siihen. Nykyisin se häiritsee enää satunnaisesti silloin kun meillä ei mene niin hyvin. Sitten taas kun menee hyvin, en edes kiinnitä koko asiaan huomiota. Hänen ulkonäössään on myös paljon asioita, joista aina pidän. Ulkonäkö rapistuu eikä sillä muutenkaan arjessa tee mitään. 
[/quote]
Tässä olen juuri itse miettinyt että "sopeutuuko" siihen ulkonäköön!? Välillä mies on mielestäni ihan komea, välillä taas ajattelen että mitä ihmettä tuon naamassa viehättää :( -ap

Mieheni on ylipainoinen ja pukeutuminen vähän junttia vapaa-ajalla. Yleensä ei "haittaa" toisin sanoen en kiinnitä asiaan huomiota tai välitä, mutta joskus reissussa huomannut, että toivoisin että hän vähän paremmin mätsäisi mun kanssa, pukeutuisi edes vähän paremmin, kun itse kuitenkin tykkään laittautua ja näyttää hyvältä.

Riippuu ehkä miltä itse näytät..?

No ei ole kukaan koskaan kommentoinut enkä minäkään. Toisaalta, tyyppi on niin karsimaattinen, että kaikki hinkuvat hänen 'taikapiiriinsä'. 

Ennen valitsin ulkonäön perustella seurustelukumppanin ja useimmiten huono paketti. Nykyinen mieheni on tavallisen näköinen ja vähän vatsaakin löytyy, mutta maailman ihanin ihminen. Ei häiritse ulkonäkö kyllä yhtään. Alussa ystäväni ovat kysyneet, että mitä näen miehessä.. Se loukkasi kyllä minua.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 14:26"]

Miksi olette valinneet ei niin hyvännäköisen? Saatteko usein kuulla siitä että kumppani on rumempi? Mitä ajatuksia se teillä herättää kun kumppani ei olekkaan komea? Itse deittailen tällaista.. Ulkonäkö häiritsee vähän, mutta tiedän että loppupeleissä sillä ei pitäisi olla merkitystä.. Mutta onko sillä sittenkin?

[/quote]

Ihastuin luonteeseen, tapasimme työkaverina. Ulkonäkö oli yksi ja sama kun totesi että sovimme henkisesti käsittämättömän hyvin yhteen, että tuntuu että olisi sielunkumppaninsa löytänyt. Ja kun tuollainen tunne syntyi, alkoi miehen ulkonäkökin näyttää minun silmääni todella rakastettavalta ja viehättävältä, vaikka tiedän että muun maailman silmissä hän on ruma: lyhyt, kaljuuntuva, silmälasipäinen, nörttimäinen, ruipelo...

Ja en todellakaan tunne niin epäkohteliaita ihmisiä että kukaan olisi koskaan kommentoinut mieheni ulkonäöstä päin naamaa.

Jokainen ravihevonen tarvitsee aasin rinnalleen, fact of life

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 14:38"]

Ehkä et oikeasti tykkää kys miehestä, jos ulkonäkö haittaa. Itse olen rakastunut "rumiinkin" ihmisiin, ja mun silmissä ovat olleen älyttömän hyvännäköisiä, koska oon ollut niin hullaantunut.

[/quote]

Vaikka rakastuin kovasti heti mieheeni, en minä silti sokea ollut. Tiedän kyllä miltä komea mies näyttää ja miestäni katsomalla pystyin ihan järjellä päättelemään, ettei hän ollut hyvännäköinen. Ei rakkaus minulla sentään tervettä järkeä ja aisteja sumenna. Olisi toisaalta aika hirveää sekin kun muutaman vuoden yhdessä olon jälkeen sitä laskeutuisi ensihuumasta ja tajuaisi, ettei se oma puoliso nyt niin komea ollutkaan. 

Sen sijaan ensihuumassa kiinnitin sellaisiin pieniin yksityiskohtiin huomiota, joista pidin kovasti ja joita en muilla miehillä edes huomioi. Miehelläni on kivat poskipää, ihana nauru, kauniit ranteet ja sormet, kauniin muotoiset reidet jne. Rakkaus on virheiden hyväksymistä toisissa. Siksi minusta ei tarvitse omaa puolisoaan pitää kauniinä päältä päin kunhan hänet näkee sisältä kauniina ja kunnioittamisen arvoisena. T. 5

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 15:08"]

Jokainen ravihevonen tarvitsee aasin rinnalleen, fact of life

[/quote]Mutta eikö riitä, että toinen on sisäisesti aasi.

Ei se ulkonäkö, siihen tottuu, mutta alapään heikko toiminta (ehkä kytköksissä lihavuuteen) todellakin haittaa. Siihen ei totu.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 15:05"]Ennen valitsin ulkonäön perustella seurustelukumppanin ja useimmiten huono paketti. Nykyinen mieheni on tavallisen näköinen ja vähän vatsaakin löytyy, mutta maailman ihanin ihminen. Ei häiritse ulkonäkö kyllä yhtään. Alussa ystäväni ovat kysyneet, että mitä näen miehessä.. Se loukkasi kyllä minua.
[/quote]
Minulla ystävät ovat myös ihmettelleet että mitä ihmettä näen tuossa miehessä, ja että hän ei ulkonäöltä ole ollenkaan mun tyyppiä.. Tämä on ehkä saanut minut ajattelemaan asiaa syvemmin. Mies on luonteeltaan todella ihana. Ehkä aika näyttää miten tunteet tästä kehittyy. -Ap

Miksi yrität väkisin olla miehen kanssa, johon et edes tunne vetoa? Olet kuunnellut liikaa lassukoita. Kumppanin valinnassa pitääkin olla valikoiva! Jos ei innostu toisesta niin turha kai siihen on mitään suhdetta alkaa työllä ja vaivalla rakentamaan, ei siitä pidemmän päälle mitään tule kuitenkaan.

