Minulla ei ollut lapsena harrastuksia

Minulla oli. 10-12-vuotiaana sain buumin, harrastin kaikkea mahdollista, soitin viulua, kävin ratsastustunneilla, tanssissa, takewondossa, lapsikuorossa ja taitoluistelussa. Yhtenä päivänä oli kahdet harkat peräkkäin ja olin onnellinen. Vanhempani kauhistelivat että miten jaksan. Yläasteelle siirryttyä ei kiinnostanut enää oikeastaan muu kuin hevoset ja loput jäi

Ei mullakaan ollut. Olisin kyllä ihan hirveästi halunnut ratsastaa tai harrastaa taitoluistelua.
No olivat liian kalliita harrastuksia joten ennpäässyt kumpaankaan. Pyörin kyllä lähitalilla ja talvisin luistelin paljon, mutta eihän se ollut yhtään sama asia.

Äitini muisti kyllä kaikille sanoa, että meidän lapset ne ei kaipaa maksullisia harrastuksia kunnosta niihin oma aloitteesta ja keksivät tekemisensä itse.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 11:39"]Ei mullakaan ollut. Olisin kyllä ihan hirveästi halunnut ratsastaa tai harrastaa taitoluistelua.
No olivat liian kalliita harrastuksia joten ennpäässyt kumpaankaan. Pyörin kyllä lähitalilla ja talvisin luistelin paljon, mutta eihän se ollut yhtään sama asia.

Äitini muisti kyllä kaikille sanoa, että meidän lapset ne ei kaipaa maksullisia harrastuksia kunnosta niihin oma aloitteesta ja keksivät tekemisensä itse.
[/quote]

Huh minkä korjauksen puhelin tehnyt. Lopun siis pitäisi olla että kun ovat niin oma aloitteisia että keksivät tekemisensä itse.

Ei minullakaan ollut. Haaveilin jostain tanssista, mutta olin liian ujo menemään yksin. 

Minäkin olisin halunnut harrastaa taitoluistelua, pianonsoittoa ja ratsastusta, mutta äiti ei antanut rahaa mihinkään harrastuksiin. En päässyt edes leffaan tai uimaan kaverien kanssa ja olen edelleen katkera 30 vuoden jälkeen. Siksi kai olen vakavasti masentunutkin ja nyt työkyvytön. 

Onneksi olette nyt aikuisia ja voitte harrastaa mitä haluatte. Niin mäkin teen :) Baletti, ratsastus ja kitaransoitto. Lapsena ei onnistunut.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 11:45"]

Onneksi olette nyt aikuisia ja voitte harrastaa mitä haluatte. Niin mäkin teen :) Baletti, ratsastus ja kitaransoitto. Lapsena ei onnistunut.

[/quote]

Tämä ei nyt ole ihan sama asia. Toki aikuinen voi harrastaa mitä itse haluaa, mutta ei se sitä lapsuutta miksikään muuta eikä tuo niitä kokemuksia, taitoja ja ihmissuhteita joita moni on jäänyt kaipaamaan. 

Ap:lle, mikäli viestisi on se, ettei lapsi kaipaa harrastuksia - niin lapsia on monenlaisia. Onnelliseen lapsuuteen ei välttämättä tarvita harrastuksia ja jos esim. samanhenkistä seuraa löytyy muutenkin, niin mikäs siinä. Toivottavasti tämä ei ole kuitenkaan tekosyy sinulle olla tarjoamatta lapsellesi mahdollisuutta harrastaa. 

Ei mullakaan. En kaivannut harrastuksia lapsena, tykkäsin lukea ja piirrellä ja kaksiä vaikka mitä kivaa ulkona kavereiden kanssa! :) 

En saanut lapsena ratsastaa usein. Koska se oli niin kallista.

Minut taas pakotettiin harrastukseen, voimisteluun. Sain paikan nimekkäästä seurasta ja äiti oli kamalan ylpeä, kaikille jaksoi aina mainostaa kuinka hieno harrastus minulla on. Olin kuitenkin kömpelö lapsi ja selkeästi joukkueen lahjattomin, vihasin jopa koko viikonpäivää jolloin harrastus aina oli. Jo edellisenä iltana aina olin ahdistunut. Minua kiusattiinkin siellä, ehkä juuri siksi koska olin niin huono. Tuota piinaa kesti vuosia, kunnes uskalsin llopettaa.

"Minäkin olisin halunnut harrastaa taitoluistelua, pianonsoittoa ja ratsastusta, mutta äiti ei antanut rahaa mihinkään harrastuksiin. En päässyt edes leffaan tai uimaan kaverien kanssa ja olen edelleen katkera 30 vuoden jälkeen. Siksi kai olen vakavasti masentunutkin ja nyt työkyvytön."

