Raskas/rajaton isoäiti

Klassikkoaihe, tällä kertaa ei ole kuitenkaan kyse hirviöanopista vaan äidistäni. Taustaa asioille voi lukea tästä ketjusta, jonka aloittaja olen: http://www.vauva.fi/keskustelu/3654212/raskasrajaton-aiti

Rajoja on asetettu ja hetken tilanne näyttikin jo seesteisemmältä ja rauhallisemmalta. Kunnes päätettiin miehen kanssa hankkia lapsi. Siitähän se riemu repesi, vaikka kyse ei edes ole äitini ensimmäisestä lapsenlapsesta.
Aluksi ajattelin, että haluaisin lapsellani olevan jonkinlainen suhde molemman puolen isovanhempiin, mutta lyhyessä ajassa ollaan jo saatu todeta, että ei tule toimimaan.

Tässä nyt ranskalaisin viivoin muutama tempaus äidiltä:
- Kutsuu itseään toistuvaksi lapsemme äidiksi
- Halunnut heti lapsen syntymän jälkeen vauvaa yökylään heille. Soittelee kuinka on ollut päiväunilla ja kuvitellut kuinka lapsemme nukkuisi siinä hänen vieressään. Vauva on vielä täysimetyksellä, joten yökyläilyä ei tule tapahtumaan hetkeen, emmekä koe tarvetta antaa lasta vielä yökylään.
- Kun ei saa vauvaa yökylään, yrittää hakea sen päivähoitoon sillä verukkeella, että minä saisin levätä. Koen jaksavani hyvin lapsen kanssa, enkä tarvitse mitään koko päivän mittaisia lepohetkiä.
- Hoputtaa kiinteiden aloittamista. Kauhisteli, että kuinka kuukauden vanhalle vauvalle ei vielä saa antaa kiinteitä ja kertoi ostaneensa lapselle oman karkkipussin jo kaappiin odottamaan. Kun sanottiin, että lapselle ei karkkeja anneta vielä aikoihin vaikka kiinteitä söisikin, kuittasi sen sillä, että "mummolassa on omat säännöt"
- Kärttää joka päivä useamman kerran lähettämään valokuvia lapsesta, joita sitten jakaa eteenpäin. Kuvia ei hänelle siis enää ole aikoihin lähetetty, kun selvisi, että jakaa niitä eteenpäin.
- Antaa muiden ihmisten ymmärtää, että olisi päivittäin hoitamassa vauvaa (ei todellakaan ole, emmekä ole koskaan jättäneet häntä yksin vauvan kanssa) ja esimerkiksi serkkuni oli ihmetellyt, että emmekö me vanhemmat pärjää tai jaksa vauvan kanssa. Todellisuudessa äitini on nähnyt vauvaa 1-2 kertaa kuukaudessa.
- Ei hyväksy meidän lapselle antamaa nimeä (tavallinen suomalainen nimi) vaan keksii omia kutsumanimiä vauvalle
- Ja sitten se pahin, joka tuntuu itsestäni vieläkin ihan kamalalta ja ahdistavalta. Äiti soitti synnytyssairaalaan ja olisi halunnut tehdä valituksen vakavasta vauvaan kohdistuneesta hoitovirheestä. Tuo hoitovirhe oli ihan tuulesta temmattu asia, joka tuli itselleni ilmi, kun sairaalasta soitettiin ja tiedusteltiin, että haluanko tehdä potilasasiamiehelle asiasta valituksen. Pahoiteltiin, että valitettavasti isovanhempi ei ilmoitusta voi tehdä vaan minun pitäisi se tehdä. Olin ihan puulla päähän lyöty, kun kesti aikansa edes ymmärtää, mistä on kyse ja aluksi epäilin, että puhelu on tullut väärään numeroon.
Tästä suutuin ja sanoin äidille, että välit menee nyt ainakin hetkeksi kokonaan poikki myös lapsenlapseen, kun en voi luottaa häneen enää ollenkaan.

Pelkään, että äiti soittelee seuraavaksi neuvolaan tai muuta vastaavaa. Mietin, että pitäisikö asia ottaa puheeksi lastenneuvolassa varmuuden vuoksi?
Tilanne on niin ahdistava ja myös jollain tasolla itselleni häpeällinen, etten ole siitä viitsinyt avautua. Sisarusten kanssa on tullut asiasta jonkin verran puhuttua. Heidän lasten kohdalla on tapahtunut myös rajattomuuksia, mutta ei tällaisia ylilyöntejä kuin meidän lapsemme kohdalla. Lastenlapsilla ikäeroa 10 vuotta ja mietittiin, että onko tämä äidin "viimeiseksi" kokema lapsenlapsi saanut hänet sekoamaan?

Ahdistaa ja suututtaa koko tilanne ja olo on jotenkin lamaantunut. Tuntuu, että äiti pilaa lapsemme vauva-ajan. Onko turhaa edes toivoa, että äidillä voisi joskus olla jonkinlaiset asialliset välit lapseemme? Sisarusten lapsille äiti on onnistunut olemaan mummo, toki sielläkin suunnalla on paljon jouduttu rajoja vetämään.