Onko se niin että vanhojen ihmisten neuvot pitää aina vaan kärsivällisesti kuunneöla?

Mukaan lukien omat isovanhemmat? Jos sanovat, että ruokaa ei saa heittää roskiin, niin oot vaan "joo joo". Tai jos sanot, että ei oo menopeliä millä mennä, niin sanotaan että mene kävellen, kun 50-luvullaki mentiin suksilla. Tai jos sanot, että ei oo kaveria, niin sanotaan että mene oven taakse kyseleen kaveria. Kun sanon, että jotkut ihmiset ei tykkää sellaisesta, kun ex-tempore tullaan, niin sit sanotaan että elämän meno menny kummalliseks. Eli joka kerta, kun tällaiseen törmäät, niin hymyillen nyökytellen vaan ettei kukaan pahoita mieltään? Ja toki pitää kohtelias olla, koska moni on sodassa taistellut ja meille vapaan Suomen aikoinaan saanut, mutta välillä on vaikeeta kuunnella aina mielipiteitä, jotka ei oo yhtään omia. Ja en voi aina välttää vanhojen ihmisten näkemistä ja haluaisin oikeasti tulla toimeen, mutta onko se niin että se tapahtuu aina minun kustannuksella?