En jaksa tapella enään, lääkäri tyrkyttää mielialalääkkeitä

No lääkärihän ei muuta osaa tehdä kuin kirjoittaa reseptejä. Jos psykologikin niistä lääkkeistä jankkaa, niin ehkä tosiaan parempi jättää käymättä, jos et saa sieltä mitään apua. Keksit ajan kanssa kyllä jonkinlaiset selviytymiskeinot itsekin.

Enää, ei enääN. 

Ei niitä mielipidelääkkeit tarvitse syödä, mutta kannattaa ymärtää että ne ovat yleensä ensisijainen hoitomuoto. Vaadi kognitiivista psykoterapiaa, tosin senkin aloittamiseen vaaditaan yleensä myös lääkityksen aloittaminen.

LÄÄKEtiede on lääketiedettä, ei hoitotiedettä. Lääkärit ovat lääketehtaiden osakkaita ja saavat ilmaisia matkoja ym. lääketehtailta, joten varmasti määräävät ainalääkkeitä.

Mielialalääkkeistähän on juuri keskusteltu kouluampumisten ym. murhien yhteydessä, koska niillä on epäilty olevan yhteyttä hallitsemattomiin vihanpurkauksiinkin. Oikeasti ihminen ei voi kuitenkaan koko ikäänsä lääkkeitä syödä. Ne eivät paranna todellista syytä maksennukseen. Sehän pitäisi löytää. 

Kotikonsteja paranmpaan mieleen ovat hyvä ja turvallinen olo (asunto, ruoka ym.), ystävät, hyvä yöuni ja lepo sekä kunnon liikuntasessio kerran päivässä, että hiki roiskuu. Onko sinulla hyviä ystäviä? Jos ei ole, ota yhteyttä vaikka SPR:n ystäväpalveluun. 

Iäkäs isäpuoleni sai apua Alzheimerin aiheuttamiin mielialaoireisiinsa. Hän oli aiemmin hyvin aggressiivinen sairautensa vuoksi. Hän ei tietenkään kiroillut tai ollut muuten asiaton, koska hän on sivistynyt ihminen, mutta hän suhtautui töykeästi sukulaisiin ja kotihoidon ihmisiin. Tilanne on tällä hetkellä paljon parempi. Hän käyttäytyy yhtä ystävällisesti ja kohteliaasti kuin aiemminkin. 

Olet varmasti miettinyt vaihtoehtoja, jos et saa lääkettä? Runsaasti liikuntaa, paljon vettä, terveellinen ruokavalio, tupakka ja alkoholi ehdottomasti pois (molemmat vaikuttavat mielialaan negatiivisesti), kalaöljykapseleita aivoillesi, kunnon yöunet, muistiinpanot päivän tapahtumista ja tietenkin hyvien asioiden kirjoittaminen muistiin? Aloittaisin genitaalien karsimisesta. Mene tutkituttamaan, puuttuuko sinulta jotain vitamiineja, jotka vaikuttavat käytökseesi. Kirjoittamisesta on tutkitusti apua. Samoin kalaöljystä.

Dieetiksi suosittelen 5:2-kuuria, joka toimii erittäin hyvin.

No voihan kurjuus. Itselläni juuri päinvastoin. Lääkkeitä ei suostuta kirjottamaan vaan suositellaan vaan liikuntaa ja terapiaa. Voi huoh, kun ei auta kun olen ihan paskana eikä mikään tunnu auttavan. Haluaisin edes kokeilla lääkkeitä mutta kun ei niin ei. (Joo tää ei nyt auttanut sua mutta halusin itsekin avautua.)

Miksi ihmeessä sitten käyt niillä lääkäreillä? Itselläni myös kävi niin, ettei mistään kokeilemistani lääkkeistä ollut mitään apua masennukseen, pelkästään sain kovia sivuoireita. Mutta en minä siellä lääkäreillä sitten enää juossut, kun kerran tajusin etten sieltä apua saa. Psykiatrit nimenomaan on lääkehoitoihmisiä, ja suuri osa heistä ei edes anna terapiaa lainkaan. 

Jos käyt psykologilla terapiassa tai keskustelemassa, ja koet sen hyödylliseksi, helpoimmalla pääset kun otat reseptin vastaan ja valehtelet syöväsi lääkettä. Oikeasti heität pillerit menemään. Sen jälkeen sen aiheen jankkaaaminen on pois päiväjärjestyksestä ja pääsette puhumaan itse asioista. 

Lääkereseptit annetaan nykyään e-reseptillä, eli eikös hoitava lääkäri näe koneelta, olenko hakenut lääkkeeni apteekista vai en? Sen takia olen niitä käynyt hakemassa, koska jos sattuu että ne näkee niin sitten alkaa se kysely, että enhän minä ole hakenut niitä. 

Turhaa rahanmenoa vaan hakea lääkkeitä vaikka ei ole tarkoitus niitä syödä.

Psykiatrilla käyn noin kahden viikon välein, joten sitä ei tarvitse onneksi kovin usein kuunnella. Mutta joo, vois kyllä lopettaa käynnit sen luona, koska ei siitä ole ollut mitään hyötyä. Se vaan kyselee, miten lääkkeen kanssa on mennyt ja saattaa antaa ohjeeksi nostattaa annostusta ym diipadaapa.. Huoh.

