Erota vaiko ei? Neuvoton äiti kaipaa neuvoja..
Olen ihan neuvoton. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 3 vuotta, josta 2,5v. olemme asuneet yhdessä. Meillä on myös 1-vuotias lapsi.
Tällä hetkellä käyn ite elämässäni läpi suuria asioita ja vauvavuosi on ollut yksi elämäni rankimmista; koliikki, miehen pettäminen, oma burn out... Ongelmia meillä on ollut jo raskausajoilta asti. Mies on menevää tyyppiä ja minä taas kotihiiri. Ollut ongelmia kotihommien jaoissa, läheisyyttä ei ole nimeksikään ja roolit hyvin epäreilut. Olen aina tuntenut olevani enemmän vastuussa lapsestamme, mies on saanut mennä ja rellestää kun minä olen saanut hengähtää huomattavasti vähemmän. Ongelmana on myös petipuuhat, mies on lähes riippuvainen ja minä ahdistun pelkästä ajatuksesta.
Kaikki paitsi minä ovat eroamme vastaan, jopa omat vanhempani. En keksi mitään mikä yhdistäisi meitä, olemme toistemme vastakohtia, enkä tunne olevani onnellinen. Olen alkanut löytämään itseni uudella tavalla ja haluaisin vihdoin nauttia elämästä täysillä. Mutta en tiedä miten sen tekisin. Yritän yhä uudelleen ja uudelleen korjata suhdettamme, mutta laihoin tuloksin.
Nyt kun mies on pitkään jatkuneen jankkauksen jälkeen ryhdistäytynyt kodin ja lapsenhoidossa niin olen itse menettänyt jo toivon lähes kokonaan.
Auttakaa te muut saman kokeneet tai eronneet lapselliset! Olen epätoivoinen! ;-(
Kommentit (12)
No jos se nyt hoitaa kotia ja lasta, niin älä nyt heti yh:ksi rupea. Rupea mieluummin ettimään uutta ja parempaa tai hanki hyvä sivusuhde. Niin ja älä nyt anna sille sängyssä ellei sun tee mieli, mitä tuommosta hyysäämään ja eikö se ole sen tehtävä saada sut haluamaan.
ap: Minulla on yksilöterapia käynnissä mikä sekin on jo rankkaa. Ehkei itselläni löydy voimia hoitaa lapsen ja itseni lisäksi vielä parisuhdetta.. Tuntuu, että toisessa kaikki mahdollinen vain ärsyttää, teki tämä miten paljon hyvänsä kodin ja lapsen eteen. Kai siksi, että tämä samanlainen jakso on toistunut jo niin monta kertaa..
Parisuhteessa pitäisi olla jotain yhteistä. Ihan alusta asti.
Jos sitä ei ole niin vaikea pelastaa suhdetta.
t. m46
Miten olet päätynyt yhteen tuollaisen sinulle sopimattoman miehen kanssa? Ero kuulostaa ihan järkevältä.
ap: Jälkeen päin ajateltuna ehkä se miehen miehisyys ja turvallisuus viehätti eniten. Mutta turvallisuus meni pettämisen jälkeen ja olen alkanut saamaan itseluottamusta elämässä, mies ollut semmoinen turvakallio minulle.
Ajattelen, että jos niitä yhdistäviä tekijöitä ei ole nyt niin tuskin niitä on myöhemminkään..
Esimerkiksi minä tykkään syödä terveellisesti ja liikun säännöllisesti kun mies taas ei jaksa liikkua lainkaan, tykkää pelkästään yhdestä urheilulajista ja tietysti itse vihaan sitä. Hän myös rakastaa musiikissa sitä mitä itse vihaan ja sama toiste päin. Voisi sanoa, että oli asia mikä hyvänsä, jos hän pitää siitä niin minä en sitten yhtään ja sama toiste päin.
ap: Niin ja mies syö pelkästään kaikkea rasvaista ym. Yritäppäs siinä yksin pitää linjoja kurissa ja mieltä virkeänä.. Meidän arkemme tuntuu olevan enemmän toisiamme vastaan kilpailua kuin toistemme tukemista.
ap: Kokemuksia eronneilta lapsellisilta? :-/
Pari vuotta ainakin vielä katsot tilannetta. Alle kolmivuotiaiden perheissä on niin raskasta ja parisuhde poikkeustilassa, ettei silloin kannata erota.
ap: 10, olen ajatellut samaa myös.. Monilta kuullut neuvon, ettei pitäisi erota, jos lapsi alle 1,5v. Mutta vaikeaa on kun ei haluaisi lapselle tehdä oloa hankalaksi kun äiti on kokoajan pahalla tuulella isän ollessa kotona.
2 neuvot kuulostavat minulta hyviltä. Pahalta minun korvaani kuulostaa pettäminen noin tuoreessa suhteessa. En allekirjoita väitettä, että kerran pettäjä on aina pettäjä. Mutta jos mies pettää jo noin lyhyen suhteen aikana, en kyllä näe teille yhteistä vanhuutta.
ap: Meidän tapauksessa mies aina vannottanut minulle, että se on kerrasta poikki ja uskoin hänen olevan viimeinen ihminen maan päällä kuka voisi pettää. Otti aika pahasti itsetunnolle, humalassa petetty yllättäen.
Yh-äideiltä kokemuksia kaipailisin yhä!
Pariterapiaan, mars mars. Seurakunnilla ainakin on, ei tarvitse olla jäsen. Tarvitset mielestäni myös yksilöterapiaa, koska niputat nyt avioliittosi ja oman kriisisi yhteen.
En ainakaan tämän avauksen perusteella näe kovin paljon järkeä jatkaa sinnittelyä, jos kolmen vuoden suhteessa on jo pettäminenkin, mutta missään nimessä en suosittele eroa samaan syssyyn, kun ns. löydät itsesi. 1-vuotias lapsi on lisäksi todiste siitä, että on väärä hetki erota. Ensin siis terapiaan ja sitten eroamaan, jos siltä tuntuu.