Minä sain harrastaa kaikkea mitä täältä pikkupaikkakunnalta löytyi. Balettia, ratsastusta, pianonsoittoa. Harrastin myös ilmaisissa kerhoissa, kuten liikunta- ja tanssikerhoissa. Silti olen minäkin vakavasti masentunut ja työkyvytön ja lisäksi täysin kyvytön seurustelusuhteeseen. Harrastukset ja se mitä lapsena saa ei auta jos perheessä on alkoholismia, läheisriippuvuutta, narsismia ja pettämistä. En muuten lapsena saanut mitään muotijuttuja tai tietokonepelejä isäni ankaruuden vuoksi, mitä noiden perheiden lapset saivat jotka eivät harrastaneet mitään. Sekin oli inhottavaa kun ikinä itsellä ei ollut mitään kivaa vaatetta tai härpäkettä mitä muilla oli.

Lapsena harrastaminen ei ole aivan rahastakaan kiinni. Muistelen että luokkakavereistani vielä rikkaammat eivät harrastaneet oikein mitään ja jos harrastivatkin niin lopettivat sen lyhyeen pitkäjänteisyyden puutteen vuoksi.

Mistä sitä aikaa ja energiaa minulla oikein löytyikään tuolloin, joka päivä oli harrastuksia ja sen lisäksi käytiin uimahallissa ja pelattiin ym. kavereiden kanssa, ihmettelen vaan kun nykyisin olen niin huonossa kunnossa että en oikein viikkoihin saa tiskattua tai tehtyä ruokaakaan...

Mulla oli harrastuksia, ratsastus ja tanssi. Jäivät mieleen lähinnä rasitteina, onnellisempi olisin ollut ilman, mutta kai niistäkin jotakin oppi.

Minä olisin halunnut harrastaa ratsastusta mutta rahatilanteen takia sain tyytyä pyöräilemään tallille katsomaan kun kaverit ratsastaa. Tanssiin olisin yhdessä vaiheessa halunnut mennä mutta siihenkään ei ollut varaa. Pianoa soitettiin ala-asteella hetki mutta sitten olis pitänyt hommata oma piano niin tuli stoppi. Kävimme jonkin aikaa kirkon kuorossa laulamassa, se ei oikein jaksanut kiinnostaa kauaa. Lähes aina jos joku harrastus kiinnosti niin este oli raha tai ikä.

Myöhemmin yläasteikäisenä olisin sitten päässyt aloittamaan kauan haaveilemani ratsastuksen ja mentiin kokeilemaan yhdelle tallille, se unelma romahti sitten siihen kun tallilta sanottiin kokeilutunnin jälkeen ettei heillä järjestetä tunteja tasoiselleni ratsastajalle. Olin siis ollut elämäni aikana vain yhdellä ratsastusleirillä eli kokematon olin. Aika usein harrastukset pitäis aloittaa lapsena että niihin pääsee mukaan, tämän olen huomannut myös nyt aikuisena kun olen yrittänyt sellaista itselleni etsiä (siis ohjatut harrastukset). No 18-vuotiaana kävimme sitten 50 kilsan päässä ratsastamassa tallilla jossa järjestettiin 10 kerran kursseja, mentiin 3 kaverin kanssa ja opetus oli sitten meidän kunkin kokemuksen mukaan yksilöllisesti. Harmi että oli aika pitkällä eli vaati auton eikä ollut muutenkaan varaa jatkaa mutta vielä joskus, pidän toivoa yllä :)

Olisin kyllä toivonut että meidät olis laitettu johonkin säännölliseen liikuntaharrastukseen lapsena, siis jo ennen kouluikää tai heti koulujen alettua että siihen ei olis ollut niin korkea kynnys sitten esimerkiksi varhaisteininä/teini-iässä kun ne asiat alkoi kiinnostaa. Pyöräiltiin ja juoksenneltiin ympäriinsä kyllä paljon lapsena jne mutta kyllä olin niin surkea liikuntatunneilla ja esimerkiksi yleisurheilussa että nolotti vaan kun oltiin eräänä kesänä jollain yleisurheilukurssilla vähän aikaa. Kävimme muutamana kesänä kouluikäisenä myös vaeltamassa mutta siskoni ei pitänyt siitä. Itse olen tehnyt sitä sen jälkeenkin mutta siihenkään ei ole useampaan vuoteen ollut nyt tilaisuutta. Liikunnasta tai mistään harrastuksesta ei ole tullut mulle ikinä sellaista tapaa tai välttämättömyyttä vaan joudun pakottamaan itseni ja se on vaikea pitää vaikka saisikin jostain rutiinin. Lukenut olen aina, samoin piirrän, maalaan ja kudon, mutta en oikeastaan tee mitään pitkäjänteistä vaan kausittain harrastelen jos jaksan.