Psykologilla käyn, koska kyllähän me siellä jutellaankin mun asioista ja on ihan mukava purkaa omia tuntemuksiaan siellä, mutta välillä se on sitä lääke jankkaamista, jota en millään jaksais.

Eli on nyt siinä ja siinä, lopetanko koko käynnit. Oon lukenu kognitiivisesta psykoterapiasta, mutta mulle ei ole sitä edes ehdotettu?

AP

Komppaan aiempia. Voit olotilaan vaikuttaa muutenkin ja se puhuminen/asioiden käsittely pääsääntöisesti auttaa. Löydä jotain mielekästä tekemistä ja pyri pitämään jotain päivässäsi (esim.koulu, työ, kotityöt, ne harrastukset...). Muista nukkua ja syödä riittävästi!
Itse kuitenkin kokeilen jälleen, josko lääkkeet auttaisi niin pääsisin opiskelemaan normaalisti.
Muista, että näissä asioissa ei ole nopeaa ratkaisua parempaan.
Tsemppiä kaikille!

Mä kävin joskus psykologilla ja ihmettelin ihan samaa. Hirveen helposti ehdotetaan jtn lääkitystä tai pidempää psykoterapiaa. Lääkkeitä en ottanut enkä psykoterapiaan ryhtynyt, ja nykyään kaikki on ihan hyvin.  

Voi miten tuttua mulle. Lääkkeistä ei ollu mitään apua. Keskustelemassa kävin noin kolmen viikon välein tai kerran kuussa. Se oli vaan joku sos.ihminen. . Puolen vuoden kuntoutustuki aina tuli vaikken edes lekuria tavannu. Vihdosta viimein sain eläkkeen, jolloin käynnit mt-toimistossa loppui heti.
Jotenkin tässä vaan eteenpäin mennään.
Ymmärrän sinua täysin.

Reseptin voi yhä pyytää paperisena
.

SPR:n ystäväpalvelusta itsellä tosi huono kokemus. Kerran vuodessa soitettiin että miten menee ja ei meillä ole sulle nyt ystävää tarjota:( Neljäntenä vuonna ilmoitin että lopettavat soittelemisen. "Ai miksi niin haluat?". Töllönaamat!

Jos vastustaa lääkkeitä, ei ehkä kannata mennä lääkäriin? Mitä sinä sieltä lääkäristä haet? Miten toivot, että hän sinua auttaisi?

Terv lekuri

En jaksa tollasia vuodatuksia. Ota lääkkeet, mut älä syö niitä. Valehtele että syöt. Helppoa.

Onhan kilpirauhasen vajaatoiminta suljettu pois verikoeella?

Erikoista tai ainakin harmillista, etteivät usko. Minä kokeilin aikanaan kahta SSRI:tä, kummankin sivuvaikutukset olivat kestämättömät - toinen teki minusta akuutin itsetuhoisen ja seksuaalisesti kyvyttömän, toinen aikamoisen hypomaanisen sekoilijan, ja molemmat vaikuttivat impulssikontrolliin liikaa. Kun olen perustellut psykiatrille kuntoutusterapiaa hakiessani, miksen halua kokeilla niitä enää, ei sanaani ole epäilty yhtään eikä yritetty lobata yrittämään, vaikka masennukseni ovatkin toistuvia ja vaihtelevan voimakkaita.

Oletko saanut ihan oikeaa, kuntouttavaa ja pitkäaikaista psykoterapiaa vai onko hoitosi palliatiivista (=oireita lievittävää)? En tietenkään tiedä, minkälaista kremppaa sinulla on. Kaksisuuntainen mielialahäiriö tai jotkut tietyt pahana oireilevat persoonallisuushäiriöt eivät tuosta vaan hoidu luomuna puhumattakaan psykoottisista sairauksista. Mutta itse ainakin koen saaneeni apua vaikeisiinkin masennusoireisiin terapiasta (gestalt).

[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 12:38"]En jaksa tollasia vuodatuksia. Ota lääkkeet, mut älä syö niitä. Valehtele että syöt. Helppoa.

 
[/quote]

Pitäisikö sinun ottaa jotain tuohon jaksamattomuuteesi? Kokeile vaikka C-vitamiinia. Ymmärrätkö?

17 jatkaa: tosiaan kuten 16 sanoi, kilppari olisi ainakin hyvä poissulkea. Et olisi ensimmäinen kilpparitapaus, jota yritetään virheellisesti hoitaa masennuspotilaana onnettomalla vasteella tietenkin.

Ja siis, sen takia käyn psykiatrilla myös, että saa aina tarpeen vaatiessa jatkettua sairaslomaa. Kela kun tarvii niitä lausuntoja. Toi psykiatri ei kovin pitkiä sairaslomalausuntoja mulle kerralla tee.

Kilppari arvot on tutkittu joskus, mutta siitä kyllä on aikaa. Ne olisikin hyvä tutkia.

Mulla siis oireina keskivaikea masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko ja ehkä paniikkihäiriö tai jotain sen kaltaista. Ja traumaperäinen stressihäiriö.

AP