Millaiset ihmiset mielestäsi on aidosti terapian tarpeessa? Hyvällä, ei pahalla. Kenen kuuluisi saada pitkäaikaista terapiaa?

Tuosta yhdestä ketjusta tuli mieleen ja myöskin, ihmettelen kuinka vahvat mielipiteet terapiasta keskusteleminen jakaa.
Minullakin on esimerkiksi ihmisiä lähelläni, jotka eivät vain käsitä miksi pitäisi mennä keskustelemaan omista ongelmistaan "kallonkutistajalle" ja sitten esimerkiksi tämä sama ihminen, haukkuu muita ja ryyppää päivät pitkät. Onko sekään ihan toimiva ratkaisu?

En oikein tiedä pitäisikö asiaa hävetä mutta itse en häpeä sitä, että olen pyrkimässä terapiaan.
Olen kuitenkin elänyt alkoholistien kanssa lapsuuden. Näin paljon väkivaltaa, it-yrityksen, seksuaalista väärinkäyttöä ja draamailua. Olin myös lapsena humalaisen äitini auton kyydissä usein ja poliisit, perhetyöntekijät ja muut viranomaiset olivat kyllä läsnä elämää sillon tällöin.
Oli paljon ristiriitaisuuksia ja olen nykyään läheisriippuvainen, huonosti rajoja pitävä itseäni kohtaan. Väkivalta eri muodoissaan on tuttua aikuisuudenkin suhteissa, kuten myös alkoholismi ja muuten epäterveet asetelmat.

Yritän toipua, käydä töissä, opiskella ja pitää itseni järjissäni. Tuntuu, että joudun kuitenkin liian usein selittelemään uupumistani mutta yritän peitellä tätä monin tavoin. En halua myöskään, että muut joutuvat kärsimään sen vuoksi, että voin huonosti, joten en lähde arvostelemaan tai halua lytätä toisia.

Minusta terapia voisi olla avain parempaan elämään.
En vain ymmärrä keskustelua sen ympärillä, miksi se on niin arka aihe edelleen?