Omat lapseni aion laittaa harrastamaan kun ovat sen ikäisiä että tulee ajankohtaiseksi, olemme käyneet pienestä asti kyllä esimerkiksi muskareissa ja sellaisissa. Mieheni aikoo myös ottaa lapset mukaan motocross-harrastukseensa. Tietysti tämä tehdään lasten ehdoilla (tiettyjen sääntöjen puitteissa) eikä pakoteta heitä mihinkään, mitä eivät halua tehdä, koska silloin mentäisiin ojasta aallikkoon. Mutta aion kuitenkin kannustaa heitä kokeilemaan jo pienestä pitäen ja tukea harrastamista parhaani mukaan, kuskaamalla tai mitä ikinä nyt vaatii. On paljon erilaisia harrastuksia jotka tukevat myös muita elämän osa-alueita, opettavat asioita joista on hyötyä myös koulu- ja työelämässä. Puhumattakaan ystävyyssuhteista joita harrastukset ehkä poikii, kun on se yhteinen kiinnostuksenkohde joka lähentää. Eikä se harrastaminen ole vain rahasta kiinni, on niitä harrastuksia ilmaisia ja halpojakin jos vanhemmat vaan jaksaa nähdä vaivaa ja etsiä, viedä ja kannustaa.

Olen kyllä tyytyväinen elämäni tilaan ja omissa nahoissani mutta joiltain osin elämäni olisi ollut ehkä helpompaa tai mukavampaa jos olisi pienenä laitettu harrastamaan. Myös mieheni suree ettei hänellä ollut lapsena mahdollisuutta harrastukseen johon olisi halunnut, kynnys aloittaa aikuisena on aika iso. Sen lisäksi että saattaa olla vaikea löytää siihen edes mahdollisuutta. Joillain tutuilla ne harrastukset on kestäneet aikuisikään tai niistä on poikinut jopa ammatti/ammattilaisura, onhan se upea juttu.

Ei ollut mullakaan lapsena harrastuksia. Joskus teininä se harmitti todella, kun osa kavereista oli tosi taitavia esim. soittamaan jotain tai eri liikuntajutuissa. Kun joskus kysyin asiasta vanhemmiltani, niin vastaus oli, että en kuulemma lapsena halunnut mihinkään. No, olin ihan sairaan ujo lapsi ja olisin ehkä kaivannut asiaan vähän rohkaisua ja kannustusta. Vanhemmille oli varmasti helpompaa olla viemättä mihinkään. Olen ottanut vahinkoa takaisin nyt aikuisena ja kokeillut kaikenlaisia harrastuksia. On niistä osa jäänytkin elämääni.

Minulla oli joitain harrastuksia lapsena. Yksi kerrallaan tosin, kilpauinti ja taekwondo jäi, mutta hevoset pysyi. Ratsastus oli pirun kallista, eikä yh-äidillä ollut varaa tunteja maksaa. Mutta ilmaiseksi sai hoitaa hevosia ja tehdä tallitöitä, sain iltatalleja vastaan käydä tunnin sillointällöin. Keräsin kokeneempien luottamuksen, ja lopulta sain hoitaa ja liikuttaa ratsastuksenopettajankin hevosia ilman että hän oli paikalla ja halusi nimenomaan minut kisahoitajakseen. Hoidin ja liikutin myös 3-4 vuotiaita yksityisiä. Sen jälkeen olen ratsuttanut kymmeniä hevosia ihan nollasta, omakin on ollut. Sinnikkyys palkitaan, ja vaikka silloin tympi kun kaikki ei tippunutkaan nokan eteen niinku muilla niin nykyisin olen ylpeä siitä, että olen osaamiseni luonut ihan omilla voimillani ja teollani, enkä vanhempieni rahoilla :)

Mä menin itse 11-12 vuotiaana kirkon askartelukerhoon, sitten liityin Luontokerhoon ( jossa olin lukion loppuun asti9, kävin työvöenopiston kamerakerhoa ja koulun kerhoissa. Koulujen kerhotoiminta pitäisi elvyttäää, ne oli kivoja. Pelasin koulun joukkueessa koripalloa yläasteella ja kävin itse pelaamassa kavereiden kanssa tennistä. oppi katsottiin telkkarista Wimbledonin kisoista. Lisäksi pyöräilyä, uintia, lukemista ja tehtiin koulussa näytelmiä, yläasteella nukketeatteria. Opiskeluaikana oli harrastajateatterissa jokusen vuoden. En kokenut lapsuuttani surkeana, vaikkei varsinaisia maksullisa harrastuksia ollut. kunnan tenniskentän vuokra oli 1 markka / tunti.