Lue keskustelun säännöt.
Mitä teit lapsena erinlailla että et päätynyt kiusattavaksi?
06.09.2015 |
Kysymys otsikossa. Nyt kyse sellaisista lapsuuden tilanteista joissa teitä on koitettu kiusata, mutta ette ole päätynyt sitten kuitenkaan kiusattavaksi. Pelkään että omaa esikoista kiusataan ja haluaisin vinkkejä miten rohkaista häntä...
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin itse kiusaajien kimppuun. Pöllytin yhtä niistä koulun pihalla ja kiusaaminen loppui siihen.
Äidin ja isän neuvoilla kai. "Se on viisaampi, joka lopettaa (kinastelun/ ilveilyn/ tappelun/ haukkumisen) ensin". Tai vaikka että "parasta on kun kävelet pois tilanteesta tyynen rauhallisena".
Kaipa helähinnä opettivat meille itsehillintää. Kun ei itse provosoi eikä prvosoidu, niin hankalia tilanteita tulee vähemmän.
On itsevarma ja rohkea.
Itse olin lapsena "ruma" mutta tosi itsevarma ja sosiaalinen, kiitos kotikasvatuksen ja harrastusten joista sain itsevarmuutta. Koko peruskoulun aikana minua ei koskaan kiusattu, oli ihan hirveästi kavereita laidasta laitaan ja olin hauskaa seuraa. Ja otin huomioon muut, esim ujot ja hiljaiset oppilaat, olin ystävällinen kaikille. Toki joskus joku jotain saattoi yrittää kettuilla, mutta yleensä pamautin takaisin tai en lotkauttanut korviani, olin oma iloinen itseni ja tietty kavereita paljon, niin eihän silloin kukaan kiusaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkään kiusattiin sanallisesti ja ärsyttäen. Vihdoin tuli hetki, jolloin käytiinkin kimppuun. Voitin. Sen jälkeen ei kiusattu. Ala-asteesta ja pojista kyse 90-luvulla.
Eli väkivallalla. Ikävä kyllä.
Mulla oli joitakin kavereita. Eli kelpasin luokan suosituille, joten minut jätettiin rauhaan vaikka olinkin hiljainen ja outo.
Verkostoituminen, nääs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettelin oikeinkirjoituksen. Ei ole olemassa sanaa erinlailla. Se on "erilailla". Kirjoitat varmaan myös "enään", vaikka se on "enää".
En tehnyt mitään. Pojat ahdisteli mua ja tytöt vihasi. Siinä ei auttanut mui kuo pinnata koulusta ja olla koulussa näkymätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin hiljanen ja fiksu. Yksin paljon. Tosin sitten mulla oli sellane muutaman tytön "kopla". Ne tosin oli myös kilttejä ja viisaita. Tosin on sekin kiusaamista että jätetään asioiden ulkopuolelle.
En tiedä onko lapsellasi jotain millä hän poikkeaa muista, kuten itselläni oli joten en tiedä onko tästä mitään hyötyä.
Muuten käyttäydyin aika hajuttomasti ja näkymättömästi, monen vuoden jälkeen vasta luokkatoverini havahtuivat poikkeavuuteeni ja tulivat kysymään siitä. Vastasin asiallisesti, kerroin hyvinkin tarkasti miksi kohdallani on näin mutta ei heidän kohdallaan, asia tuli kerralla heille selväksi ja se ei enää kiinnostanut heitä. Eli ihan keskustelemalla itse asiat läpi, ei tarvittu siihen aikuisiakaan. Ala-asteella tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aivan saatanan häijy, ei kukaan uskaltanut. Olin todella paha suustani. Äly lrikkasi kuin partaveitsi ja nautin suunnattomasti jos pääsin nolaamaan jonkun vittumaisen tyypin omiensa edessä. Minua ei oikeasti todellakaan useinkaan kiinnostanut, mitä minusta ajateltiin. Olin tinkimätön oman polkuni kulkija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan sanonut tai kirjoittanut "erinlailla".
Jos joku töni, tönin takaisin. Jos joku sanoi pahasti, sanoin takaisin pahemmin. Yritys jäi aina siihen. Olin sosiaalinen ja itsevarma, aina oli kavereita.
mä lähdin siitä, että koulu on kuin vankila. ekana päivänä mä etsin koulun isoimman oppilaan ja tarjosille seksuaalisia palveluksia suojelusta vastaan. näin mä selvisin 9 luokkaa läpi.