Itse pidän miestäni ultimaattisen hyvännäköisenä. Naamasta niin komea ja ihanat silmät...<3 Sovimme treffit netin kautta. Kuvassa miehen silmät näytti aika normeilta...mutta kun tapasimme kasvotusten niin en voinut olla tujottamatta hänen silmiään. Silmät ovat jotenkin ihanan mystiset ja sellaiset suuret. En ollut ikinä nähnyt kenelläkään miehellä sellaisia silmiä.

Kun miettii yleistä miesihannetta niin oma mieheni ei kuulu komeimpien joukkoon kokonaisuutena. Kasvot, keho, pituus ja yleinen maskuliinisuus ei täytä sitä yleistä miesihannetta, mutta minulle hän on kaikkea 100%. Ei ole tullut ketään ikinä vastaan joka olisi sykähdyttänyt yhtä paljon kuin mieheni!

Hän on tyyliltään ja olemukseltaan sellainen nörtti. Silonaamainen silmälasipäinen nörtti jolla säihkyvän valkoiset ja tasaiset hampaat. Rakastan hänen viisauttaan koska edellinen kumppani oli täysi saapas... ja tyhmyyden lisäksi huonohampainen, aknenaamainen ja täysin tyylitajuton! Karmeaa.
Nykyinen ihana mieheni on myös rakastavaisin kumppani koskaan. Ulkonäöllisesti sovimme todella hyvin yhteen ainakin muiden mielestä ja huumorintaju on aivan samaa luokkaa. Mies itse tosin ajattelee että ulkonäöllisesti olen paljon korkeampaa tasoa kuin hän ja minä ajattelen hänestä niin.

Se edellinen saapaskumppani oli ulkonäöltään oikeasti aika rumahko... ja monet ystäväni kauhistelivat kuinka voin olla hänen kanssaan. Rakastuin häneen ja en nähnyt ulkonäössä vikaa. Se älytön tyhmyys valkeni mulle jossakin vaiheessa mutta en antanut sen vaivata paljoa...oli vaan niin hankala jutella joistakin asioista kun hän ei tajunnut mistään mitään. Mies jäi kiinni pettämisestä ja erosin hänestä. Eron jälkeen pohdiskelin että miksi olin niin epäviehättävän ihmisen kanssa...mutta jos ihan tosissaan rakastaa niin ei ulkonäkö ole tärkeää! Ei hänen ulkonäkönsä mihinkään vaikuttanut. Ainoastaan huonot ja rumat hampaat joskus etoivat mutta ei sen enempää.

Olen melko nätti nainen, ja eksäni on hiukan ruma mies. Miehen ulkonäöllä ei ole minulle niin väliä, kunhan ei epämiellyttävän näköinen ole. Hänellä on kuitenkin lempeät kauniit silmät ja jotain söpöyttä. En koe seksuaalista vetoa miehiin, joten sillä ei oikeastaan ole väliä. Välitin ja pidin hänestä kyllä paljon, mutta aseksuaalisesti. Muuten olen enemmän naisiin päin. En kuitenkaan lesboksi itseäni luokittelisi.

Valitsin hänet, koska tulimme hyvin juttuun, ja minun oli hyvä olla hänen kanssaan. Hän on hyvää keskusteluseuraa, on kiltti ja lempeä, fiksu ja ahkera. Hänen seurassaan tunsin, kuin olisin tullut kotiin.

Kukaan tutuista ei koskaan sanonut, että ihmettelee suhdettamme, mutta sen huomasi katseista. Varmaan he ajattelivat, että on jokin muu syy, miksi seurustelin hänen kanssaan. Asia häiritsi minua hyvin paljon, enkä sen takia mielellään viettänyt aikaa ystävien ja hänen kanssaan samaan aikaan. En halunnut, että hän huomaisi sen. Luultavasti hän sen tiesi. Muutenkin se olisi täysin päätöntä, koska oikeasti eksäni oli minua "korkealuokkaisempi". Hän oli fiksumpi ja sivistyneempi. Ihmiset vain arvostavat kauneutta hyvin paljon...

Lopulta tiemme erkanivat muista syistä, mutta ei suhteestamme muutenkaan olisi tullut mitään. Aion tästä lähin seurustella vain naisten kanssa. Ei ole oikein olla suhteessa, jossa ei ole täysillä mukana. En vain silloin vielä kunnolla ymmärtänyt seksuaalisuuttani. En myöskään halua kuunnella juoppojen ikäviä kommentteja. Haluan avoimen ja intohimoisen suhteen.

No enpä ole itsekään mikään kylän korein kanttura... Miehellä on monia piirteitä, joista pidän (pituus, kauniit hampaat yms), mutta ensinäkemällä ajattelin hänen olevan jotain muuta kuin edes OK ulkonäöltään. Nyt kolmen vuoden jälkeen kun suurin ihastusvaihekin on lähtenyt, en välitä tästä ollenkaan. Ei sillä ole oikeasti mitään väliä - hän on se mun oma prinssi :)