Lähäri opiskelijoita paikalla?

Opettele nyt ensiksi kirjoittamaan! Aina saa hävetä ammattikuntansa kirjoitustaitoja.. Ainakaan aikuispuolella koulussa ei opetella mitään päiväkotien päivärytmejä. Sadutuksesta oli jotain juttua ja joitain ohjausharjoituksia oli. Ohjasimme myös liikunnallisen parituntisen pph:ssa oleville lapsille, mutta mitään varsinaista käytännön opetusta pyllyn pesusta nukuttamiseen ei ollut. Ohjaajalle kannattaa sanoa heti alkuun että olet aivan kokematon ennestään, osaa sitten ohjata enemmän ja opastaa ihan perusasiatkin.

En saanut tästä aloituksesta mitään selvää.

Pärjää. Siksi siellä on ohjaajat. :)

Se lasten kanssa oleminen tulee ihan luonnostaan lähes kaikilla ihmisillä. Se on meillä geeneissä olemassa tai jotain. :)

Aivan varmasti pärjäät, varsinkin kun et ole ryhmän toiminnasta vastuussa ja näet heti ihan käytännössä miten ne rutiinit vaikka sen nukutuksen ja vessatuksen kanssa menevät.

Nykylapset ovat hirviöitä, koska he tietävät, että et saa antaa niille selkään vaikka he tekisivät mitä. Sinua pyöritetään 10-0 heti ensimmäisestä päivästä lähtien.

En ollut itse juuri koskaan ollut pienten lasten kanssa tekemisissä, kun ennen opintojen alkamista (työttömänä) menin Kelan kautta harjoitteluun päiväkotiin. Tokikin oli "pehmeä lasku", kun ryhmässä oli 3-6-vuotiaita, eli osasivat jo käydä vessassa itse, pukivat pääpiirteittäin itse ja nukutuskin oli lähinnä vaan sadun lukemista, ei paijailua tms juuri koskaan.

Niin sitä vain sulautui siihen hommaan, ensin katsomalla, matkimalla ja aina kysymällä, jos jotain jäi mietityttämään. Lapsetkin olivat yksilöitä, ei ryhmää pystynyt "ryhmittämään" vaan pikkuhiljaa oppi tuntemaan kunkin lapsen luonnetta, vahvuuksia, temperamenttia jne.

Kyllä se siitä!

Ajatteles näin: "joudut" opinnoissasi myös vanhainkotiin, kotihoitoon, kenties johonkin vammaisten hoitoon keskittyneeseen yksikköön tai kuntoutuspaikkaan. Uusi työssäoppimispaikka on aina uusi ja outo. Ei minullakaan ollut paljoa kokemusta vanhusten kanssa toimimisesta mutta niin sitä vain reippaalla mielellä pärjäsi :) Olen nyt itse kto:n työssäoppimisessa, puolet on vielä jäljellä ennen tuti-viikkoa ja vasta nyt tuntuu siltä että hallitsen ryhmän päivärytmin, muistan lasten nimet ja allergiat. Nyt voin keskittyä siihen oleelliseen, eli kasvun tukemiseen ja ohjaamiseen kun olen tutustunut lapsiin ja tunnen talon tavat. Lasten kanssa oleminen ei itsessään ole mitenkään erikoisen hankalaa. Kehotetaan käsien pesulle, syömään ja pukemaan jne, katsotaan että ne tulee tehtyä kunnolla ja tarvittaessa neuvotaan vaikka kädestä pitäen. Jotkut lapset saattavat alussa testata antaako uusi aikuinen enemmän vapauksia kuin vakituinen väki ja saatat huomata joutuneesi keskelle raivokasta 5-vuotaiden pikkuprinsessojen ihmissuhdedraamaa. Silloin voi aina kysyä ohjaajalta apua ja pyytää kaveriksi selvittelemään. Ja kun lapsi huutaa vessasta "pyyyyhkimäääään!", mitä muuta voit kuin mennä ja pyyhkiä :) Hyvin se menee. Otat vaan reippaan asenteen, esittäydyt myös vanhemmille ja alusta asti luot hyvän suhteen lapsiin niin harjoittelu on jo hyvällä pohjalla. Jos et keksi tekemistä, voit aina kysyä ohjaajalta olisiko jotain mitä voisit tehdä. Ja sori tuo nälväisy kirjoitustaidoista, yksin_kertaiset yhdys_sana_virheet ärsyttävät ihan mielettömästi. Tsemiä työssäoppimiseen! T.#2

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 20:30"]Nykylapset ovat hirviöitä, koska he tietävät, että et saa antaa niille selkään vaikka he tekisivät mitä. Sinua pyöritetään 10-0 heti ensimmäisestä päivästä lähtien.
[/quote]

Aika kamalaa tekstiä. Kotonako sitten annetaan selkään? Sinulta taitaa olla kasvatustaidot melkoisen hukassa jos kuritus on ainoa keino millä saat vaikkapa 3-vuotiaan tottelemaan.
.
Ap:lle tiedoksi että suurin osa päiväkoti-ikäisistä on oikein suloisia ja kivoja tapauksia. Lapset usein ihastuvat uusiin hoitajiin, joillaiseksi sinutkin laskevat. Saat varmasti oikein mukavia muistoja ja hyvää harjoitusta lastenhoidosta. Kerro heti alussa avoimesti ohjaajille että kaikki on uutta ja uskalla kysyä. Ole lapsille ystävällinen ja kohtele heitä tasapuolisesti. Näillä pääsee jo pitkälle!

Oma tyttäreni joutui muutama vuosi sitten  samanlaiseen tilanteeseen,täysin tietämättömänä miten lasten kanssa toimittaan. Yritti parhaansa ja oli aktiivinen ja osallistuva ja parhaan arvionnin sai harjoittelusta. Eli ei pelkoa ,kyllä sä pärjäät.

Tärkeintä on, että kerrot kokemattomuudestasi heti ohjaajillesi. Kerro, että sinua jännittää. Itse olin ihan hurja jännittäjä jokaisen harjoittelun alussa, mutta opin sitten sanomaan asiasta aina HETI alussa, niin kaikki meni hyvin. Voit myös pyytää, josko saisit vaikka päivän, parin ajan vain katsoa ja kulkea mukana, tutustua lapsiin ja paikan toimintatapoihin, päivärytmiin... siitä sitten pikkuhiljaa alat itsekin opetella, ja pian oletkin jo kuin vanha tekijä. :)

Positiivinen asenne, innostus ja kiinnostus vaan pintaan nyt! Hyvin se menee. Muista kysyä tyhmimmätkin kysymykset, mitkä mielessä myllertää! Tsempit työssäoppimiseen!

Kiitos paljon vastauksista :) helpotti jännitystä. Toi ensimmäinen viesti oli hutiloiden oudolla puhelimella kirjoitettu ja sen vuoksi sisälsi niin paljon virheitä.