Oletko joskus kokenut parisuhteessa ongelmia siksi, että sinulla ja puolisollasi on eri käsitys siitä, missä menee hyvän maun raja?

Mietin tätä just eilen, kun tavattiin ystäväpariskuntaa, jolla tuntuu olevan juuri tällaisia ongelmia. Pariskunnan osapuolista toinen on sellainen läpän heittäjä ja hauskuuttaja, joka mielellään kohdistaa vitsinsä johonkin paikalla olijaan. Hänen puolisonsa taas selvästi kärsii tästä, ja on sanonutkin niin. Hänen mielestään puolison vitsit menevät liian pitkälle, tavallaan laittavat kohteen ikävästi "tikun nokkaan" eikä vitsailija tajua lopettaa ajoissa. Yleensä jossain vaiheessa iltaa heille tulee tästä aina riitaa.

Juuri tämän vuoksi me tavataan näitä ystäviä tosi harvoin. Yksittäin ovat tosi mukavia, mutta pariskuntana tosi raskasta ja kiusallista seuraa. Joka kerta tulee vastaan (aika nopeastikin) tilanne, jossa tekisi mieli sanoa, että anna nyt jo olla, etkö näe, miten kiusaantunut tuo toinen on. Mutta jos niin sanoo, niin on itse sitten tylsä ja huumorintajuton. Onko teillä kenelläkään tämmöisiä kokemuksia omassa parisuhteessa ja miten nämä ongelmat ratkaistiin? Tai oletteko huomanneet muissa?