Mua ekan kerran varmaan koitettiin kiusata kun menin ekalle luokalle ja minun parhaan kaverini lisäksi luokan muut tytöt tulivat toisesta päiväkodista joten emme tunteneet etukäteen. Aika pian koulun alkamisen jälkeen mun pulpetista alkoi kadota tavaroita. Sitten multa katos kaulaliinaa ja pipoa. Samaan aikaan meitä ei mun kaverin kanssa otettu muiden välitunti leikkeihin mukaan ja ilmaistiin todella suoraan että ei olla tervetulleita koska ollaan tylsiä. Kerroin tästä kuitenkin samantie äitilleni, joka piti minulle puhuttelun että en saa antaa heidän tehdä noin itselleni. Pitää sanoa suoraan ja hakea omat tavarat takaisin ja että sillä ei ole mitään väliä jos muut tytöt eivät ota leikkeihin mukaan jos ovat noin tyhmiä. No minä sitten hain tavarani takaisin ja no äiti ei neuvonut tätä, mutta varastin kaikilta tytöiltä heidän aapisensa... No jäin kiinni ja palautin aapiset ja kun olimme opettajan puhuttelussa kerroin miksi tein niin. Sen jälkeen minulta ei viety enää yhtään mitään ja tytöt alkoivat jopa välillä pyytää minua mukaan leikkeihin, mutta en mennyt. Pyysin äidiltäni koulun vaihtoa ja niin vaihdoin koulua ja löysin kivoja kavereita.
Toisen kerran varmaan yläasteella maahanmuuttaja tytöt koittivat uhkailla minua että minun pitäisi jättää "poikaystäväni". Alkoivat käydä väkivaltaisiksi. Tätä ennen sain kuulla uhkailua kun esim lähdin tunnilta vessaan käymään niin joku tytöistä tuli perässä ja uhkaili, että hakkaavat minut koulun jälkeen. Eräällä välitunnilla yksi tytöistä sitten ohi mennen tönäisi minut kovaa seinää vasten, tönäisin hyvin kovaan takaisin ja kävelin siitä suoraan rehtorin kansliaan. Rehtori oli ihan kädetön asian suhteen, koska tytöt olivat saaneet miljoonat varoitukset eikä heitä voinut maahanmuutto taustan vuoksi siirtää toiseen kouluun. Tässä välissä rehtori jopa jätti meidät samaan huoneeseen hetkeksi ja silloin sain kuulla tappouhkausen. Kun rehtori palasi sanoin, että teen asiasta rikosilmoituksen jos kiusaaminen ei lopu. No lähdin koulusta ja sen jälkeen ei tarvinnut kuin sietää mulkoilua loppu vuonna. (voitte arvata miten tämä on vaikuttanut näkemykseeni maahanmuutosta ja kotouttamisesta)
Onneksi, onneksi, onneksi, olen aina uskaltanut selvittää asiat silläkin uhalla että minulla ei hetkeen ole ollut kavereita, vaikka lapsena on hyvin vaikeaa nähdä the bigger picture.
En ole nyt aikuisiälläkään antanut kenenkään kiusata minua ja toivon enemmän kuin mitään, että lapseni perivät tämän piirteen tai ainakin nappaavat sen kasvatuskesta. Myöhemmällä iällä on muunmuassa hankittu työnantajalle potkut, kun käytti asemaansa täysin väärin...
Aloin kirjoittamaan erilailla(en erinlailla)
[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 22:46"]On itsevarma ja rohkea.
Itse olin lapsena "ruma" mutta tosi itsevarma ja sosiaalinen, kiitos kotikasvatuksen ja harrastusten joista sain itsevarmuutta. Koko peruskoulun aikana minua ei koskaan kiusattu, oli ihan hirveästi kavereita laidasta laitaan ja olin hauskaa seuraa. Ja otin huomioon muut, esim ujot ja hiljaiset oppilaat, olin ystävällinen kaikille. Toki joskus joku jotain saattoi yrittää kettuilla, mutta yleensä pamautin takaisin tai en lotkauttanut korviani, olin oma iloinen itseni ja tietty kavereita paljon, niin eihän silloin kukaan kiusaa.
[/quote]
Kappas, joku olikin jo vastannut puolestani!
Kiusasin ite